Kartanon päärakennuksessa on vuodesta 1919 lähtien toiminut alakoulu,
jossa tällä hetkellä on noin 80 oppilasta.
Olen tykästynyt vanhoihin kartanoihin, ja odotin innoissani Tarton reissuuni (täällä) kuuluvaa vierailua Moosten kartanolla Pölvamaalla Kaakkois-Virossa. Varsinkin kun kartanoaluetta oli netissä kehuttu ainutlaatuiseksi mm. alueella säilyneiden ja kunnostetun lähes 20 sivurakennuksen takia.
Mutta petyin. Vierailimme kartanon mailla huhtikuisena sunnuntaina, jolloin alueella ei näkynyt ainuttakaan muuta matkailijaa. Komea vanha kartano tyhjine piha- ja puistoalueineen tuntui aavemaiselta, elottomalta ja hengettömältä. Ja rakennuksetkin kumisivat tyhjyyttään…
Mooste-järven rannalla olevan kartanon nykyiset rakennukset on rakennettu runsaat sata vuotta sitten 1900-luvun alussa, jolloin kartanon omisti paroni Eduard Georg von Nolcken (1875 -1941). Tällöin Virossa oli asuin- ja maatalouskäytössä noin 2000 aateliskartanoa, joista 400-500 on enää jäljellä ja näistäkin vain osa on kunnostettu.
Viron vapaussodan jälkeen 1919 aateliskartanot pakkolunastettiin valtiolle ja Neuvostovallan aikana vuosina 1944-1991 monet näistä toimivat kolhooseina tai sovhooseina. Kolhoosit toimivat periaatteessa osuuskuntina, mutta sovhoosit omisti valtio. Tällöin mm. maanviljelyksestä ansaitut rahat jaettiin kolhooseissa työntekijöiden kesken, mutta sovhooseissa rahat keräsi valtio ja maksoi (mitä maksoi) työntekijöille. Vasta Viron itsenäistyttyä 1991 vanhoja kartanorakennuksia alettiin kunnostaa osin yksityisin ja osin valtiolta ja EU:lta saatavilla rahoilla. Olen myös aiemmin kirjoittanut Viron kartanoista mm. täällä.
Parasta kartanovierailulla oli vaatimattomassa ruokalassa syöty herkullinen borssikeitto ja paikallinen virolaisopas, joka kertoi kartanon mielenkiintoisesta historiasta. Tajusin mm. ensi kertaa, että 1800-luvulla viinanpoltto oli yksi kartanoiden tärkeimpiä tulonlähteitä. Ja suurin osa Virossa viljellystä perunasta ja viljasta käytettiin tuolloin viinan polttoon, jopa talonpoikien ruokapulan kustannuksella.
Tykkäsin myös katsella - ja valokuvata - upeita kivirakennuksia, jotka olivat taitavasti rakennettu paikallisista luonnonkivistä ja lähistöllä tehdyistä tiiliskivistä. Opas jopa näytti, miten joissakin vanhimmissa tiiliskivissä näkyi selviä sormenjälkiä :) Ja kaikkea tätä oli taiten korjattu 2000-luvulla.
Mutta silti jotain uupui. Oliko se ihmiset ja elämä - en oikein tiedä. Vai oliko se se, että useimmat entisen kartanon rakennukset olivat uusiokäytössä, mikä kouluna, hotellina, ruokalana, juhlasalina, verstaana - ja yhdessä rakennuksessa toimi jopa terveysasema ja yhdessä musiikkikoulu…
Mutta upeita tiloja aatelissuvuilla on aikoinaan ollut - sitä ei käy kieltäminen :)
Kartano lisärakennuksineen oli aikoinaan kokonaan parimetrisen kivimuurin ympäröimä.
Vasemmalla oleva valtava kivinavetta toimii nykyään 500 vieraan juhla- ja konserttisalina.
Oikealla on lähes samankokoinen hevostalli, jossa järjestetään mm. käsityö- ja taidekursseja.
Entisessä päätakennuksessa ja nykyisessä koulussa näkyi vain vähän merkkejä
rakennuksen aiemmasta elämästä.
Kartanon päärakennus ja osa kunnostetuista lisärakennuksista.
Kartanon entinen viinatehdas on kunnostettu kesäisin auki olevaksi boutique-hotelliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti