Moni kymmenpaikkainen palatsi oli (kuuluisa) ravintola Knipan, joka on rakennettu ja avattu jo vuonna 1908 - veteen paalujen varaan, koska silloinen ravintoloitsija ei saanut paikallisviranomaisilta lupaa rakentaa maalle :) Yli sata vuotta Knipan - suomeksi Telkkä - on toiminut lähes tauotta vaihtelevalla menestyksellä usean eri omistajan vetämänä. Viimeksi ravintola vaihtoi omistajaa joulukuussa 2020.
Äärettömän upea ja nostalginen ravintola, jossa arki-iltapäivänä Ukin ja minun lisäksi oli vain kaksi muuta ruokailijaa. Lähtiessämme sisään tuli yksi keski-ikäinen pariskunta, eli kahden tunnin aikana kuusi ruokailijaa… Minua ei häiritse syödä tyhjässä ravintolassa, mutta eipä tuo pahemmin kannattane…
Entä ruoka? Pitkästä aikaa ravintolassa, joten päätimme syödä pitkän kaavan mukaan. Alkuruoka - parsaa kananmunan ja hollandaisekastikkeen kanssa - oli kekseliäästi modernisoitu klassikko. Maukasta ja sopivan kevyeksi tehty kastike. Muna oli ok, mutta varmasti kypsempi kuin luvattu 63 astetta. Kokonaisuudessaan annos osui nappiin ja nostatti odotuksia tulevasta.
Valitettavasti pääruoka ei lunastanut lupauksia: Minun Merimiehen sinisimpukat olivat harmillisen mauttomia ja kastike/liemi lähes lirua, ja Ukin savustettu karitsanniska vain menettelevää. Jälkiruoka oli pettymys: kuivia suklaakakun palasia parin vadelman kanssa. Jälkkärin ainoa valopilkku oli lautaselle ripotellut makeat suolakaramellipekaanimurut :)
Mutta Knipanin miljöö ja tunnelma sekä maisemat olivat lumoavat ja voittamattomat. Ja aurinko paistoi ja meri kimmelsi - edelleen. Sitä me haimme ja sitä me saimme :)
Valkoista parsaa, hollandaisekastiketta ja 63˚C kananmuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti