Kun ajoimme Ukin kanssa Tammisaaren vanhoja katuja etsien ruokapaikkaa, äkkäsin että erään vanhan puutalon seinässä luki museum/museo ja Helene Schjerfbeck 2020. Syötyämme Tammisaaren vierasvenesataman nostalgisessa kesäravintolassa (täällä), suuntasimme takaisin museotaloon selvittämään mitä seinäteksti tarkoitti.
Kyseessä oli Raaseporin museo, jossa tosiaan on vuodesta 2012 ollut pysyvä pieni näyttely Helene Schjerfbeckin elämästä ja taiteesta. En muistanut, että äitinsä kuoltua Schjerfbeck asui ja työskenteli vuosina 1925-41 Tammisaaressa. Näyttely käsitti pari huonetta, joissa oli esillä jokunen taiteilijan entinen tavara, mm keinutuoli, ja joitakin taiteilijan tekemiä tauluja, joiden valokuvaaminen oli kielletty.
Muistoksi näyttelystä otin valokuvan valokuvasta, joka oli ikuistettu piirroksesta jonka 16-vuotias Helene oli 1876 piirtänyt vielä nuoremmasta itsestään. Näyttelyn aulassa oli nimittäin valokuvaaja Kari Lehtisen ottamia valokuvia Schjerfbeckin parista kymmenestä tunnetusta omakuvasta. Tätä nuorinta Helene-piirrosta en ollut aiemmin nähnyt :) Muuten näyttely ei ollut mitenkään mieleenpainuva.
Raaseporin museon pihalta löytyi entisajan porvaristalo ja valokuvaamo, jotka molemmat olivat suljettuja (?) Sen sijaan pihan vanhoihin ulkorakennuksiin pääsi ovelta kurkistamaan. Mielenkiintoinen pienrakennusjono hellahuonetta, leivintupaa, ruoka-aittaa, vaunuvajaa, navettaa ja viisipaikkaista ulkokäymälää. Ajankuvaa pääosin 1700- ja 1800- luvun porvaristalojen ulkorakennuksista.
Schjerfbeck jäi vähemmälle, mutta näinhän välähdyksen kauniista vanhasta eteläsuomalaisesta pihapiiristä :)
Kuulostaa mukavalta reissuselta!
VastaaPoistaOmakuva on herkkä ja katse paljonpuhuva sekä hellahuone raanuineen ja piiroinkeineen herättää hienoisia nostalgiahäiveitä.
Vanhoilla pihapiireillä on tarinansa, jota ne meille hiljaa kuiskivat, jos vain maltamme kuunnella:)
Kun näin eläkkeellä on aikaa, on ihana nauttia ja keskittyä pieniinkin juttuihin. Arki ja tavallisuus on aika ihanaa…
Poista