Käynti Louhisaaressa (täällä) innoitti etsimään lisää tietoa marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimin lapsuudesta ja perheen elämästä Louhisaaren isossa kartanossa. Vaikutusvaltainen ruotsinkielinen aatelisperhe eli etuoikeutettua elämää palvelijoiden, kotiopettajien ja sukulaisten ympäröimänä keskellä kaunista ja vaurasta varsinaissuomalaista maaseutua. Elämään toki mahtui myös vararikkoja, pelivelkoja, rakastajattaria, häpeää ja surua, kuten myös epäonnistumisia, pettymyksiä ja yllättäviä kuolemia.
Gustav Mannerheim syntyi kesäkuussa 1867 ja asui elämänsä ensimmäiset vuodet Louhisaaressa äitinsä Helenen sekä sisarusten ja lukuisten palvelijoiden kanssa. Seuranaan villillä ja kekseliäällä pojalla oli kuusi vuosien 1863 ja 1873 välillä syntynyttä sisarusta: kolme vuotta vanhempi isosisko Sophie ja kaksi vuotta vanhempi isoveli Carl sekä pikkusisarukset Johan, Eva, Annicka ja August. Seitsemän vuotiaana Gustav aloitti koulun Helsingissä ja muutti asumaan pääosin pääkaupungissa asuvan ja työskentelevän (ja huvittelevan) isänsä, liikemies ja runoilija Carl Robertin luokse viettäen enää vain kesät Louhisaaressa.
Gustav eli turvallista aatelisperheen elämää vuoteen 1880 asti. Tällöin perheen isä Carl Robert ajautui mm. pelivelkojen takia vararikkoon, pakeni rakastajansa kanssa Pariisiin ja jätti muun perheen oman onnensa nojaan. Velkoja maksaakseen Carl Robert myös myi Louhisaaren tilan naimattomalle sisarelleen Eva Carolina Vilhelminalle ja Helene-äiti joutui perheen neljän nuorimman lapsen kanssa muuttamaan pois Louhisaaren kodista.
Mannerheimin Helene-äiti ja pikkusisarukset asettuivat asumaan äidin äitipuolen Louise von Julinin kartanoon Pohjan Själlvikiin. Helene-äiti oli Fiskarsin ruukin mahtimiehen vuorineuvos John Jacob von Julinin (1787-1853) ja tämän Charlotta-vaimon tytär. Louisesta tuli Helenen äitipuoli, kun Helenen Charlotta-äiti kuoli 1844 kolmannen lapsensa synnytykseen - kuten myös John Jacobin kaksi edellistä vaimoa - ja John Jacob meni naimisiin Charlottan isosiskon Louisen - neljännen vaimonsa - kanssa.
Pian Själlvikiin muuton jälkeen tammikuussa 1881 alle 40-vuotias Helene-äiti kuoli sydänkohtaukseen - tai suruun ja häpeään. Äidin kuollessa 14-vuotias Gustav opiskeli Haminassa, jossa huonosta koulumenestyksestä huolimatta pääsi jatkamaan kaupungin kadettikouluun ja 20-vuotiaana edelleen Venäjän keisarillisen armeijan Nikolain ratsuväkiopistoon Pietariin.
Myös Sophie ja Carl olivat jo omillaan, mutta 6-12 -vuotiaat Johan, Eva, Annicka ja August sijoitettiin sukulaisten hoiviin. Virallisesti lasten huoltajaksi nimettiin kuolleen Helene-äidin veli Fiskarsin toimitusjohtajaksi isänsä John Jacobin jälkeen noussut Johan Albert von Julin.
Kuten tiedämme Louhisaaren villi ja kuriton poika Gustav Mannerheim palveli Venäjän armeijan upseerina 1917 asti, minkä jälkeen hän toimi Suomessa mm. valtionjohtajana 1918-19 ja presidenttinä 1944-46. Sophie (1863-1928) teki merkittävän uran sairaanhoitajana, Carl (1865-1915) toimi mm. pankinjohtajana, Johan (1868-1934) agronomina, Eva (1870-1954) taiteilijana ja August (1873-1910) insinöörinä. Annicka (1872-1886) kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen köyhtyneiden aatelisperheiden asuntolassa Pietarissa - yksin.
Mannerheim - von Julin -perheen aateliskuplaan mahtui onnea, iloa ja vaurautta, mutta myös surua, sairautta ja köyhyyttä. Kuten meidän kaikkien elämään…
PS. Olisin halunnut postaukseen valokuvan Gustav Mannerheimista lapsena, ehkä sisarustensa ympäröimänä, mutta kaikki marsalkan lapsuuskuvat ovat Mannerheim-museon omistuksessa ja kuvan käyttö maksaa 80 euroa/kerta (jos oikein ymmärsin). Joten se siitä, mutta kivoja ja hellyyttäviä lapsuuskuvia voi katsoa (ilmaiseksi) netissä :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti