tiistai 29. kesäkuuta 2021

Hämmentävää herkkua


Sisko ja sen Mies viettivät juhannusta kanssamme mökillä. Nelistään juhlittiin - kahden koiran kanssa, tietty. 

Ilma oli kuin morsian. Ärhäkkäin helle oli rauhoittunut ja lähistöllä jyrisevä ukkonen kiersi sopivasti mökkirannan. Vesi oli kuin linnun maitoa. Aattona uimme Siskon kanssa järvessä ainakin viisi kertaa - tai Sisko ui ja minä lähinnä lilluttelin rannassa :) Ja nautimme saunan leppoisista löylyistä. 

Illalla nautimme tuttua mökkigurmettia: Ukin savulohta, Mummin pottuja ja Salon torin mansikoita. Ja ulkona, pitkässä pihapöydässä, mikä minusta on ihanaa, mutta usein minusta liian kylmää, liian tuulista tai liian sitä ja liian tätä… Mutta nyt ei ollut sitä eikä tätä, vaan pelkästään ihanaa :) Perusjuttujen lisäksi pöydässä oli smetanasilliä, mozzarella-tomaatteja, minuutilleen keitetyt (löysät) kananmunat ja pitkästi muhineet, makeat punajuuret voin kanssa. Sekä pari pulloa Hesarin Torstai-liitteen ykköseksi arvioimaa roseeta Minuty M 2020 :)

Juhannusaamuna Sisko oli herännyt ennen kuutta ja istunut pitkän tovin yksin mökin pihassa. Kuunnellut luontoa ja ihmetellyt tyyntä järveä ja aamun heräämistä. Nauttinut - ja kokenut kuulemma lähes herätyksen :):) ”Elämä on upeaa - kaikesta hankalasta huolimatta.”

Mutta minun paras hetkeni oli säästetty vierailun loppuun. Juhannuspäivänä, mukavan yhdessä vietetyn vuorokauden jälkeen Sisko ja sen Mies tekivät lähtöä takaisin Helsinkiin. Ukki oli päiväunilla koirien kanssa ja minä hyvästelemässä ystäviä. Yllättäen Siskon Mies kaappasi minut syliinsä: ”Nyt Anni halataan.” Ja siinä me seisoimme pitkän tovin toistemme syleilyssä nauttien täysin rinnoin korona-aikana kaivatusta läheisyydestä. 

Hämmentävän ihanaa. Vieraiden tullessa olimme vielä morjenstaneet koronakyynerpäillä ja naureskelleet arkuudellemme. Ukilla, Siskolla ja sen Miehellä kaksi rokotusta ja minulla yksi. Ystävien lähtiessä en ehtinyt (enkä halunnut) enää vastustaa. Onneksi, sillä olin melkein unohtanut, miten ihanalta tuttujen halaaminen tuntuu. Sitä on kaivannut jo yli vuoden - ja kovasti :):)

Halaamista kohden - toiveikkaana.

2 kommenttia:

  1. Suoloisen oloinen juhannus Sinulla sekä Pikkupoikineen ja pinkkinen flamingoineen että aikuissellaisineen takana!!

    Läheisyys lämmittää ja kunnon haalaaminen on sen huipentuma. Täälläkin on halailtu ja hyppyytetty syliin niin, että luut ovat rutisseet ja kyllä teki pii-ii-tkästä aikaa hyvää sielulle ja sydämelle; sama jatkukoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentista, Takkutukka. Jatketaan rutisteluja - siellä ja täällä :)

      Poista