keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Fiskarin niittyä


Alkuun meillä oli Lontoontytön kanssa ajatus rennosta ja rauhallisesta kiertelystä Fiskarsin ruukkikylässä, keskittyen lähinnä yläruukin alueen kynttilä- ja veitsipajoihin. Toisin kuitenkin kävi...

Visiitistämme tuli tavallistakin lyhyempi ja nopeampi. Ensin lähtömme mökiltä pitkittyi, kun Lontoontyttö oli lupautunut aamupäivän vahtimaan Esikoisen poikakolmikkoa, jotta vanhemmat pääsivät parin tunnin pyöräretkelle. Ja päästessämme lopulta puolenpäivän jälkeen liikkeelle Ukki mainitsi, että hänen on (ehdottomasti) oltava takaisin neljältä katsomassa Bottaksen formulalähtöä :):)

Onneksi mökiltä Fiskariin on vain runsaan puolen tunnin ajomatka. Perille päästyämme Lontoontyttö ja mukaamme lähtenyt Esikoisen 9-vuotias Pikkupoika komppasivat Ukkia, joka toivoi ennen mahdollista kyläkierrosta saavansa lounasta. No mikäs siinä, kun Ukki lupasi piffata. Ja kun vielä onnistuimme saamaan viimeisen vapaan pöydän ravintola Wärdshusin eli Wärssyn terassilta. Ja molemnat koiratkin pääsivät autosta vilvottelemaan ja jaloittelemaan :):)

Kuten aiemmista käynneistä (täällä) muistin Wärssyn menu ei ollut halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde oli hyvä. Muistin myös ruoan hyväksi, mutta silti se yllätti positiivisesti. Lontoontyttö tilasi ruokaisan fetasalaatin ja Ukki ylikypsää porsaanniskaa - kumpikin ns. bistromenun puolelta. Minä otin alkupalana myytävän kylmän kukkakaalikeiton ja Pikkupoika lastenlistalta ”nakit ja ranskikset”. Ja kaikki oli tositosi maukasta, ja kaunista. Salaatin juju oli herkullisena moussena tarjoiltu feta, ja keiton kruunasi murustetut pistaasipähkinät.

Mutta eipä lounaan jälkeen enää ehdittykään muuta kuin hakea pari erityisolutta paikallisesta käsityöläispanimosta, tehdä pikakävely kauniissa puistossa ja napata pikajätskit parkkipaikan kioskilta. Ja kiiruhtaa takaisin mökille formuloita seuraamaan.

Wärssyyn pitää tulla uudelleen ajan kanssa maistelemaan myös ravintolan pää- ja jälkiruokia. Nytkin minun oli vaikea jättää tilaamatta kuusenkerkkä-karamelli-jälkkäriä. Ja tietty toteuttamaan ”rento ja rauhallinen kiertely ruukkikylässä”.

Lyhyen pikavisiitin parhainta antia herkkuruoan lisäksi oli värikkäät niittykukkarykelmät, joita oli istutettu niin Fiskarin tien pientareille kuin rakennusten väliin jääneille jättömaille. Kuvankaunista ja valokuvauksellista.

Kylmää kukkakaalikeittoa, pistaasipähkinäcrublea ja -moussea

Vihanneksia, oliiveja, kurpitsansiemeniä ja fetamoussea

2 kommenttia:

  1. Miehet & formulat!!
    Mutta Fiskars on viehko ja vehmas kesäkohde herkullisine tarjoiluineen, siellä lepäävät silmät ja sielu sekä napsaa suu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen on tänä kesänä oivaltanut moni muukin: kylän keskus oli täpösen täynnä muitakin ihastelijoita. Turismille tietty hyvä...

      Poista