2020 vetää vakavaksi 1950-luvulla syntyneen tytön. Alkavalla vuosikymmenellä tyttö täyttää 70 vuotta ja seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa hän on jo 77-vuotias.
En ole enää nuori enkä edes keski-ikäinen. Olen vanha, vanhus, ikäihminen, seniori. Mutta olen myös nainen. Sekä äiti viidelle, mummi neljälle, sisko kahdelle ja lapsi yhdelle eli samanaikaisesti olen yhden lapsi ja toisten mummi. Olen myös ainakin kahden Ystävä ja useamman kaveri. Ja punavuorelainen eläkeläinen. Kaksiossa viihtyvä koiran ulkoiluttaja. Intohimoisesti treenaava, tangosta ja rumbasta (ja tangobolerosta) lumoutunut lavatanssija. Ja kävelyä, kahviloita, kukkia ja kauneutta rakastava Ihminen.
Nainen joka jännittyneenä, innostuneena ja ehkä hämillisenäkin etenee kohti seitsemää kymppiä.
Samoissa hämmentyneissä tunnelmissa, paitsi että minulla omat kymmenet täyttyvät aina kymmenluvulla, tasan 1950 kun olen syntynyt. Tässä on se hyvä puoli, että muistaa paremmin, jos muisti heikkenee (heh, aina pitää löytää se aurinko pilven takaa).
VastaaPoistaSaa nähdä, mitä 20-luvulla tulee tapahtumaan. Paljon, luulen. Toivotaan, että hyvää enemmän kuin pahaa.
Vuosituhathan vaihtui vasta äsken, ja nyt jo kirjoitetaan 2020.
PoistaOnnea sinulle, Marjatta, tuleviin projekteihisi joista blogissasi vihjailit.
Onnea kaikille vanhuksille ja muillekin elämässä kiinni oleville toivottaa se, joka tammikuussa Paavon-päivänä täyttää vuotta vaille 80.
VastaaPoistaOnnea sinulle, Lissu! Perässä tullaan...
Poista