Kiasman kehuttu video-musiikkiteos The Visitors on esitys, joka täytyy itse kokea. Sitä on vaikea vangita valokuviin, kertomuksiin tai blogiteksteihin. Näin kahlittuna se latistuu ja hämärtyy - kadottaa voimansa. Se on esitys joka kannattaa kokea paikan päällä, jolloin se hurmaa, ihastuttaa, vangitsee, hypnotisoi, herkistää, hämmentää. Brittilehti The Guardianin taidekriitikot eivät turhaan viime syyskuussa valinneet The Visitors -videoteosta 2000-luvun tähän mennessä parhaaksi taideteokseksi (HS 19.10.19).
Kiasman viidennessä kerroksessa on iso pimeä huone, jossa yhdeksällä pienen seinän kokoisella videoruudulla pyörii islantilaisen Ragnar Kjartanssonin (s. 1976) videoinstallaatio. Erillisillä ruuduilla näkyy taiteilijan seitsemän lähiystävää soittamassa ja laulamassa yhä uudestaan ja uudestaan Ragnarin säveltämää lyhyttä laulua. Ragnar (alastomana kylpyammeessa) ja hänen ystävänsä istuvat ja improvisoivat kukin yksinään yhdessä vanhan kartanon huoneista ja kuulevat toistensa esitystä vain kuulokkeiden kautta: rakkaudesta, erosta, taakse jääneestä nuoruudesta, ystävyydestä.
Olen nähnyt esityksen kahdesti - marraskuussa, jolloin kanssakatselijoita ja -kuuntelijoita oli vain kymmenkunta ja uudelleen nyt tammikuussa, jolloin esityshuone oli lähes tupaten täynnä. Alkuun ihmisten paljous häiritsi, mutta vähitellen ihmiset rauhoittuivat nauttimaan ja levollisuus valtasi näyttelytilan. Mielenkiintoista ja mielestäni hyvää on se, että musiikkiesitys toistuu jatkuvana nonstoppina eikä museo ilmoita (tekijän toiveesta) runsaan tunnin mittaisen videoinstallaatio alku- tai loppuaikoja.
Kaunista, herkkää ja tunteellista. Ja lumoavan hypnotisoivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti