torstai 21. kesäkuuta 2018

Aitoa Museokadulla

Kylmäsavulohiyllärit

Tykkään Töölöstä. En ole siellä koskaan asunut, mutta sukusiteitä löytyy: Äitimuori asui elämänsä ensimmäiset 20 vuotta Töölössä - alkuun Temppelikadulla ja Tunturikadulla ja lukioikäisenä Välskärinkadulla (täällä). Nykyään toinen poikani perheineen asuu Töölön torin reunalla ja Kummityttöni lähellä Hesperian puistoa. Ja onhan siellä ihana Relove (täällä), jossa tulee käytyä vähintään kerran kuussa :):) Ja kivoja ravintoloita, joissa on koettu useitakin herkkuhetkiä mm. kotoisessa Kuussa (täällä ja täällä), perinteisessä Lehtovaarassa (täällä ja täällä) ja nuorekkaassa
Daddy Greenissä (täällä).

Tiistaina tutustuminen Töölön lukuisiin ravintoloihin jatkui, kun Barbie-näyttelyn (täällä) jälkeen olimme Siskon kanssa varanneet pöydän ravintolasta nimeltään Aito. Pikkuinen Aito (täällä) mainostaa itseään intiiminä kortteliravintolana, mikä osoittautui enemmän kuin todeksi. Noin kymmenpöytäinen paikka oli kutsuva ja kodikas, ja töölöläisen tyylikäs. Ovella ja kivankokoisella (viitisen pikkupöytää) terassilla tervehtivät kauniit ja hoidetut kukka-asetelmat, mikä minulle viestittää henkilökunnan tajusta, että ruokailuhetken onnistumiseen vaikuttaa muukin kuin ruoka. Isot plussat.

Valitsimme kolmen ruokalajin menun. Keittiön alkutervehdyksenä tarjoillut kylmäsavulohipallurat hivelivät silmiä, ja nostivat odotukset korkealle. Varsinaiset annokset olivat edelleen erittäin kauniisti aseteltuja ja hyviä, muttei erinomaisia. Joskin jälkkärini laku(mousse?) oli huippuihanaa. Minusta on tullut tosi kriittinen ja/tai nirso - Sisko piti ruokavalintojaan (silliä ja perulettua sekä meritaimenta ja lipstikkaa) erittäin hyvinä. Kevätsipulia ja kesäkukkia käytettiin paljon, mikä antoi annoksiin kivaa väriä ja mukavaa makua.

Palvelu oli enemmän kuin mukavaa, ja nautimme ruokailusta tosi paljon. Aitoon kannatti tulla, ja menen varmaan toistekin. Etenkin jonain lämpimänä kesäiltana pitkä illallinen ulkona keskustassa rauhallisella kadunpätkällä Runebergin- ja Mechelininkadun välissä houkuttelee...

Parsarisotto ja latva-artisokka

Lakua ja sitruunaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti