sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Juurilla

”Kun painui päät muun kansan maan
me jääkärit uskoimme yhä”

Parasystävä oli jo viime syksynä järjestänyt, että tänä kesänä lähdemme Ukin kanssa hänen ja Miehensä mukaan Ilmajoen musiikkijuhlille katsomaan ja kuuntelemaan Mannerheimin elämästä kertovaa oopperaa. Tälle retkelle starttasimme torstaina. Ukki, Parasystävä ja minä Helsingistä, Miehensä Mikkelistä ja seuraamme liittyvä kolmas pariskunta Heinolasta.

Majoituimme kaksi yötä Seinäjoen Vaakunassa - onnistuneesti remontoidussa alkujaan vuonna 1991 avatussa keskustahotellissa (täällä). Perjantaina ajoimme mm. Lapualle, jossa Enna-serkun ohjeilla löysin Äitimuorin isän haudan sankarihautausmaalta Tuomiokirkon kupeesta.

Äidinisäni Juho Talvitie (täällä) kuoli ennen syntymääni vuonna 1950 ja hänet haudattiin jääkärihautaan synnyinpitäjänsä Lapuan hautausmaalle (täällä). Vuonna 1958 pystytetyn jääkäripatsaan suojaan on haudattu yhteensä kahdeksan lapualaista jääkäriä - viimeinen vuonna 1984. Olen äitini kanssa käynyt hänen isänsä haudalla aikaisemmin vain yhden kerran, joten mielelläni vein isoisäni haudalle valkoisen ruusun.

Illalla jatkoimme menneiden muistellua Ilmajoella Mannerheimiin tutustuen. Koleudesta huolimatta nautimme Waltteri Torikan (Mannerheim) ja Johanna Rusanen-Kartanon (Mannerheimin kuviteltu kodinhoitaja) komeista äänistä. Ja Annami Hylkilä sykähdytti heleällä sopraanollaan Mannerheimin suloisena sisarena. Viihdyttävä ja sujuvasti etenevä suomenkielinen operettimainen ooppera, jota katsoi mielellään. Näyttämön yllä liitelevät pääskyset toivat kesäiseen esitykseen oman lisänsä.

Sotilaallinen päivä kruunattiin myöhäisellä illallisella hotelli Vaakunan Talriikissa (täällä). Ukin syömä maksa oli onnistuneen rosetta. ”Olisikohan parhaita ravintolamaksojani” - aika paljon kriittiseltä Ukilta. Parasystävän päivän kalana tarjoiltu kuha oli nappiannos ja minun keittiöherkuista koottu pikkulautanen myös erinomainen. Ja Pirjon Pakarin lämmin kauraleipä maistui kaikille. Eli kaikki kuusi olimme tyytyväisiä - puhumattakaan että saimme valita täydeltä listalta vielä iltakymmenen jälkeen.

Pohjalainen päivä parhaimmillaan - isänmaallista paatosta ja runsaasti ruokaa.

Lapuan Tuomiokirkko, jossa on tietenkin Suomen suurimmat urut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti