Korkeat ja komeat kiviportaat johdattivat meidät korkeaan ja kutsuvaan aulaan, josta ohjauduimme virran mukana vaaleanpunaisiin huoneisiin. Liekö museossa muuten kuin koululaisvierailujen aikana näin paljon nuorta porukkaa: innokkaita pikkutyttöjä, nuoria äitejä lastenvaunuineen ja isovanhempia lastenlasten kanssa. Ja tietenkin Siskon ja minun lisäksi muitakin keski-iän ylittäneitä innokkaita ikinuoria pikkutyttöjä.
Siskon kanssa emme 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun pikkutyttöinä ehtineet leikkiä barbeilla, jotka syntyivät vuonna 1959 amerikkalaisen Ruth Handlerin (1916-2002) luomana. Tunnistimme kuitenkin yli 400:sta esillä olevan barbien joukosta monta tuttua nukkea tyttäriemme leikeistä, mm. pitkätukkaisen Totally hair -barbien joka on myydyin barbienukke ikinä.
Todellisia tyylinukkeja olivat mielestäni näyttelyn alkupään upeat keräilyharvinaisuudet vuodelta 1959 tyylipuhtaine 1950-luvun asuineen, en niinkään viehättynyt loppupään eri muotitalojen hurjista luomuksista. Viimeisessä näyttelyhuoneessa oli ihana seurata, miten nuoret tytöt ja pojat (!) yleisöstä hermostumatta poseerasivat nurkassa olevassa vaaleanpunaisessa divaanissa kaverin tai vanhemman kuvatessa. Toiset estottomasti hullutellen ja toiset keskittyneesti mallin asentoa etsien kuten eräs noin 7-vuotias tyylikäs ja vakava pikkutyttö, joka selvästi nautti pitkästä kuvaushetkestä eikä näennäisestä arkuudestaan huolimatta häiriintynyt tuijotuksestani.
Vessajonotkin viittasivat siihen, että normaalisti museon näyttelyt eivät kerää näin runsasta yleisöä. Barbie-vierailu sai ainakin minussa kiinnostuksen tulla tutustumaan myös museon perinteisimpiin näyttelyihin. Ei hullumpi saavutus Barbielta.
Töölöstä löytyy tyyliä, ja löytyi jo runsas vuosi sitten ensimmäisessä Tyyliä Töölössä -postauksessani (täällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti