lauantai 30. kesäkuuta 2018

Uninen kissalaakso


Olin kaksivuotiaan kanssa kaksin Korkeasaaressa - ekaa kertaa. Kaksivuotias tykkäsi kaikesta. Kivointa pojasta oli venematka Hakaniemestä, juokseminen eläinhäkiltä toiselle ja pikkukivien pudottelu rautalanka-aitojen väliköistä.

Sitten viime vierailuni erilaisia kioskeja, kahviloita ja ravintoloita oli Saareen ilmestynyt lisää ja eläinten häkkeihin oli lisätty kiipeily- ynnä muita aktiviteetteja, mikä kumpikin ilahdutti. Saaressa olen aina tykännyt eniten kissalaaksosta ja apinatalosta sekä uudemmasta tropiikkitalosta. Tällä kertaa - kuumuuden ja keskipäivän takia - kissalaakson leijonista ja tiikereistä näkyi vain jokunen korvannipukka, ja luulen ettei pikkupoika erottanut niitäkään. Ja uusittu apinatalo oli täydellinen pettymys - vai emmeköhän me löytäneet oikeaa taloa? Isolla aidatulla pihalla ei näkynyt yhtään apinaa, ja sisällä oli kaksi häkkiä, joissa köllötteli pari apinaa, joiden näkemistä vierailijat jonottivat pienessä katselutilassa. Tropiikkitalon jätimme tällä kertaa ajan lyhyyden takia väliin.

Mutta kaikesta huolimatta viihdyimme ja kaikesta huolimatta Saareen palataan. Se kuuluu perheemme kesään ja pikkulapsiaikaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti