Iloa arkeen

Pyöriskelin viime sunnuntaina tapani mukaan Hietaniemen kirppiksellä. Pääosin katselin tavaroita ja seurailin myyjiä ja ostajia. Eräällä myyjällä ihailin kauniinvärisillä langoilla päällystettyjä henkareita. Muistin, että Äitimuorikin virkkasi langasta puuhenkareiden päälle suojia, mikä esti keveyitä vaatteita valumasta. Meillä tosin käytettiin paljon vaisumpia värejä, mikä sai minut epäilemään kirpparihenkareiden alkuperää. Sinnikkäästi myyjä väitti niiden olevan 1960-luvulta. Ja miksi en uskoisi - toisilla vaan on ollut parempi maku tai hienompia lankoja :):)

Lompsittuani aikani pöytien välissä istuuduin kahville. Löysin tyhjän paikan noin kuusikymppisen kiltinnäköisen miehen pöydästä. Hymyilin hänelle ystävällisesti ja sanoin jonkun sanan. Näin hiljaisen pikkuhymyn. Tuulen tarttuessa lautasliinaani tokaisin, että aina ne tuppaa lentämään jollei koko ajan pidä huolella kiinni. Hän katseli minua ystävällisesti, muttei vieläkään sanonut mitään. Loppuajan keskityin viikonlopun Iltalehden lukuun.

Jonkun ajan kuluttua kiltinnäköinen mies nousi pöydästä sanaakaan sanomatta. Hetken kuluttua hän palasi luokseni, hymyili kauniisti, ojensi myyntitiskiltä hakemansa uuden lautasliinan ja sanoi: ”Tässä sinulle poislentäneen tilalle.” Ja jatkoi matkaansa.

Uskon että meille molemmille tuli hyvä mieli. Pieni ele on iso ilo.