Kirkon tunnusmerkki on erillinen 65 metria korkea ristinmuotoinen kellotorni. Laatikkomaisen kirkkorakennuksen pitkiä sivuja halkovat kapeat ja korkeat ikkunat, joista valo pääsee aaltomaiseen tapaan kauniisti leikkimään sisätiloihin. Sisustus on myös Aallon suunnittelema. Kauniit kuparin väriset valaisimet ovat tompakkia, jonka luin olevan lyijytöntä messinkiä (kuparin ja sinkin seos). Kiva yksityiskohta on upea kaakelilattia, joka laskee 60 senttimetriä ovelta kohti alttaria.
Yllättäen kirkon rappaukset olivat useasta kohdin halkeilleet sekä sisä- että ulkoseinistä. Tämä pisti erityisesti silmään, sillä olimme Lapualle ajaessamme porukalla ihailleet pohjanmaalaisten omakotitalojen siisteyttä.
Kirkkoa enemmän minua puhutteli kirkon ja Pajuluoma-joen/puron väliin jäävä tyylikäs, mutta kodikas Kirkkopuisto. Sen on suunnitellut kaupunginpuutarhuri Arvo Toivola yhteistyössä Aallon arkkitehtitoimiston kanssa. Aallon toivomuksesta puistoon on istutettu mm. tiheinä ryppäinä kotipihlajia ja matalia havupuita, jotka edelleen ovat tavattoman kauniita.
Seinäjoella kirkon fiilis ja rauha on onnistuneesti laajennettu ympäröivään puistoluontoon - eikä yhtään haitannut vaikka puisto risteili ahkerasti käytettäviä polkuja.
Kirkkopuiston kauniita pihlajia.
Pajuluoman rannan rivitaloista on huippunäkymä Kirkkopuistoon ja Lakeuden ristille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti