Mon Madrid

Runsas vuorokausi kuuden miljoonan ihmisen suurkaupungissa. Mitä jää mieleen ensi visiitiltä?

Tekisi mieli palata! Ei nähty Picasson kuuluisaa jättimaalausta Guernicaa, sillä Reina Sofia -museo oli kiinni juuri tiistaisin. Eikä koettu yhtään kulinaristista elämystä - mikä lienee harvinaista ruokakulttuuristaan tunnetussa pääkaupungissa. Toki saatiin pari kertaa oluen kylkiäisenä maistaa herkullista ilmakuivattua Serranon kinkkua, joka vei lihaa vieroksuvan mumminkin kielen.

Mutta löydettiin ihastuttava Parque del Retiro -puisto ja ulkoilualue, joka loisti alkuillan auringossa ja syksyn väreissä. Puistossa tuntuivat viihtyvän niin paikalliset kuin turistit, vanhukset ja lapsiperheet. Paikkansa olivat löytäneet nurmikoilla lepäilijät, kortinpelaajat, eväiden syöjät, ratsupoliisit, skeittaajat ja soutelijat. Penkeillä istui nuoria suukottelemassa ja polkuja kiersi iäkkäitä pareja käsikädessä. Jopa ennustajanainen oli keksinyt pystyttää pöytänsä kaiken keskelle - ja keräsi asiakkaita.

Ja keskiviikkoaamuna jatketaan junalla Bilbaoon.

Matkaan

Varaslähtö matkaan - shampanjaa aamukävelyllä! Huomenna lähdemme Ukin kanssa Espanjaan, mutta jo tänään hersytettiin matkaa Kaivopuiston rannan Mattolaiturilla (täällä).

Olimme lenkillä Murun ja Chloen kanssa, kun uskomaton aurinko ja kimaltava meri pakotti istahtamaan rantareitin kuppilaan. Rikottiin rutiineja ja tilattiin kuohuviiniä. Tarjoilija pahoitteli "ei ole kylmänä" ja tarjosi shamppanjaa samaan hintaan. Kyllähän sekin lenkkeilijöille kelpasi.

Huomenna siis Espanjaan Lontoontyttöä tapaamaan. Toistaiseksi voimassa olevan matkasuunnitelman mukaan lennetään Madridiin, josta jatketaan junalla Bilbaoon. Pintxojen ja Cuggenheimin jälkeen vuokrataan auto ja ajetaan Espanjan pohjoisrannikkoa pitkin Corunaan. Runsas viikko retkeillään Galician pikkukylissä ja majakoissa ja ajetaan Lontoontytön kanssa rantoja pitkin Portugalin Portoon. Palattuamme Corunaan jatketaan junalla takaisin Madridiin, josta lento Suomeen.

Eli seuraavat kaksi viikkoa merta ja mereneläviä!

Opiskelijatyttö 29 v

Tyttö syntyi Kätilöopistolla pimeänä syyskuun iltana juuri ennen puolta yötä (täällä). Ukki oli parahiksi viikon työmatkalla Amerikassa, joten olin pyytänyt Parasystävän tuekseni ja seurakseni pitkiksi ja jännittäviksi tunneiksi.

Vuosien kuluessa syysyön kääröstä on kasvanut vastuuntuntoinen, itsepäinen ja kaunis nuori nainen, joka tykkää luoda kaunista ympärilleen ja rakastaa matkustaa pitkälle.

Pertti ja joutsenet

Aamulla Pertti istui taas ruokkimassa joutsenpoikuetta. Kuten aiemmin lupailin (täällä) kyselin häneltä poikueen vanhemmista. Pertti kertoi, että molemmat vanhemmat voivat hyvin. On kuulemma tavallista, että uros ja naaras vuorottelevat poikueen vahtimisessa. Eli ei hätiä.

Mutta Pertillä oli muita murheita. Hän kertoi, että yksinäinen Tupu-joutsen (täällä), josta oli parin vuoden aikana muodostunut hänen henkiystävänsä ja päivittäinen seuralaisensa, oli kuollut runsas viikko sitten. Joutsen oli törmännyt voimajohtoihin Itä-Helsingissä.

Silloin ennen

Äitimuori ja Lontoontyttö

Susan tango 1

Susa Matson opettaa keskiviikkoisin peruslavatansseja Vantaan Puistokulmassa. Tänään oli tangoa, jonka jujun löytyminen on ollut minulle yllättävän vaikeaa (täällä). Naiselta tango vaatii hyvää seuraamista ja heittäytymistä, joista etenkin jälkimmäinen on minulle vaikeaa. Ja Tunnetta!

Tänään huomasin ekaa kertaa, että tanssin itsekin musiikin viemänä, vaikka seurasin viejää. Aiemmin olen etupäässä liikkunut vain viennin mukaan - olen ikäänkuin kokenut musiikin vain viejän kautta. Nyt tunsin ajoittain, että musiikki siirtyi tanssiin minunkin kautta, vaikka pysyin tiukasti viennissä. Jännä ja uusi kokemus. Tanssi alkaa elää minussakin? Kehitystä!

Susa oli herskyvä, räväkkä ja innostava opettaja. Hän korosti, että tangon askel ikäänkuin keinuu (vaikka maata mataen) kantapään tai päkiän kautta koko jalalle. Taaksepäin astuttaessa etummaisen jalan irrotessa maasta varpaat keinuvat ensin ylös ja kantapää irtoaa viimeisenä. Kun nainen astuu oikealla taakse ja oik jalan varpaat koskettavat lattiaa, vas jalan varpaat alkavat samanaikaisesti rullata irti lattiasta.

Toiseksi Susa painotti, että askeltaessa reidet ja polvet puristuvat lähes kiinni - imeytyvät vastajalkaan - ja askel kiertää aina tukijalan kautta. Käännyttäessä bromenade-askeliin avataan vain 45 astetta, jolloin pari on toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Naisen lonkka miehen lonkassa, hieman taaempana. Naisella jalkaterät osoittavat lievästi vasemmalle ja askelletaan jalkaterän reunan kautta reidet supussa katse menosuuntaan.

Mies voi rikkoa tangon perusaskellusta hidas-hidas-nop-nop mielensä mukaan. Seuraaminen helpottuu, kun nainen lähtökohtaisesti olettaa, että askel on hidas - tarvittaessa nopeaan ehtii kyllä mukaan.

Lämpöä syksyyn

Rakastan Salon toria - sen monipuolista tarjontaa, aurinkoisia kuppiloita ja leppoisaa tunnelmaa (täällä). Ja tietenkin torin sijaintia kesämökkikunnassamme. Talvikuukausiksi Salon tori - kuten muutkin Suomen torit - kuihtuvat, mutta tiistaina tori pani vielä parastaan: parikymmentä myyjää kauppasivat vihanneksia, marjoja, kukkia, kalaa ja leivonnaisia. Oli sekä puutarhayrittäjiä että yksittäisiä pienmyyjiä.

Ja aurinko helli - lämpömittari näytti uskomattomat 21 astetta! Ainapalelevan mumminkin piti kahvitellessa riisua takkia...

Ukin kanssa

Tultiin eilen Ukin kanssa mökille. Ukki rakennusprojektia valvomaan ja minä vaan naatiskelemaan - ensi töiksi heti herkuteltiin:

Lempeä kukkakaalikeitto tilliöljyllä höystettynä

Sitruunarisotto paistettujen katkarapujen ja kampasimpukoiden kera

Herkkusalaatti pienistä hollantilaisista kirsikkatomaateista

Vaniljajäätelö, tuoreet vadelmat ja kinuskikastike

Sekä S- että K-marketeista saa hyviä pakastettuja jättikatkarapuja, joista marinoimalla ja paistamalla saa herkkuaterian. Herttoniemen Hertta-supermarkettiin tulee torstaisin tuoreita kampasimpukoita, joita ostamme usein kaksi per nuppi, mikä maksaa runsaat viisi euroa. Kampasimpukoita näytetään nopeasti kuumalla pannulla ja nostetaan samantien lautaselle. 

Nam, nam ja jätskiä päälle. Kukkakaalikeiton tarina jää toiseen kertaan...

Shohvan seikki

Pikkupojat tykkäävät "parannella" Murun nukkumapaikkoja. He laittavat tueksi tyynyjä, lämmikkeeksi peittoja ja seuraksi kirjoja ja leluja. 

Onneksi koira ei pahemmin häiriinny, vaan jatkaa venytellen uniaan.

Lentoonlähtö

Kanavanlahden joutsenpoikue harjoittelee päivittäin lentoonlähtöä. Äänekästä ja upeaa katseltavaa, kun viisi täysikokoista poikasta vetelee yhtäaikaa pitkin kanavan selkää. Välillä poikaset vetäytyvät vanhaan pesäänsä höyhenpeitteitä puhdistamaan. Toukukuussa kuoriutuneista poikasista (täällä ja täällä) viisi on selvinnyt täysi-ikäisiksi. 

Viime päivinä poikasten kanssa on näkynyt vain toinen vanhemmista. Liekö toiselle tapahtunut jotain? Täytynee kysyä Pertiltä, kun seuraavan kerran tapaa tämän Itä-Helsingin "joutsenmiehen" (täällä).

Lisää tangoa

Keväällä harjoiteltiin Ukin kanssa tangon perusaskeleita Eila Paleniuksen lyhytryhmässä. Polvet koukussa hidas, hidas, nopnop ja eteenpäin astutaan aina kantapään kautta. Eila suosittaa naista pitämään vas kättään siten, että käsivarren sisäsyrjä nojaa miehen olkavarren yläosaan ja kämmenen sisäreuna tukee miehen olkapään taakse, peukalo alaspäin ja irti kämmenestä. Tanssiasennossa nainen antaa kunnon vasteen miehen oikeaan tukikäteen, mutta silti nainen ei seiso takakenossa, vaan hippusen etunojassa.

Eila ohjeistaa perusaskeleessa sekä miestä että naista pitämään jalkaterät hieman omalle vasemmalle - askeleet otetaan kuitenkin suoraan menosuuntaan. Jalat eivät saa olla harallaan, vaan (omat) reidet ja polvet hipovat liikkuessaan toisiaan. Miehen vienti helpottuu, kun nainen yrittää liikkua suoraan taaksepäin.

Eilan mukaan tangon liikkuessa eteenpäin käännytään yleensä (miehen) vasen käännös, ja sitä ennen voidaan ottaa kaksi nopeaa rock-askelta paikalla edestakas hytkyen eli nainen oik taakse, vas eteen ja oik taakse (1. rock-askel), minkä jälkeen nainen astuu vas taakse, oik eteen ja vas taakse (2. rock-askel). Tämän jälkeen nainen alkaa ko käännöksen astuen oik taakse (hidas) ja kääntyen päkiällä oikean kautta ja astuen kasvot menosuuntaan ohiaskelilla vas ja oik (nop,nop) ja sitten oik eteen (hidas) kääntyen päkiällä oman vas kautta takaisin selkä menosuuntaan ja astuen ohiaskelilla oik ja vas (nop,nop).

Eila yrittää pitää miesten puolta ja korostaa naisille: "Antakaa miesten oppia rauhassa. Yrittäkää olla hiljaa, ja jos teillä on miehille huomauttamista, välittäkää asia opettajan kautta."

Vielä ehtii

Tänä kesänä Helsingissä Hakaniemen torilla on avattu sunnuntaikirppis (täällä). Kesän edetessä kirppiksen suosio on kasvanut nopeasti. Toisin kuin Hietsussa Hakaniemessä on pääosin tavismyyjiä, jotka tyhjentävät omia kaappejaan, ja vain jokunen ärsyttävä vakimyyjä, joka myy perusroinaa ja muilta ostettua kierrätyskamaa. Aukioloaikakin on aamu-unisille inhimillinen eli klo 12-17.

Viime pyhänä löysin hyväkuntoiset ja oikeankokoiset mustat Crocsit, miellyttävän kapeamalliset - kahdella eurolla! Joskin täytyy tunnustaa, että ne on minulle kakkospari (täällä), sillä tammikuussa ostin kaupasta lähes samanlaiset täydellä crocs-hinnalla (täällä)...

Hakiksen kirppis on auki syyskuun loppuun eli kaksi sunnuntaita armon aikaa tutustua nuorten naisyrittäjien järjestämään kesäiseen kirppistapahtumaan. Kahvikirpuille tiedoksi: torilta löytyy myös ulkokuppila.

Tässä istun

Olen etuoikeutettu. Saan sekä kotona että mökillä nauttia kauniista puutarhanäkymästä. Mökillä vakinojatuolini on ikkunan edessä ja kääntäessä päätäni näen villiviinin reunustamasta ikkunasta pihalle, jossa kohoaa tänä kesänä rakennettu patio ja pihan perällä rakenteilla oleva uusi varasto/talvisauna. Näkymän kruunaa nurmikentän keskelle nostetut kolme suurta kivenjärkälettä - kivifanin erityisilo! Ja oikealla pilkistävä vanha hopeapaju.

Kaupunkikodissa istun joko hämärässä ja pehmoisessa sohvan nurkassa tai valoa ja vehreyttä kaivatessani parvekkeen lasikossa. Lasikossa katseeni lepää parvekkeen toisessa päässä rehottavissa pelarkuissa ja villiviineissä sekä pihapuiden läpi siivilöityvässä valossa. Lempeällä ilmalla avaan lasikon oven, jolloin puutarhan tuoksut leviävät lasikkoon. Ja aiempina vuosina myös ampiaiset...

Mieli virkistyy ja ajatukset rauhoittuvat.

Mårbacka

Viime vuonna hankkimani Mårbackan pelargonia voi paksusti ja kukkii runsaasti. Vaikka en ole erityinen viherpeukalo, olen pari vuotta yrittänyt saada osan partsin pelarkuista talvehtimaan. Meillä ei ole mitään talviviileää paikkaa, joten nostan kukat yksinkertaisesti syksyllä vain partsin lasikkoon, joka on huonekäytössä ja -lämpötilassa koko talven.

Useimmat pelarkuistani ovat voineet sisälasikossa hyvin ja jopa kukkineet joulukuuhun asti, mutta tammi- ja helmikuun aikana herkkähipiäisimmät ovat kuolleet. Viime talvesta selvisi vain tämä Mårbacka ja pari kolme muuta peruspelarkuuta, jotka nyt kaunistavat kaupunkipihaamme. 

Mårbackaa kehutaan, eikä syyttä. Toissa keväänä hankitusta keskikokoisesta taimesta on talvehtimisen jälkeen sukeutunut oikea kaunotar. Kukat puhkeavat yllättävän myöhään - vasta juhannuksen jälkeen - mutta sitäkin runsaampina. Yksittäiset kukkatertut kestävät kauniina pitkään ja kukkien rusehtumista tapahtuu vähän. 

Minustakin taitaa olla tulossa todellinen Mårbacka-fani.

Myös partsin riippapelarkuut voivat edelleen upeasti ja päätyristikon villiviini on rehevöitynyt ja luomassa raikasta syysasuaan.

Aamu Anttolassa

Syyskuun valo Parasystävän mökillä.

Jutan chacha

Eilen Malmin työväentalolla Jutta Helenius opetti chachan alkeita. Jutta on kaunis ja sulava liikkeissään, iloinen ja kannustava, monisanainen joskin välillä vähän vaikeaselkoinen ohjeissaan. Mutta jokaiselta uudelta opettajalta oppii aina roppakaupalla uutta. Jokainen lähestyy eri kantilta samoja askeleita - Jutan lähestymistavassa korostuu hänen vahva kilpatanssitaustansa, ja toki myös työskentely lasten parissa.

Tiedän ja osaan mielessäni chachan askelluksen perusteet (täällä ja täällä), mutta tanssin tiimellyksessä en pysty toteuttamaan askelia läheskään niin sulavasti kuin aivosoluni kuvittelevat. Osaan rytmin ja tiedän jalkojen ja lanteiden painotukset, mutta ulosanti tuntuu ja näyttää vielä kömpelöltä. Ainakin ihastuttavan sulavaan Juttaan verrattuna, hehheh.

Jutta painotti, että chachassa pärjää, kun löytää rytmin - yks, kaks, kol, chacha (eli neljäs tahti on jaettu) - ja muistaa, että jompikumpi jalka (polvi) on aina ojennettu. Taakse astuttu oikea kaks-askel on ojennettu (eteen jäävä vas jalka myös ojentuu kilpatanssissa, mutta tavellisesti se voi jäädä polvesta myös vähän koukkuun). Vastaavasti eteen astuttu vasen kaks-askel astutaan suoralla polvella.

Kiva muuten, kun alkeistunneillakin käy tanssintaitajia - aloittelijakin saa kokemusta hyvästä viennistä ja on helpompi harjoitella omaa ontuvaa askellusta varman viejän ohjauksessa. Etenkin jos viejä kunnioittaa ja ymmärtää lajiinhurahtaneen opettelua - ja unohtaa oman näyttämisen halunsa.

Pari osaavaa ja harjoittelijalle tilaa antavaa viejää löytyi myös Pirjo Kärnän (täällä) eilisistä sunnuntaitreeneistä Malmilta. Kiva!

Remonttireiskat

Pikkupojat ovat Ukin ja Mummin kanssa mökillä maanantaista torstaihin. Remonttia ja aurinkoa. Paistinperunaa, takassa käristettyjä nakkeja, vadelmia ja keksijäätelöä. Niillä pärjätään hyvin kolme vuorokautta. Muuta ei pikkupoikien onnistunut syysloma vaadikaan. 

Välillä on luettu Mummin kirpputoreilta hankkimia kirjoja ja kauhottu Juniorin vanhoja legolaatikoita. Tällä kertaa on etsitty legoukkeleille päitä ja pienenpieniä kypärän visiirejä, joiden löytämisessä Mummi on haka.

Myllerrys mökillä

Uusi patio, jonka taakse parkkipaikan eteen on nousemassa uusi piharakennus talvisaunoineen.

Mökillä on heinäkuun lopusta asti ollut vieraita miehiä ja pari kaivinkonetta. Mökin piha ja lähitienoot on myllerretty. Vuosia suunniteltu lisärakennus ja rantasaunan laajennus ovat viimein edenneet - tai ainakin ensimmäinen vaihe. Valmista tulee vasta runsaan vuoden kuluttua. Tänä syksynä edetään kuitenkin jo pitkälle ja pari vuotta pihaa rumentaneet kaivannot saadaan viimein täytettyä. 

Muutakin mukavaa on saatu valmiiksi. Pihapöydän alle upea puupatio ja sen jatkeena vanhan mökin lasikkoon johtava liuskakivikäytävä. Vierasmajaan uusi huopakatto ja toinen huone pikkupoikia varten ja vierasmajaan uusi eteinen, joka yhdistää vanhempien ja pikkupoikien huoneet. Vanhan mökin eteisen vuotavan katonkin miehet ehtivät korjata.

Viimein Mummikin uskoo, että valmista saadaan. Ja konkretiaa kaipaavana pystyy lopulta hahmottamaan, että valmistumassa on tosi kaunis pihapiiri. Parin vuoden kuluttua...

Miehet rakentamassa parkkipaikan eteen tulevan lisärakennuksen ensimmäistä kerrosta. 

Toinen kerros, johon tulee lähinnä parkkipaikalle aukeava autotalli, nousee ensi kesänä.

Rantasaunan uusi pukuhuone nousee rinteeseen saunan taakse. Ensi kesänä molempien rakennusten eteen rakennetaan iso terassi, josta aukeaa hieno näkymä järvenselälle.

Betoniautot hommissa rantasaunan pukuhuonetta valamassa.

Fuskun kuvioita

Perusfusku on nykyään aika hyvin hallussa (täällä) ja nautin uusien kuvioiden opettelusta. Tanssiaivot ovat selvästi kehittyneet, sillä äkkään uudet metkut nopeammin kuin tanssitaipaleeni alussa pari vuotta sitten.

En enää orjallisesti toteuta tiettyjä, opittuja askelkuvioita, vaan pyrin (aika hyvin onnistuen) seuraamaan viejää - askellus toimii tai sitten ei. Eilen tuttu viejä vei omintakeisia kuvioita, mutta Mummipa pysyi perässä. Viejä totesikin lakonisesti suupieliinsä mumisten (jos oikein ymmärsin): "Olet kehittynyt."

Kesällä opittua: Mies ja nainen ottavat suljetussa tai avoimessa otteessa vastakkain askeleen sivulle - nainen oik ja mies vas (hidas), tämän jälkeen mies työntää naisen vas kyljestä tämän pyörähtämään naisen oik käden ali puolitoista kierrosta etenevässä liikkeessä (nopnop) - joko miehen edellä tai miehen taakse paikkoja vaihtaen, minkä jälkeen nainen astuu vas jalalla askeleen (hidas) ollen miestä kohti, ja lopuksi oikealla nopeat taakse (nopnop). Eli rytmirikko: hidas, nopnop, hidas, nopnop. Lopuksi Nainen palaa pyörähtäen kätensä ali miehen eteen (hidas, hidas) ja taka-askel (nopnop).

Etenevä täp: perusaskeleen (hidas, hidas, nopnop) jälkeen mies ohjaa naista eteenpäin eli nainen ottaa oik jalalla askeleen taakse (hidas), vas jalalla askel taakse (hidas) ja oikealla taakse täp. Tämän jälkeen palataan takaisin eli nainen oik jalalla eteen ja vas jalalla eteen (hidas, hidas) ja oikealla eteen täp.

Perusaskeleen jälkeen nainen pyörähtää miehen ohi tämän vas puolelta alittaen oik kätensä ja pyörähtäen oikealle (hidas, hidas, nopnop). Nainen kiertää miehen selän takaa kahdella hitaalla ja kurkkaa miestä tämän oikealta puolelta astuen nopnopit oik jalalla eteen ja vas jalalla paikallaan. Rytmirikot: nainen kiertää miehen takaa astuen oik (hidas) ja nop-askel vasemmalla jalalla ja nop takaisin oik jalalla miehen vas puolella, minkä jälkeen miehen takana hidas vas askel ja nopnop taakse oik jalalla ja paikalla vas jalalla. Nainen kääntyy takaisin miehen vas kautta miehen eteen (hidas, hidas, nopnop).

Olen kirjannut ylös joitakin opetetuista kuvioista muidenkin tanssien kohdalla - lähinnä itseäni varten. Useimmat treenaajat kuvaavat tunnin lopussa kännykällä kyseisellä tunnilla opetetut kuviot. Sen minä olen toistaiseksi jättänyt väliin. Sen sijaan yritän muistaa ja kirjata blogiini joitakin askelkuvioita.

Tällä viikolla huomasin, että ainakaan fuskun kohdalla tämä ei ole enää tarpeen. En tarvinnut enää tarkkaa askellusta, vaan pysyin viejän perässä ilman että ajattelin koko ajan askeleita. Tähän minulta meni kaksi ja puoli vuotta! Se on kuitenkin myös vanhalla aloittelijalla saavutettavissa! Tämä fiilis koskee toistaiseksi vain fuskua - muita tansseja olen treenannut vähemmän enkä koe vielä pärjääväni niissä vain viejää kuuntelemalla.

Nyt tiedän, että se taito on minunkin saavutettavissa! Eli kärsivällisyyttä ja treenaamista, mummoseni! Onneksi rakastan treenaamista ja kärsivällisyyskin on vanhetessa kehittynyt.

Herkuttelua Kuussa

Keskiviikkona juhlistettiin Siskon kanssa Äitimuorin syntymäpäiviä ravintola Kuussa Töölönkadulla. Arkipäivinä ravintolassa tarjoillaan ns. liikelounasta kello kolmeen asti. Kolmen ruokalajin menu vaihtuu ilmeisesti viikottain ja maksaa 28 euroa. Herkullista ja hinta-laatusuhde kohdallaan.

Synttäripäivänä valitsimme kuudesta vaihtoehdosta alkuun paahdettua lohta (suussasulavaa), pääruoaksi päivän kalaa, joka oli savustettua nieriää purjon ja punajuuririsoton kera (toimiva yhdistelmä) ja jälkkäriksi kotitekoista vaniljajäätelöä ja marinoituja mansikoita (takuuhyvää). Ruokajuomaksi synttäreiden kunniaksi pullo kuoharia.

Ruoka lumosi, ympäristö rauhoitti ja tarjoilu pelasi. Ja synttärisankari nautti. Eli lähes kympin paikka!

Äitimuori 87v.

Äitimuori syntyi 3.9.1928 vajaa vuosi Simo-veljensä jälkeen Helsingissä Boijen sairaalassa, joka toimi vuosina 1904-79 osoitteessa Bulevardi 22. Nykyään tiloissa toimii yksityinen Bulevardin lääkäriklinikka.  

Perhe asui tuolloin Helsingin Töölössä Temppelikatu yhdessä, josta he 1933 muuttivat viereiselle Tunturikadulle. Vuonna 1945 nelilapsiseksi kasvanut perhe muutti Taka-Töölöön Välskärinkadulle, jossa samana keväänä juhlittiin Äitimuorin ja Simon ylioppilasjuhlia. 

Lisää Äitimuorin lapsuuden perheestä täällä.

Aamu mökillä

Camino kutsuu

Olen aiemmin kirjoittanut halustani kävellä Pohjois-Espanjan vanhaa pyhiinvaellusreittiä Camino de Santiagoa (täällä). Joskin intoni on hieman laimentunut, kun reitti tuntuu nykyään olevan ruuhkainen ja kaupallistunut.

Unelmani saattaa toteutua pienimuotoisena tänä syksynä. Yksi viidestä lapsestamme - Lontoontyttö - muutti tammikuussa Lontoosta La Corunaan Luoteis-Espanjaan lähelle kävelyreitin päätepistettä Santiago de Compostelan kaupunkia. Olemme Ukin kanssa menossa lokakuussa tyttöä katsomaan ja vietämme niillä kulmilla lähes kolme viikkoa. Lennot Madridiin on jo ostettu.

Alustavasti olemme suunnitelleet, että kokeilemme Ukin kanssa pätkän vaellureittiä. Aikomuksemme on kävellä 700 kilometriä pitkän vaellusreitin loppu eli Palas de Reistä Santiago de Compostelaan. Kolme vuorokautta ja 60 km alamäkeä. Kaksi yöpymistä ja noin 20 km päivässä.

Nähtäväksi jää toteutuuko suunnitelma. Kestääkö kunto ja sopiiko kävely aikatauluihimme. Toivossa on kuitenkin hyvä elää...

Käymisen wäärtti

Verlan tehdasmuseo Kymenlaaksossa on vierailun väärtti. Puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin kuusimetrisen kosken partaalle 1882. Tehdas jatkoi toimintaansa pääosin alkuperäisillä koneilla vuoteen 1964 asti, ja parhaimmillaan se työllisti toista sataa miestä ja naista. Yleisölle vanha tehdasmiljöö patruunan pytinkeineen avattiin 1972.

Oppaamme tunnin tehdaskierroksella oli itsekin tehtaassa aikoinaan kesätöissä ollut eläkeläismies. Etenkin kartonkikuivaamo oli elämys: Kymmenen metriä korkea, alta lämmitettävä rakennus, johon painavat, märät kartonkilevyt asetettiin roikkumaan seitsemään kerrokseen viikon ajaksi. Kahdeksan naista teki 12 tunnin työrupeaman tasapainoillen ohuilla lankuilla ripustaessaan isoja kartonkilevyjä kuivaamon hihnoille. Miehet hoitivat valtavaa, koko lattian peittävää tulipesää, jossa tuli paloi yötä päivää. Raskasta, kuumaa ja hikistä.

Koira sai olla mukana esittelykierroksella, mutta sylissä. Onneksi Muru painaa vain seitsemän kiloa.