lauantai 17. tammikuuta 2015

Mommy - pojan äiti

Vahva ja vaikuttava elokuva vanhemmuudesta, äitinä olemisen haasteista sekä äidin ja aikuistuvan pojan vaikeasta suhteesta. Inhimillinen elokuva, joka herättää miettimään miten me aikuiset - vanhemmat, naapurit, hoitohenkilökunta - suhtaudumme nuoriimme. Etenkin nuoriin, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja apua itsenäistyessään ja yrittäessään kasvaa aikuisiksi.

Ranskankielisen elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut kanadalainen Xavier Dolan (s. 1989). Käsittämätöntä, miten 25-vuotias nuori mies pystyy kuvaamaan kahden nelikymppisen, elämän pyörittämän naisen sielunelämää ja ystävystymistä niin uskottavasti. Ja naisten suhdetta heidän välissään rimpuilevaan 15-vuotiaaseen poikaan, joka sairastaa ADHD:a ja käyttäytyy ajoittain erittäin aggressiivisesti. Naisia näyttelevät Anne Dorval ja Suzanne Clement sekä poikaa Antoine-Olivier Pilon (s. 1997).

Elokuvan kuvaus on kiehtovaa. Paljon lähikuvia, "mitäänsanomattomia" yksityiskohtia ja kuvan siirtämistä "laahaten" kasvoista tai nurkasta toiseen. Laatikkomaisen ja laajakuvaisen kuvauksen tarkoituksellista ja puhuttelevaa vaihtelua. Elokuva hengittää tunnelman mukana.

Ahdistava elokuva, joka jättää surulliseksi. Mutta johon mahtuu myös paljon iloa ja hulluttelua. Elokuva, jonka loppuratkaisu mietityttää pitkään teatterista poistuttua. Olisiko ollut muuta vaihtoehtoa?

6 kommenttia:

  1. Luin tästä ohajaajasta HS:sta. Ihmelapsi! Olikos se ensimmäinen ohjaus 19-vuotiaana. Onneksi hän keksi siihen rahoituksen ja pääsi alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellinen ihmelapsi! Ja leffa on kehujensa veroinen.

      Poista
  2. Kumpi tunne jäi vahvemmaksi, ahdistava vai ilo teatterista poistuttua?
    MInä katson hyvin harvoin elokuvia, ehkä viimeksi jonkun satukuvan pojanpojan kanssa. En vain muista, mikä kuva oli. Sotaa, tappelua, kovin rajuja actionkuvia en katso ollenkaan, en myöskään trillereitä. Taannoin ajattelin ryhtyä katsomaan vanhoja kotimaisia leffoja, mutta unohdan, milloin niitä tulee. Toinen karsiva seikka on, ettei meillä näy kovinkaan monta tv-kanavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin lähinnä miettimään, miten vaikea meidän on vaikeissa ihmissuhteissa löytää tapa, jolla saavutamme toisemme. Välillä kaikki menee pieleen, vaikka molemmat eivät sisimmässään muuta halua kuin saada yhteyden toisiinsa. Ja sittekin toimimme toisiamme (ja itseämme) haavoittavasti. Minulle elokuva ei ollut liian ahdistava.

      Poista
  3. Minäkin luin tästä Hesarista ja kiinnostuin elokuvasta. Pitääkin käydä tsekkaamassa onko tämä tulossa meille Porvooseen. Kivaa kun kirjoitit ja muistutit leffasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tulee sinnekin. Mommyhan tuli tännekin vasta perjantaina ensi-iltaan. Huomasin muuten, että yllä mainitsemani Kavi esittää Xavier Dolanin aiemmat elokuvat tänä keväänä Orionissa Helsingissä, jos satut kiinnostumaan.

      Poista