Luonto leikkii

Ilta mökillä

Ukki, Mummi ja takkatuli.

Ulkona säkkipimeää, sisällä kynttilän lempeä valo. 

Puhelinlangat laulaa, valkoviinin loput lasissa. 

Viimeiset joulukonvehtit kaivettu kaapista.

Sylissä Muru ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.

Herkkä herkku

Eilen kahviteltiin Siskon kanssa ja suunniteltiin toukokuista visiittiä Ranskaan. Ja herkuteltiin Siskon lähestyvän nimipäivän kunniaksi Runebergin tortuilla. Aleksin Torrefazione-nimisessä kahvilassa (täällä) - miksi pitää olla noin vaikea nimi?? - tarjolla oli Teemun ja Markuksen (täällä) valmistamia torttuja.

Teemun ja Markuksen tortut olivat kauniin näköisiä, sopivasti tavallista vähän pienempiä ja asetettu tarjolle veikeälle alustalle. Maku oli voimakas ja koostumus kiinteä, mutta valkea kreemi tosi keinotekoisen makuinen. Olen kosteiden ja mantelisten torttujen ystävä, joten Teemu&Markus ei noussut top-kolmeeni.

Joka vuosi menee ihmettelyksi, että minkä leipomon Runski on paras. Ja vuoden päästä paras on taas unohtunut. Mennä vuosina olen tykännyt ainakin Nurmileivän tortuista (täällä). Onneksi vielä ennen Runebergin päivää (5.2) ehtii maistelemaan, jotta tämän vuoden suosikki selviää.

Keltaista kehiin

Viikonvaihteessa vaihdoin joulun punaiset pöytäliinat kevään keltaisiin. Kaupunkikodin lasikon pöydälle löytyi loppusyksyn Marimekon alesta ostettu herkullinen Puutarhurin parhaat -puuvillakangas (Maija Louekari, 2009). Mökille kaivoin Äitimuorin vanhan Marimekon pöytäliinan keltaisella Ananas-kuosilla, jonka Maija Isola on suunnitellut jo vuonna 1962. Ja edelleen myynnissä. 

Lukuisina väriyhdistelminä myytävä Ananas-kangas on lempi mari-pöytäliinojani. Nykyään eniten pöytäliinoja tulee käytettyä mökillä, jossa on neljä (!) eri ruokapöytää. Yksi keittiön vieressä, yksi lasikossa ja kaksi pihalla.

Nappaako?

Lastenvahdit

Pikkupoikien vanhemmille sattui työmatkat samoille päiville, joten pojat asustavat Ukin ja Mummin luona torstaista lauantaihin. Eilen aamulla ostettiin Hakaniemen hallista neljä kuhafilettä ja puolentoista kilon kirjolohi. Ukin ja Pikkupoikien päikkäreiden jälkeen pakattiin auto ja suunnattiin kahdeksi yöksi Suomusjärven mökille. Nykyaikaiset turvaistuimet vievät hurjasti tilaa ja Juniori, Chloe ja Muru mahtuivatkin nipinnapin mukaan. Matkalla ostettiin vielä lisää eväitä Saukkolasta, joten auto oli Täysi.

Tänään Pikkupojilla on ollut täysi höyry päällä jo puoli kuudesta lähtien. Onneksi Juniorin ja Opiskelijapojan vanhat legot on säilötty mökille. Samoin tykätyimmät 1980- ja 90-luvun lastenkirjat on säästetty. Ja kirjathan lisääntyvät kummasti - aina Mummin kirppisretkien jälkeen. Onneksi molemmat pikkupojat rakastavat kirjojen katselemista. Ja Mummi ääneen lukemista.

Auringon noustua Ukki tarkisti kairalla järven jään paksuuden, minkä jälkeen kolmikko viihtyi pitkään rannassa pilkillä. Kalaa ei tullut, mutta into oli kova. Iltasella savustetaankin hallista eilen hankittu kirjolohi.

Yöllä hiiri oli jäänyt hiirenloukkuun roska-astian taakse. Mökkielämä on täynnä jännitystä!

Vaatepinon päälle ikuistui myös poikien herkku - Ukin tekemä lohileipä.

Posti toi

Napakka chacha

Maanantaina kolme tuntia chacha-tanssia. Kiva huomata, että uusien kuvioiden omaksuminen ei enää tunnu mahdottomalta. Alkaa huomata, miten paljon perustansseissa on samoja elementtejä ja yhden tanssin osaaminen helpottaa toisen oppimista. Maanantaina esim. chacha-tunnilla harjoiteltiin otso-käännöstä, joka oli tuttu tangosta.

Yks-kaks-cha-cha-cha. Napakat, aksenttimaiset askeleet. Jalkaterät ulospäin kuin Aku Ankalla. Yks-kaks -askeleet lyhyet. Tsatsat voi olla pidemmät, ja ne askelletaan jalkaterän sisäsyrjällä - välissä jalkaterät yhteen. Ja lonkat ja kroppa liikkeeseen.

Naisen aloitusaskel vas jalalla vasemmalle tai takaviiston ja sitten alkaa yks-kaks-cha-cha-cha eli oik jalka taakse tukijalan linjassa, sitten askellus vas tukijalalla, minkä jälkeen tsatsat oikealle. Jatketaan yks-kaks-cha-cha-cha eli vas jalka eteen tukijalan linjaan, askellus oik tukijalalla ja tsatsat vasemmalle.

Yritin etsiä tanssille suomenkielistä nimeä - ei löytynyt. Mutta cha cha cha -nimi tulee Wikipedian mukaan siitä, että tanssittaessa ulkoilmaravintoloissa lattioilla olevista hiekanjyvistä kuuluu chachachaa, kun jyvät musertuvat kengien ja lattian väliin. Kuten Mummin kävelystä uusilla nastapohjaisilla lenkkareilla (täällä).

Eilen jatkettiin tutulla fuskulla, jonka metkuista kirjoitin jo lokakuussa (täällä) ja viimeksi viime viikolla (täällä). Taas Maija korosti, että ponnistus fuskun askeleeseen lähtee tukijalalta. Tukijalan jalkaterä rullautuu nousten varpaille ja askeltavan jalan jalkaterä rullautuu varpailta alas kokojalalle. Kevyesti keinuen.

Lisää chachasta, fuskusta ja muista tansseista Orvokin tanssisivuilla Villit askeleet.

Suvilahti

Luonnosta ja kaupunkiympäristöstä löytyy upeita heijastuksia, 

joita mm. Orvokki usein valokuvaa Orvokki4you-blogiinsa (täällä). 

Tätä eilen eteeni avautunutta näkymää en minäkään voinut kuvaamatta ohittaa.

Kultsu

Musiikin ääni

Eilen nautiskeltiin Siskon kanssa. Katsottiin iki-ihana, lähes kolmetuntinen Sound of music -elokuva vuodelta 1965 Orionissa Eerikinkadulla. Ja laulettiin Julie Andrewsin kanssa. 

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Kavi (täällä) näyttää useina päivinä viikossa vanhoja ja uusia elokuvia klubihintaan Orionin elokuvateatterissa. Kavi järjestää myös monenlaisia tempauksia: samana päivänä esitetään peräjälkeen useampia saman ohjaajan elokuvia, kuten helmikuussa kolme Richard Linklaterin Rakkautta.... -leffaa, tai katsotaan elokuva elävän musiikin tai yhteislaulun säestyksellä. Ihanaa!

Lauantaina oli Sing-along -näytös, jossa katsojat saivat laulaa elokuvan lauluja näyttelijöiden kanssa. Englanninkieliset tekstit juoksivat kuvan alaosassa, kuten karaokessa. Ja katsojat lauloivat. Sisko ja minä muiden mukana. Katsojissa oli mummia ja ukkia, jotka muistelivat nuoruuttaan. Nuorisoa, joka retroili täysillä. Ja lapsia, jotka nauttivat koroketyynyn päällä perheleffasta. Kaikki tuntuivat fiilistelevän - ja laulavan.

Raindrops on roses and whiskers on kittens

Bright copper kettles and warm woolen mittens

Brown paper packages tied up with strings

These are a few of my favorite things.

When the dog bites, when the bee stings

When I'm feeling sad

I simply remember my favorite things

And then I don't feel so bad.

Mommy - pojan äiti

Vahva ja vaikuttava elokuva vanhemmuudesta, äitinä olemisen haasteista sekä äidin ja aikuistuvan pojan vaikeasta suhteesta. Inhimillinen elokuva, joka herättää miettimään miten me aikuiset - vanhemmat, naapurit, hoitohenkilökunta - suhtaudumme nuoriimme. Etenkin nuoriin, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja apua itsenäistyessään ja yrittäessään kasvaa aikuisiksi.

Ranskankielisen elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut kanadalainen Xavier Dolan (s. 1989). Käsittämätöntä, miten 25-vuotias nuori mies pystyy kuvaamaan kahden nelikymppisen, elämän pyörittämän naisen sielunelämää ja ystävystymistä niin uskottavasti. Ja naisten suhdetta heidän välissään rimpuilevaan 15-vuotiaaseen poikaan, joka sairastaa ADHD:a ja käyttäytyy ajoittain erittäin aggressiivisesti. Naisia näyttelevät Anne Dorval ja Suzanne Clement sekä poikaa Antoine-Olivier Pilon (s. 1997).

Elokuvan kuvaus on kiehtovaa. Paljon lähikuvia, "mitäänsanomattomia" yksityiskohtia ja kuvan siirtämistä "laahaten" kasvoista tai nurkasta toiseen. Laatikkomaisen ja laajakuvaisen kuvauksen tarkoituksellista ja puhuttelevaa vaihtelua. Elokuva hengittää tunnelman mukana.

Ahdistava elokuva, joka jättää surulliseksi. Mutta johon mahtuu myös paljon iloa ja hulluttelua. Elokuva, jonka loppuratkaisu mietityttää pitkään teatterista poistuttua. Olisiko ollut muuta vaihtoehtoa?

Kevyttä kivaa

Katsomme Juniorin kanssa paljon elokuvia - pääosin vuokrattuja videoita. Joskin kiinnostavat uutuudet katson usein heti niiden ilmestyttyä elokuvateatterissa Ukin kanssa tai yksin. 

Lähimmän Filmtownin valikoima on aika suppea ja väliin on vaikea löytää ennen näkemätöntä, kiinnostavaa katseltavaa. Siksi Juniori valitseekin usein aiemmin nähtyjä ja hyviksi todettuja. Ukki ihmettelee toistuvasti, miksi meille ei kelpaa esim. Netflixin tarjonta. Mutta elokuvan valinta videovuokraamossa on vähän kuin kirjaan tutustuminen kirjakaupassa. Kädessä pitäminen ja takatekstin luku on oma juttunsa. Ja Junioria houkuttelee myös videovuokraamon irtokarkit. Joskus valittu video osoittautuu kotona tylsäksi ja jää katsomatta, mutta karkit maistuu aina - jopa ilman videota. 

Välillä vuokraamon valikoimasta löytyy yllättäjiä - kivoja leffoja, joista ei ole ennen kuullut tai jotka on täysin unohtanut. Viime viikon yllättäjä oli Keira Knightleyn ja Mark Ruffalon tähdittämä ja letkeästi etenevä Uusia alkuja (Begin again, 2013). Elokuva muistuttaa 2006 ensi-iltansa saanutta musiikkipainotteista Once-elokuvaa eikä ihme, sillä kummatkin on ohjannut irlantilainen John Carey. Lämminhenkinen ja romanttinen, mutta ei liian siirappinen.

Positiivisesti yllätti myös aikoinaan katsomatta jäänyt ja Oscareita kerännyt Martin Scorsesen ohjaama Hugo (2011). Elokuvaa markkinoidaan lastenelokuvana, mutta se vangitsee onnistuneesti aikuisenkin. Ukki ja Juniori istuivat kanssani hievahtamatta kaksi tuntia seuratessamme orvon Hugo-pojan elämää isossa asemahallissa ja sen kellotornissa. Erittäin visuaalinen ja elämänmyönteinen elokuva.

Kirppisblogi

Olen pari vuotta pitänyt Mummin matkassa -blogin rinnalla Mummi kirppiksellä -nimistä blogia. Se on ollut suljettu, muistikirjatyylinen - vain minun luettavissani. Blogi syntyi, kun vuonna 2013 yritin kokeilla, pystynkö elämään vuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta ja hankkimaan vaatteet vain käytettyinä kirpputoreilta tai vanhojen vaatteiden kaupoista. Poikkeuksena alusvaatteet, mutta niitäkään ei ekana vuonna tarvinnut paljon ostaa.

Kokeiluvuosi 2013 onnistui hyvin, ja päätin jatkaa ostosteni kirjaamista. Ostan edelleen paljon kirppareilta, mutta enää en ole niin tiukka, vaan tarvittaessa tai himottaessa saatan ostaa - etenkin ulkomaan matkoilta - kaupasta muutakin kuin alusvaatteita. Kauppaostokset pyrin kirjaamaan blogiini Lipsahdukset-tunnisteen alle. Vaatteiden lisäksi ostan kirppareilta paljon mm. kirjoja, lehtiä, astioita, kukkaruukkuja.

Kirpputoreilta tulee ostettua myös paljon turhaa. Turhista ostoksista osa lojuu häpeäkseni vielä kaapeissa, mutta osan olen antanut eteenpäin tutuille - jos on kelvannut - tai hyväntekeväisyyteen. Vieläkin tulee helposti napattua vaate tai tavara "varmuudeksi", etenkin jos se - kuten pääosin - maksaa 1-2 euroa tai jopa alle.

Nyt rohkenen avata Mummi kirppiksellä -blogin myös lukijoille. Blogi löytyy osoitteesta http://vuosiostamatta.blogspot.fi/ ja tämän Mummin matkassa -blogin sivupalkista.

Mummin rotta

Tanssin taikaa

Olen marraskuisen keuhkokuumeen takia joutunut pitämään tanssitaukoa. Sairastelun ja joululomien jälkeen pääsin eilen viimein takaisin tuttuihin kuvioihin. Parin kuukauden paussi jännitti. Osaanko vielä? Muistanko kuvioita? Jaksanko? Vielä mitä - osasin, muistin ja jaksoin. Kolme tuntia sain nauttia liikkeestä, musiikista ja viennistä leikkisän fuskun pyörteissä.

Vaikka viime tanssitreeneistäni on yli kaksi kuukautta, lattialla oli pääosin tutut, vanhat naamat. Kukaan ei kysynyt "missä olet ollut" - mistä tavallaan pidän. Toisaalta olisi kiva olla kaivattu. Onneksi monen kanssa vaihdettiin ystävällisiä silmäyksiä.

Malmin talolla kerrattiin fuskun kuvioita ja opittiin uusia metkuja. Helppo alku, koska tykkään ja osaankin perusfuskua. Väliin vilkaistessani salin peiliseinään, menoni näytti kyllä aika kömpelöltä ja raskaalta. Pitää vaan hyväksyä, että Mummin meno on mummin menoa....

Opin pari uutta kivaa kuviota. Helikopterikuvio lähtee avo-otteesta, jossa naisen vas kämmen lepää miehen oik kämmenellä eli naisen vas käsi on päällä. Perusaskeleen jälkeen mies nostaa vas käden (naisen oik) ylös ja mies pyörähtää kätensä ali ja nainen astuu miehen oikealta ohi (yks, kaks) ja kääntyy tulosuuntaansa (nop, nop), jolloin mies ja nainen ovat rusettiotteessa seläkkäin ja rinnakkain. Nainen ottaa kaksi hidasta (yks, kaks) siirtyen miehen selkää hipoen miehen oik puolelle, naisen oik käsi irtoaa ja nainen pyörähtää kahdella hitaalla vas kätensä ali (kol, nel). Mies ja nainen ovat takaisin vastakkain ja ottavat taka-askeleen (nop, nop).

Toinen uusi oli kainalopyöriminen, joka lähtee avo-otteesta. Nop-nopin jälkeen mies nappaa naisen oik kainaloonsa kynkkäotteella. Pyöritään neljä hidasta (nainen aloittaa oik jalalla), minkä jälkeen mies nostaa parin väliin vas kämmenensä, jota vasten nainen nostaa oman vas kämmenensä ja jatketaan pyörien neljä hidasta askelta lisää. Tämän jälkeen nopea taka-askel (nop, nop) ja nainen pyörähtää miehen edessä.

Onneksi pystyin ja uskalsin palata tanssilattialle. Ja onneksi sairastelusta huolimatta jaksoin. Tanssissa on taikaa! Haaveilen jo kesän tanssileireistä, joilla saa tanssia aamusta iltaan.

Vahtivuoro

Kahvikuppini 6/5

Aamu- ja päiväkahvit juon kotona ollessani näistä Arabian Illusia-nimisistä mukeista. Ostin niitä kaksi kappaletta aikoinaan Valtterin kirpputorilta Helsingin Vallilasta. Ne ovat täysin ehjiä (käyttämättömiä?) ja maksoivat yhteensä kaksi euroa. Mukeihin mahtuu juuri sopivasti (3dl) kahvia ja ne istuvat käteen loistavasti. 

Illusia-sarjan suunnittelivat Heikki Orvola ja Fujiwo Ishimoto 1980-luvulla. Mukit poistuivat Arabian mallistosta 2009. Niitä oli punakukkaisen mallin lisäksi ainakin lilaa (yleisin) ja vaaleanvihreää (harvinainen). 

Nastat kengät

Ostin alennusmyynnistä puoleen hintaan kalliit, nastapohjaiset ja vedenpitävät lenkkarit. Kävelen päivittäin koiran tai koirien kanssa 2-3 lenkkiä. Siis joka päivä - satoi tai paistoi. Lenkkivarusteiden pitää olla hyvät, mukavat ja tarvittaessa sateenpitävät. 

Vuosien varrella minulle onkin kertynyt hyvä varustus ja ulkoilu säässä kuin säässä onnistuu (täällä) - ja on jopa mukavaa. Pahinta on yllättävä liukkaus. Sitä varten olen pari vuotta sitten ostanut kenkiin kiinnitettävät liukuesteet (täällä), jotka on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin hankin heräteostona nastalenkkarit. 

Aamulla olin ekalla kävelyllä uusilla kengillä ja olivat sika hyvät. Ainoa miinuspuoli on, että nastat narskuu kävellessä.

Kuva päivässä

Viime vuonna osallistuin valokuvahaasteeseen, jossa kuvattiin sama maisema kerra kuussa vuoden ajan (täällä). Se oli kivaa ja tylsää. Ajattelin jatkaa kuukausittaista kuvaamista uudella maisemalla. Mutta muutin mieleni ja yritän kuvata yhden ja saman maiseman vuoden jokaisena päivänä! Eli 365 päivänä vuodessa. Voin jo etukäteen sanoa, että ei tule onnistumaan. Varsinkin kun valitsen maiseman, joka on noin kolmen kilometrin päässä kotoamme uuden koiralenkkini varrella. Miksi juuri tuo maisema? Koska se on merta ja taivasta...

Perustan haastetta varten toisen blogin - Kuva päivässä (täällä), joka löytyy Mummin matkassa -blogin sivupalkin yläreunasta. Katsotaan, kuinka kauan Mummi jaksaa päivittäistä valokuvausta.

Sushia loppiaisena

Loppiaislounas muuttui eilen sushi-lunssiksi, kun Lontoontyttö toivoi viimeisenä Suomi-päivänään että syötäisiin susheja. Ukki heltyi ja lähti piffaamaan naisia ravintolaan. Ruokaseuraksi tyttö sai Ukin lisäksi vain Mummin, sillä Juniori jäi kotiin potemaan vatsatautia, Esikoinen oli Pikkupojan kanssa synttärijuhlissa ja Opiskelijanuoret ulkomailla.

Eipä muuten ollut helppo löytää sushipaikkaa, joka olisi ollut auki puolenpäivän aikaan loppiaispyhänä. Myöhemmin ei olisi ehditty, sillä Lontoontytön kone lähti iltapäivällä. Lopulta löysimme pikkiriikkisen MikuraSushin Viipurinkadulta Alppilasta - kolme pöytää ja hyviä susheja kohtuuhintaan.

Olutta ei ollut, joten tyydyimme vihreään teehen. Ja onneksi, sillä niin oli hyvää! Olen aiemmin vältellyt vihreää teetä, sillä maistamani tee on ollut ällön kitkerää. MikuraSushin vihreä tee oli pehmeän makuista ja kauniin keltaista. Mummistahan voisi jopa tulla vihreän teen ystävä!

Ja sitten Lontoontyttö lähti. Vielä viikoksi Lontooseen, sitten messuille Kölniin ja sen jälkeen muutto Espanjaan. Oli kivat pyhät, kun kotona kolmen sijaan asui neljä. Ikävä tulee!

Merta ja taivasta

Aamu Parasystävän lomamökin ikkunasta Floridassa.

Rakastan tuijottaa merta ja taivasta - kuten ehkä tiedätte - seurata värien leikkiä sekä aaltojen ja pilvien liikkeitä. Hieman haikeana tihrustelenkin Parasystävän ja nuorison lähettämiä tammikuisia kännykkäkuvia läntiseltä pallonpuoliskolta. Kiitos, kun jaatte kokemuksianne Mummin kanssa.

Alinna valokuva Mummin uudelta murulenkiltä. Maisema ei paljoa häviä muille maailmakolkille, vaikka en onnistunutkaan vangitsemaan auringonlaskua enkä pohjoisen revontulia, kuten Aimarii blogissaan (täällä).

Päivä Opiskelijatytön kävelyretkeltä Meksikossa.

Ilta Opiskelijapojan hotellihuoneen parvekkeelta Havajilla.

Blogini 2014

London Happens -blogin kirjoittaja on koonnut kivan vuosikatsauksen (täällä) edellisen blogivuotensa suosikkiteksteistä. Suosittua kuulemma blogeissa, enkä ihmettele - itsekin ihastuin ja nappasin idean.

Päivitin blogiani lähes päivittäin: 21-35 kertaa kuukaudessa - paitsi kesäkuussa, jolloin kirjoitin vain 12 postausta. Kesäkuussa harkitsin blogini lopettamista ja siirtyväni kirjoittamaan vain yksityistä päiväkirjaa. Päätin kuitenkin jatkaa, koska pinnallistenkin iloasioiden kirjaaminen kännykkäkuvien kanssa on kivaa.

Blogini kaikkien aikojen suosituin postaus oli lokakuussa kirjoitettu juttu Äitimuorin Poikakaverin 85-vuotispäiviltä - huippuna upea valokuva Poikakaverista hienoissa lainatuissa juhlatamineissa (täällä). Jutun otsikko oli alkuun "Poikakaveri 85v", joten liekö juttua kurkistaneet myös "todelliset" poikakaverin etsijät ja muut uteliaat. Huomatessani ylenmääräisen innostuksen muutin jutun otsikon "Jussi 85v", mutta vieläkin se näyttää herättävän kiinnostusta. No, onhan Jussin kuva upea ja edustava... Ja Jussi muutenkin mukava, vaikka varattu.

Tammikuun suosikkijuttu oli Haaste (täällä), jossa MammaN Muistikirja-blogista (täällä) haastoi minut vastaamaan kymmeneen henkilökohtaiseen kysymykseen. Tein työtä käskettyä ja haastoin edelleen Marjatan Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogista (täällä) ja Ritan Ritan huone -blogista (täällä).

Helmikuussa luettiin eniten juttuja London today (täällä) ja Josko? (täällä), jotka olivat viime vuoden toiseksi ja kolmanneksi luetuimmat jutut blogissani. London today -postauksessa oli ilman tekstiä oleva, Lontoontytön ottama valokuva sateenkaaresta Lontoon katujen yllä. Lukijat lienevät eksyneet sivulle lähinnä otsikon takia etsiessään faktoja Lontoosta. Josko? -postauksessa funtsailin toivettani kävellä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Pohjois-Espanjassa. Liekö unelmani lähempänä toteutumista Lontoontytön muuttaessa tammikuussa lähelle vaellusreitin päätepistettä? Johdatusta, sanoisi Paraskaverin Sisko Itä-Suomesta.

Maaliskuun Lastenkirja lapsuudestani -postauksella (täällä) osallistuin Sininen keskitie -blogin lastenkirjahaasteeseen (täällä) kertomalla Kissa joka luuli olevansa Hiiri -kirjasta. Huhtikuun suosikki oli postaus Lontoon matkan plussista ja miinuksista nimellä Pros&Cons (täällä). Matkan spesiaalia oli seura eli kolmevuotias Pikkupoika.

Toukokuussa eniten katsojia sai juttu Mummon akkunalla (täällä), jossa oli valokuva Mökin ikkunalaudalla kukkivasta punaisesta pelarkuusta. Kesäkuun hitti oli Blogitauko-postaus (täällä) ja heinäkuussa katsojia keräsi kauniit valokuvat Siskon tytön häistä Suomenlinnassa "Häähumua" (täällä). Elokuussa eniten käytiin kurkkaamassa upeiksi kasvaneita kaupunkikodin pelarkuita otsikolla Partsi elokuosissa (täällä).

Syyskuussa kehiin pääsi tanssipostaus eli Wanha tango (täällä), jossa kuvasin kuusikymppisen ensiaskeleita tanssin haastavassa maailmassa. Tähän ja muihinkin tanssipostauksiini olen saanut ihanaa kannustusta tanssin konkareilta Orvokilta (täällä) ja Pirjolta (täällä). Kannustuksenne lämmittää ja rohkaisee vanhaa aloittelijaa!

Lokakuun ennätys oli edellä mainittu postaus 85-vuotiaasta Jussista (täällä). Marraskuun voittaja oli kauniit kuvat lapsuudenkodistani "Eräs koti 1961-2012" (täällä). Ja joulukuussa eniten kävijöitä oli jutussa Minä ja perhe, jossa kerroin seitsenhenkisestä perheestäni (täällä).

Yksi omista suosikkijutuistani viime vuodelta oli juttu siskoni syntymästä maaliskuussa 1954 (täällä). Lukijoiden suosikeiksi nousi niin perhejuttuja, tanssia, kävelyä, matkoja, mökkiä, kukkia, juhlia, sisustusta kuin haastetorinoitakin käsittelevät postaukset. Kuvannee nykyistä elämääni? Samoilla aiheilla jatketaan....

Kahvikuppini 5/5

Mökillä joulun ja uuden vuoden välipäivinä juotiin glögiä. Tsaikkalaseista, jotka Esikoinen osti Pietarista 1990-luvulla ollessaan siellä viikon leirikoulumatkalla. Lasit ovat seitinohuita, mutta ihmeen kestäviä - kaikki kuusi lasia ovat vielä ehjiä.

Esikoinen luki helsinkiläisessä kielikoulussa pitkää venäjää, ja kieliluokat tekivät opettajiensa kanssa 1-2 pitkää matkaa ko. kielen eli ranskan, saksan tai venäjän kotimaahan. Oppilaat majoittuivat yleensä viikoksi paikallisiin perheisiin, ja Esikoinen sai tutustua sydämellisiin ja vieraanvaraisiin perusvenäläisiin perheisiin. Ennen Putinin ja Ukrainan aikaa...

Sain tämän kahvikuppihaasteen Pirjolta Virtuaali Moleskine -blogista (täällä). Haasteessa piti kirjoittaa viidestä kahvikupista ja niihin liittyvistä muistoista ja tunnelmista. Harvakseltaan olen niitä blogiini kirjoitellut - löytyvät sivupalkin Haaste-otsikon alta. Koska kahvikuppi/kahvila-juttuja vielä riittää, jatkan haastetta vielä viidellä postauksella. Lisää luvassa lähiviikkoina.

Talvea 2015

Koira kyläilee

Opiskelijatyttö lensi eilen Meksikoon ja Chloe-koira asettui Ukin ja Mummin hoitoon. Tyttö kiertää kaksi kuukautta Poikakaverinsa kanssa Meksikkoa, Kuubaa ja Väli-Amerikkaa, ja Muru saa ilokseen pitkäaikaisen leikkikaverin. Onneksi koirat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. Seitsenvuotias espanjanvesikoira Chloe pitää kääpiösnautserin sopivasti alakynnessä, mutta innostuu herkästi myös riehakkaaseen painiin pennun kanssa.

Kahden koiran samanaikainen ulkoilutus on Mummilta vielä "vähän" hakusessa. Hermostumista on välillä vaikea välttää. Tytön kanssa käytiin harjoituslenkillä ja Mummi sai tytöltä paljon arvokkaita neuvoja ja vinkkejä. Mummi hämmästyi, miten rauhallisesti, määrätietoisesti ja osaavasti tyttö ohjaili koiria - Muruakin, joka tytölle kuitenkin on vieraampi.

Pahan hetken varalle Mummilla on taskussa "mölypurkki", mutta useimmiten Chloellekin riittää tiukka ja tomera Ei. Koirissa Mummilla on sopivasti arjen pieniä haasteita - ei liian pakkotahtista eikä liian stressaavaa. Ja onneksi Ukki auttaa eikä yhtään stressaa. Ukin hitaudessa ja "kuuroudessa" on etujakin.

Alunperin - noin 15 vuotta sitten - kun perheeseemme hankittiin ensimmäinen koira Osku, Mummi oli kaikkea muuta kuin koiraihminen (lapsuuden perheessäni oli vain omatoimisia, itsenäisiä ja kehrääviä kissoja) ja vannotti Ukkia ja Opiskelijatyttöä, joka silloin oli runsaat kymmenen vuotta: "Muistakaa, että te sitten hoidatte täysin itsenäisesti koiran ja ulkoilutatte sitä säännöllisesti ilmoista ja kiireistä riippumatta ja ...." Mummin hämmästykseksi ja Mummista häiriintymättä tyttö ja Ukki hoitivat ja ulkoiluttivat koiraa kuuliaisesti, innokkaasti ja mielellään. Ja tytöstä kasvoi rakastava ja osaava koiraihminen.

Viimeistään Murun myötä Mummistakin on kuoriutunut intohimoinen koiraihminen tai tarkemmin muruihminen. Joka toki tykkää ja hellii varakoira Chloeakin.

Juhlien jälkeen