Aprillina lennettiin kotiin. Eilen vielä nautittiin ulkomaan elosta: tytöt kävivät shoppailemassa ja Mummi ja Kalle viihtyivät kämpillä ja lähipuistoissa.
Iltapäiväunien jälkeen ajettiin Kallen kanssa kaksikerrosbussilla (yläkerran etupenkeillä tietenkin) keskustaan, jossa tavattiin Esikoinen ja Lontoontyttö ja käveltiin yhdessä Luonnonhistorialliseen museoon (Natural History Museum) katsomaan dinosauruksia. Onneksi ei ollut jonoja eikä muutenkaan tungosta - eikä sisäänpääsymaksua. Kierreltiin kolmivuotiaan kanssa osastoja valikoiden. Harmi, että satoja eläviä perhosia esittelevä erikoisnäyttely avautuu vasta ylihuomenna.
Mummin mieleen museosta jäi etenkin upea sisääntuloaula sekä näyttelyn vetonaulat Tyranosaurus Rex ja sinivalas - aikuisesta tosin vähän feikkejä, mutta koko puhutteli.
Tyranosaurus Rex tuli eteen pitkän käytävän jälkeen kulman takaa - yhtäkkiä edessä kohosi oikeaa dinosaurusta muistuttava valtava eläin, joka liikkui ja äänteli pelottavasti. Oli kiehtovaa seurata, miten kolmivuotias voitti pelkonsa ja ensimmäisen pakoreaktion jälkeen pikkuhiljaa uskaltautui lähemmäksi ja lähemmäksi karjuvaa petoa. Lopulta poika yritti jopa kommunikoida eläimen kanssa ja karjahti sille äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.
Hämmästyin, tajutessani taas miten lyhyt on nykyaikaisen tiedon historia. Dinosaurustenkin olemassaolosta on alettu löytää todisteita vasta vajaa 200 vuotta sitten. Isoäitini, jonka lapsenikin vielä hyvin muistavat, syntyi 130 vuotta sitten. Ensimmäisten dinosaurustutkijoiden joukossa oli brittiläinen Mantellin pariskunta.
Ja sinivalas. On hämmentävää, miten valtavia jättiläisiä valaat voivat olla - täytetty sinivalas kirjaimellisesti täytti koko ison hallin. Esitteessä kerrottiin, että painavin dinosaurus oli painoltaan vain puolet painavimman sinivalaan painosta. Sinivalas onkin suurin koskaan elänyt eläin, ja se rauhoitettiin 1964. Lisää rauhoitetuista sinivalaista täällä.
Kotiin isän ja pikkuveljen luokse!
Olipas mahtavan mukava ja antoisa Lontoonmatka mummilla!
VastaaPoistaMukavinta oli kun oppaana oli oma tyttö, joka tunsi jo hyvin tienoot ja ymmärsi nopeitakin lontoolaisten vitsejä ja kohteliaisuuksia, jotka Mummilta välillä hujahti täysin ohi. Ja tytön johdolla seikkailtiin eri etnisissä kaupunginosissa.
PoistaKiitos Lontoo vinkeistä. Nähtäväähän siellä riittää, mutta on kiva kuulla kokemuksia mitkä kohteet ovat oikeasti mielenkiintoisia.
VastaaPoistaOlen laiska matkaaja. Väsyn tosi nopeasti kiertämään ruuhkaisia nähtävyyksiä. Onneksi olen oppinut tuntemaan rajojani ja yleensä valitsen vaan pari kohdetta jossa käymme ja usein ruuhkattomammasta päästä. Lopun aikaa kävelemme, vaellamme, istumme kuppiloissa ja eksymme. Torit ja hautausmaat pitää yleensä myös tutkia tarkkaan, etenkin ruokatorit ja hallit. Pysähdys kirkossa myös rauhoittaa.
PoistaToisen kerroksen etupenkki on ihan paras paikka! Siitä näkee hyvin kaupungin touhuja ja vilinää :)
VastaaPoistaVarsinkin kun jalat ovat menneet sohjoksi kävelystä. Nautin jopa Oxford streetin ruuhkasta, kun saan istua bussin yläetupenkillä ja tuijottaa ihmisiä ja heidän metkujaan - ilman että tarttee hävetä tuijottamista, kun kohteet eivät huomaa minua. Salaisia ilojani.
PoistaHienoa seikkailua!
VastaaPoistaKolmevuotiaan kanssa kaikki on seikkailua. Ihmeempää ohjelmaa ei tarvita.
VastaaPoista