Vappusimat

Meri, aurinko ja kuohuvaa. Onko vapumpaa? Tai sopiihan se myös juhannukseen.

Tärkeää ja Arkista

Kirjailijattaren Tuulen naapurina -blogissa (joka muuten sisältää upeita valokuvia) törmäsin Viisi suositusta -haasteeseen. Kirjailitattaren viiden lista oli minunkin makuuni: Eksy, Heittäydy, Kävele, Sano kyllä ja Hyppää vaatteet päällä uimaan. Etenkin kolme ensimmäistä suositusta ovat hyviä elämänohjeita.

Minun listani on tänään tällainen - huomenna se voi olla erilainen, ylihuomisesta puhumattakaan. Yli kuusikymppisenä yritän välttää puhumasta suosituksista tai ohjeista. Minun listani on ennemminkin

Viisi Tärkeää:
1. Pysähdy - katsomaan, ihmettelemään, kuuntelemaan, pohtimaan
2. Älä pysähdy - ihmisenä kasvamisessa, uuden oppimisessa
3. Kysy - jos et ymmärrä, jos haluat tietää, jos epäilet
4. Älä kysy - eli tunnista koska on tärkeää olla hiljaa
5. Ota ja anna tilaa - rohkeasti, luovasti, rehellisesti

Ja Viisi Arkista:
1. Kävele tai pyöräile Vanhankaupungin lahden ympäri.
2. Tee eväsretki Helsingin Kivinokan kärkeen ja ihmettele siirtolapuutarhamökkejä.
3. Anna vuoden viimeisen mignon-munan sulaa suussa.
4. Mene lapsen kanssa telttaretkelle.
5. Matkusta Pietariin syömään sushia ja tutustumaan balettiin.

Kiva ja lyhyt haaste, jota arjen keskellä on mukava miettiä. Ketä kiinnostaa, käykää nappaamassa Tuulen naapurina -blogista.

Itse teossa

Sainpas sinut, iPhonen kännykkäkamerani, kiinni itse teossa! Muuntelet valokuvieni valotuksia ja värisävyjä mielivaltaisesti. No, myönnän että osa on kiinni tarkennuksesta ja valoisuudesta. Mutta silti erot on hämmentävän suuria. 

Yllä olevan kuvan avautuvasta pihlajasta otin eilen illalla ja alla olevan tänä aamuna tasan samasta paikasta. Illalla tuuli vähän enempi, enkä saanut kuvaa tarkentumaan liikkuviin lehtiin, vaan se tarkentui kuihtuneisiin ruohonkorsiin. Mutta silti!

Kameran ostoon, kameran ostoon...

Mummin tossut

Mummi hurahti ja osti karkinväriset kevättöppöset. 

Ei nyt ihan puutarhakengät eikä ehkä metsäiselle koiralenkille, 

mutta mukavat vapaa-ajankengät - mitä se sitten tarkoittaneekin.

Huikea huhtikuu

Puutarhailua. Kahvittelua auringossa. Kirpputorilla kiertelyä. 

Viisi paria hyviä vettä pitäviä puutarhahanskoja yksi euro/pari.

Herkullisia susheja Kampin Sushibaarissa kolmen nuorimmaiseni kanssa.

Opiskelijatytön valmistujaisten suunnittelua.

Mukava ja rentouttava pyhäpäivä!

Hommaa riittää

Onneksi! Sillä tätä minä rakastan. Saa möyriä koko päivän omalla pihalla - ja vielä auringossa. Lisätä multaa painuneisiin kukkapenkkeihin, siirtää yksi kukka sinne ja toinen tänne, haravoida viimesyksyisiä kuivuneita lehtiä. Kasata kiviä reunukseksi ja hetken päästä purkaa, ja ehkä kivetä toinen nurkka. Eikä homma lopu, sillä työssä ollessamme pihaa hoidettiin, koska ehdittiin tai jaksettiin. Useimmiten ei. 

Nyt olemme Ukin kanssa sopineet, että pikkuasioihin kiinnittyvä Mummi saa kaivella omalla pikku lapiollaan kaupunkipihaa ja Ukki - suurien linjojen mies - kaivelee mökin pihaa tarvittaessa suurilla vuokrakoneilla. Ja kumpikin saa hommata tyylillään. Mitä nyt Mummi välillä marmattaa.

Skillaniityt

Harmaat pihat muuttuivat pääsiäisenä lähes yhdessä yössä sinisiksi kukkaniityiksi. 

Karun yksinkertaista ja herkkää. Mummi lumoutuu....

Pääsiäissiivous

Meillä ei siivottu pääsiäispyhiksi, vaan meillä siivottiin pääsiäispyhinä. Jotenkin se vain lipsahti. Kun nuoriso oli paikalla, aloin vaivihkaa usuttaa porukkaa nostelemaan vanhaa kamaa pihavarastosta peräkärryyn kaatopaikalle vientiä odottamaan. Siitä homma laajeni verstaan ja vajarakennuksen tyhjentämiseen. Alta aikayksikön vajanedusta täyttyi lajittelua odottavasta rojusta. Homma jatkui ja jatkui. Ja äkkiä oli pääsiäismaanantai ja kotiinlähtö. Nuoriso taisi olla tyytyväinen, kun pääsi kotiin.

Välissä ehdittiin Salon torille ihastelemaan kalkkunan poikasia - oikeat keltaiset pääsiäistiput olisivat kuulemma paleltuneet (??) torilla lauantaiaamuna. Ehdittiin myös saunoa joka ilta ja Esikoinen miehineen ehti joka päivä metsälenkille. Ehdittiin istua joka aamu pitkään brekföstillä (kuten isäni aikoinaan sanoi) ja Ukki ehti leipoa kahtena päivänä tosihyvät aamiaissämpylät.

Pääsiäinen meni

Kummitäti luki pitkän ja jännittävän iltasadun.

Esikoinen leipoi herkullisen ja täyttävän suklaa-Charlottan.

Ukki tilasi suuren ja kostean multakuorman.

Se oli Mummin, Ukin, Lontoontytön, Opiskelijatytön, Juniorin, Esikoisen perheen ja kahden koiran pääsiäinen lyhykäisyydessään. Sunnuntaina joukkoon liittyi vielä Äitimuori Poikakaverin kanssa mukanaan säkillinen Stockalta ostettuja herkkujuustoja. Opiskelijapoika ei päässyt mökille ripulitaudin takia, vaan joutui jäämään kaupunkiin.

Niin kiirettä oli, että blogikin unohtui. Parasta oli pikkupojat, aurinko ja joutsenet.

Pienet mökillä

Kaksi- ja kolmevuotiaat pikkumiehet tulivat Mummin ja Ukin (ja Juniorin) kanssa etukäteen jo torstaina mökille pääsiäisen viettoon. Tänään saapuvat poikien vanhemmat - Esikoinen miehineen - ja Lontoontyttö. Viikonvaihteen kuluessa pistäytyvät Opiskelijatyttö toivottavasti poikakavereineen, Äitimuori varmasti Poikakaverin kanssa ja mahdollísesti myös Opiskelijapoika. Suurin osa on paikalla pääsiäissunnuntaina, jolloin valmistetaan lampaanviulu peruna-kukkakaalimoussen kanssa.

Pikkupoikien kanssa on seurattu ympäristön lintuja: linnunpöntön uutta asukkia, lahdella pyllistelevää hanhipariskuntaa ja saunalle pesää rakentavaa tuttua västäräkkiparia. Herätty nuoremman kanssa ennen viittä. Äimistelty pihaan multakuormaa tuonutta traktoria. Ajeltu Ukin mönkijällä - Ukin kanssa ja visiirikypärä päässä. Syöty aamupalaksi takassa paistettuja nakkeja ja puuroa voisilmällä.

Tullessa kolmevuotias keskusteli Ukin kanssa metsässä liikkuvista hirvistä. "Miksi hirviä ammutaan?" "Jotkut ihmiset haluavat syödä hirvenlihaa." "Ammutaanko ihmisiäkin, jos joku haluaa syödä ihmislihaa?"

Aamulla löydettiin metsästä ensimmäinen valkovuokko. Ja jälkiruoaksi syödään ensimmäiset pääsiäismunat.

Vuosi kuvina 15.4

Minun Vuosi kuvina -kuvat toistavat toisiaan. Ainoa, mikä näyttää muuttuvan, on kuvien kokonaisväri. Kuvat on otettu samalla kännykkäkameralla eikä mitään värikäsittelyjä ole tehny. Mistä lie kamera värin nappaa. Aiemmat kuvat löytyy täältä.

Nämä kuvat kypsyttävät minua oikean kameran hankintaan.

Tikkutiistai

Yö mökillä

Nukuin viime yön mökillä. Yksin - ei Ukkia, ei koiria, ei lapsia, ei pikkumiehiä. Elämäni ensimmäinen yö yksin mökillä, ja mökki meillä on ollut sentään jo 30 vuotta. Nytkin jäin yksin vähän vahingossa - ja yllätyin positiivisesti.

Olimme tavallisuudesta poiketen tulleet mökille kahdella autolla. Sunnuntaina teimme lähtöä takaisin kaupunkiin ja Ukin, Juniorin ja koirien lähdettyä päätin jäädä vielä siivoamaan niin sanotusti suurimmat. Talviviikonloppuina mökkiä ei ole pahemmin siivottu. Silloin touhutaan pääosin hämärässä, pimeä ja uni tulee aikaisin eikä sotkuja "näe". Nyt aurinkoa ja valoa riittää jo kuudesta yhdeksään ja pölypeikot ja hiirenpapanat hyppivät silmille ja nenille.

Mökille jäätyäni siivosin, siivosin ja siivosin. Ja se oli ihanaa! Tuli puhdasta ja siistiä, ja oli aikaa toimia rauhassa ja omaan tahtiinsa. Yhtäkkiä kello olikin kahdeksan ja olin jynssännyt vasta makkaria ja eteistä. Mitä nyt välillä pysähtynyt lukemaan vanhoja kirjoja ja lehtiä. Silloin se tapahtui. Päätin jäädä yöksi ja jatkaa rauhassa siivoamista maanantaina. Tänään maanantaina päätin jäädä vielä toiseksi yöksi. 

Olen yllättynyt, miten nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta. Aiemmin en ole halunnut enkä oikein uskaltanutkaan yöpyä yksin mökillä, eikä siihen ole töiden ja perheen takia ollut mahdollisuuttakaan. 

Aamun sateet on vaihtunut punertavaan auringonlaskuun ja kolea tuuli on tyyntynyt. Västäräkkipari hyppii saunan ympärillä. Innokas hiiri kuuluu riehuvan pesualtaan alla pyrkien roskikseen. Huomenna pitää hankkia hiirenluokku. 

Vanhuus-kirjoja

Luin Marja-Leena Toukosen Peilikirjoitusta-blogista mielenkiintoista pohdiskelua vanhemisesta ja vanhuudesta. Se sai minut miettimään, mitä vanhuudesta on kirjoitettu ja miten sitä on käsitelty kirjallisuudessa. Sekä tietokirjoja että romaaneja vanhuudesta löytyy yllättävän paljon. Useat tunnetut kirjailijat ovat vanhetessaan käsitelleet aihetta ja monet eri alojen asiantuntijat ovat kirjoittaneet aiheesta monelta kantilta.

Esimerkiksi Kirjastot.fi -sivustolla oli 2010 kysymys vanhenemista käsittelevistä kirjoista. Sivuston antama kirjalista sisälsi mm. seuraavat kirjat:

Tietokirjallisuutta, elämäntaito-oppaita:
Airaksinen, Timo: Vanhuuden ylistys (2002)
Arstila, Pirkko: Rohkeaa elämää, aikuinen nainen (2004)
Ephron, Nora: En voi mitään kaulalleni ja muita mietteitä naisen elämästä (2007)
Ijäs, Kirsti: Ikääntyvän ihmissuhteet (2006)
Junkkaala, Eero: Mies tässä iässä (2009)
Kauhanen-Simanainen, Anne: Valmentaudu vanhuuteen - viisaasti (2009)
Mäkelä, Juhani: Pieni kuusikymppisen kirja (2003)
Määttä, Kaarina: Seniorirakkaus (2005)
Sariola, Yrjö: Lupa vanheta (2008)
Theobald, Dieter: Viisaat vuodet - Iloitse uudesta elämänvaiheestasi (2008)
Tudor-Sandahl, Patricia: Kolmas ikä (2006)
Tulusto, Riitta: Lupa ryppyillä - ikääntymisen ihanuus (2010)

Romaaneja:
Envall, Markku: Jäät lähtevät (2004)
Huovinen, Veikko: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004)
Hännikäinen, Liisa: Vaikea ikä (1989)
Ironside, Virginia: Oon voimissain (2007)
Kolbe, Pirkko: Ei aika eläen lopu (2005)
Kilpi, Eeva: Unta vain (2007)
Mäkelä, Hannu: Syksy Venetsiassa (2006)
Ranivaara, Jorma: Eläkepommimies (2006)
Seppälä, Juha: Takla Makan (2010)
Susi, Heimo: Sopimukseton tila (2007)
Tyler, Anne: Nooan kompassi (2010)
Varis, Tuula-Liina: Irma (2008)

Oma vanhuus-kirjalistani sisältää lisäksi mm. seuraavia kirjoja (osa luettu, osa ei):
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (2012)
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja (2004)
Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino (2011) - kiitos Bleue
Aila Meriluoto: Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004. Toim. Anna-Liisa Haavikko (2010)
Merete Mazzarella: Matkalla puoleen hintaan - eläkkeelle jäämisen taidosta (2010)
Merete Mazzarella: Kun kesä kääntyy - vanhenemisen taidosta (2001)
Tiina Pystynen: Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle (2013)
Claes Andersson: Syksyni sumussa rakastan sinua (2013)
Sisko Istanmäki:Yöntähti (2008)
Outi Alm: Hemingwayn naiset (2007)
Terhi Utriainen: Siivekäs koira (2007)
Bo Carpelan: Kesän varjot (2007)
Per-Erik Lönnfors: Rakkautta ankkalammikossa
Maija Paavilainen: Pieni kirja vanhenemisen kauneudesta (2010)
Elina Karjalainen: Koskesta suvantoon (2001)

Antti Karisto (toim.): Vanhuus kaupungissa (1997)
Hilkka Olkinuora: Parasta ikää (2010)
Harri Markkula (toim.): Anne Friedin Ajatuksia - Sanat kuin kosketus (1999)
Matti Paloheimo: Liian nuori vanhaksi? 52 tapaa sopeutua ja panna kampoihin (2013)
Pirkko Siltala: Vanhuus (2013)
Lenita Airisto: Jatkoaika (2000)
Juha Vartiainen: Vitsi pidentää ikää - Vanheneminen on hauskaa (2014)
Sirkka-Liisa Kivelä: Hyviä vuosia - Arvokas ja turvallinen ikääntyminen (2012)

Listani kirjoittajista useimmat ovat naisia! Pitkäikäisempiä vai elämänvaiheitaan pohtivampia?

HS:ssa Pekka Tarkka kirjoitti runsas kymmenen vuotta sitten 95-vuotiaana kuolleen kirjailija Anne Friedin muistokirjoituksessa kirjailijasta (HS 13.12.1998) "Vanhanakin hän oli ajatuksissaan nuori. Hän havaitsi, että vanhenemiseen liittyi yllätyksiä: Se, joka suree tunteidensa hiipumista, voi ennalta aavistamattaan kokea hetkiä, jolloin huomaa, että hauraassa vanhassa ruumiissa elää yhä nuori, kiihkeä sielu."

Pitkään eläneen Anne Friedin ajatuksia vielä: Hiljaisuus on tila, jossa ihminen voi kuljeskella omassa syvyydessään. Voin olla yksin oman itseni kanssa ja tuntea, kuka olen. Olenko tyytyväinen siihen, mitä olen juuri nyt? Onko jotain sellaista, mitä minun täytyy tehdä voidakseni olla se, joka haluan olla? 

Kirjalista ja pohdinnat vanhenemisesta jatkuvat....   Satunnainen Lukijani! Olisin kiitollinen ja tulisin iloiseksi, jos vinkkaisit minulle - vanhenemista aloittavalle 62-vuotiaalle Mummille - oman suosikkikirjasi (faktaa tai fiktiota) joka käsittelee vanhuutta tai vanhenemista.

Kasvihuoneilmiö

Mökkimatkalla pistäydyin Juniorin kanssa Kasvihuoneilmiössä, mutta sieltä ei löytynyt enää Tutkimusmatkailijoiden jalanjäljillä -dvdboksia (vaikka nettisivujen dvd-luettelossa vielä mainitaankin). Harmi! Muuten kauppa - kuten ennenkin - oli täynnä turhaa kamaa kovin hinnoin, vanhoja armeijakamoja, joitakin Arabian astioita, vanhoja dvd-leffoja ja kustantamoilta ylijäämiä keitto- ja puutarhakirjoja. Kahvilassa oli hyvännäköisiä munkkirinkilöitä ja takahuoneessa isossa häkissä kaksi säälittävää, lihavaa jänöä.

Mummin mukaan tarttui viehko perhostaulu mökille ja JFK nuoruusvuodet -dvd (1993), joka on varmaan leffana heikko, mutta kun pääosaa esittää Greyn anatomian Patrick Dempsey, niin pitihän se ostaa. Pitkien elokuvien ystävää viehättää, että kestokin on mukavat kolme tuntia.

Ps. Katsoin leffan vasta kuukausien kuluttua. Huono! Kömpelöt näyttelijät ja liikaa satuilua.

Kivimuna - löytö Kasvihuoneilmiöstä

Pääsenkö alkuun?

Ihana aurinkopäivä - täydellinen puutarhatöille. Kokosin istutuslaatikot, jotka ostin JO viime vuoden huhtikuussa puutarhamessuilta. Silloin jäi työ tekemättä. Nyt laitoin ohjeen mukaan aluskankaan ja uutta, puhdasta multaa. Tosin aluskangas tuntui liian paksulta - myivät Plantagenista kun kysyin neuvoa. Näytti, ettei läpäise ollenkaan vettä, joten laitoin puukolla reikiä. Ehkä tein jo ensimmäisen kohtalokkaan virheen.

Aion viljellä laatikoissa yrttejä, salaattia ja ehkä jotain muuta. Olen viljelyn ekaluokkalainen. Katsotaan miten edistyn vai jäänkö ekalle luokalle.

10.4.2014, vertaa 9.4.2013

Shackleton

Hullaannun kaikista extreme-seikkailuista ja -seikkailijoista. Itse olen turvallisuushakuinen riskienkaihtaja, mutta rakastan lukea seikkailijoiden elämänkertoja ja katsoa tosipohjaisia seikkailuelokuvia esim. vuoristokiipeilyistä (Vertical limit 2000) ja sukellusveneseikkailuista.

Nyt olen innostunut 1900-luvun alun Etelämantereen valloittajista, joihin brittiläinen Ernest Shackletonkin (1874-1922) kuuluu. Löysin eilen Itiksen antikvariaatista Caroline Alexanderin kirjoittaman kirjan Endurance - Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki (1998). Kirja kertoo Shackletonin ja hänen 28-hengen miehistön matkasta 1914-16 Endurance-aluksella kohti Etelämannerta tarkoituksena vaeltaa ensimmäisenä Etelämantereen poikki navan kautta. Alus juuttui kuitenkin jo ennen rantautumista jäihin ja hajosi, ja valloitusretki muuttui 1,5 vuoden eloonjäämistaisteluksi. Kirjassa on kymmeniä matkalla mukana olleen Frank Hurleyn upeita aikalaisvalokuvia.

Shackletonista ja muista etelänapaseikkailijoista on tehty lukuisia muita kirjoja ja elokuvia. Syyskuun postauksessa mainitsin 2011 julkaisusta Etelänapaa etsimässä -kirjasta, jota olin silloin lukemassa. Äskettäin telkkarista näytettiin myös hieno tunnin mittainen dokumenttielokuva Shackletonin kapteeni (2011), joka keskittyi Endurance-laivan kapteeniin Frank Worsleyhin. Nähtävissä vielä pari päivää YleAreenassa.

Parhaillaan olen metsästämässä Tutkimusmatkailijoiden jalanjäljillä -nimistä DVD-boksia, jossa on kolme elokuvaa: Vajaa kuusituntinen englantilainen draamasarja Last Place on Earth (1985), joka kertoo Scottin ja Amundsenin etelänapamittelöstä vuonna 1911 + Scottin kohtalokkaalla matkalla kuvattu dokkari South (1919) + Kenneth Branaghin tv-elokuva Shackleton (2002). Huomasin, että boksi olisi pari viikkoa sitten ollut HuutoNetissä viidellä eurolla. Mutta saanee myös Turuntien Kasvihuoneilmiöstä, jonne poikkeamme usein mökkimatkalla.

Pääsiäiseksi

Kaivettiin kaapista perinteinen pääsiäisnoita - sama, joka viime vuonna ja useina aikaisempina vuosina on koristanut kaupunkikodin olohuoneen ikkunaa. Ostettu vuosia sitten Salon torin käsityöläisiltä. Joku on tehnyt ihanan pikkutarkkaa työtä: turhamaiset nauhakorkokengät ja mustat pitsialushousut.

Lidtlistä ostetut suklaamunat ja Kaisaniemen Anttilasta hankitut tarjousnarsissit (1 euro/12 cm:n purkki). Pääsiäiskoristeluni alkaakin olla pulkassa. Puuttuu vain lammas ja keltaiset tulppaanit. Ja Äitimuorin tuomat Mignon-munat.

Herkuttelua

Oli kiva tulla mökille perjantaina, kun perillä odottivat Ukki, Muru, Chloe ja Ukin herkut:

Valkosipuli-chilimarinoidut jättikatkaravut

Sitruuna-avokadorisotto

Mozarella-tomaattisalaatti

Juomana raikas Steininger-riesling (2013) ja jälkkärinä perinteinen lakujäätelö.

Lahdella kurkipariskunta levitteli siipiään. Taustalla soiteltiin radion puhelinlankoja.

Kirppukamaa

Salon torilla aamukahvilla - ekaa kertaa tänä vuonna. Istuttiin alkuun teltassa, mutta toinen kupillinen tarjettiin jo juoda ulkona auringossa. Torilla törmäsin vanhaan luokkakaveriini Leenaan ja mieheensä Jonneen, joilla on myös mökki lähistöllä. Leena kertoi löytäneensä sukuyhteyden välillämme tutkiessaan vanhoja sukukirjoja. Olemme kuulemma kahdeksannen polven serkuksia, minä Äitimuorin isän puolelta Pohjanmaalta.

Kävin myös Salon suurkirppiksellä, jona aikana Ukki tutustui Kodin Terran tarjontaa. Ostin ison pinon aikakausilehtiä (pääosin tämän vuoden numeroita) 0,10-2,00 euroa/kpl, käytetyt turvakypärät (4e/kpl) pikkupojille ja valkoisen Tyranosaurus Rex -tyynyn Kallelle.

Jäät suli järvestä ja mökkitiellä lenteli keltainen sitruunaperhonen. Poistin Murun silmänurkasta ensimmäisen punkin. Se on kevät!

Pros&Cons

Lontoon matkasta jäi hyvä mieli. Tapasimme pääosin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Heti Gatwickin lentokenttäjunassa nuori mies auttoi rattaiden ja lapsen kanssa taistelevaa Esikoista matkalaukkujen kanssa. Metroissa ja busseissa lapsen kanssa liikkuvalle löytyi aina istumapaikka.

Lähtemättömän vaikutuksen teki myös kukkivat koriste- ja hedelmäpuut Lontoon puistoissa ja katujen varsilla. Tuli mieleen kuvat Japanista kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Puistot on muutenkin Lontoon henkireikä. Vuosia sitten työmatkalla satuin istumaan Lontoon koneessa edesmenneen Yleisradion hurmaavan toimittajan Erkki Toivasen vieressä. Herrasmiehenä hän alkoi jutella vieressä istuneen yksinäisen matkaajan kanssa. Puheen edetessä kysyin häneltä, että mitä satunnaisen matkaajan kannattaa Lontoossa nähdä. Toivanen vastasi empimättä: "Regent's Park - se on aina kävelyn väärtti." Tämän jälkeen puistoretkistä on tullut Lontoon matkojeni must, ja jos mahdollista vierailen juuri Regent-puistossa, jonka ruusupuutarhaan ei voi olla hullaantumatta.

Koiranomistajana kiinnitin Lontoossa huomiota myös siihen, että koirat saivat juosta puistossa vapaana ja useimmat kulkivat ilman hihnaa myös kaduilla kiltisti omistajansa perässä. En nähnyt koirankakkoja puistoissa, enkä haukkuvia koiria kaduilla.

Plussan puolelle jäi myös edulliset taksit, ruokakauppojen halvemmat hinnat (ainakin Itä-Lontoossa) ja se, että moniin ravintoloihin sai viedä omat juomat ja ostaa listalta vain ruoka-annoksia. Ja hyvää ruokaa saatiinkin.

Turistin ongelmia Lontoossa on jatkuvat jonot suosittuihin nähtävyyksiin ja keskustan ravintoloihin. Suurkaupungin haittapuolia, joihin paikalliset lienevät tottuneet, ovat pitkät matkat, valtaisat ruuhkat ja aikaavievä matkustus paikasta toiseen. Ainakaan Itä-Lontoossa turistikaan ei voi välttyä törmäämästä pursuaviin roskiksiin, jonne näytetään heitettävän talousroskien lisäksi kaikki patjoista rikkinäisiin  huonekaluihin. Paikallisten suuria ongelmia - eriarvoisuutta ja ilmansaastumista - turistin ei välttämättä tarvitse kohdata, vaikka nekin on nähtävissä ja tunnettavissa.

Muru 1v

Murun tulo meille kävi nopeasti. Huhtikuussa 2013 aloimme Ukin kanssa tosissamme puhumaan uudesta koirasta (täällä). Yli kymmenvuotias Osku-koiramme - ihana walesinspringerspanieli - oli jouduttu lopettamaan noin kolme vuotta aikaisemmin ja tilapäiskoirana meillä vieraili ja vierailee edelleen pari kertaa kuussa Opiskelijatytön Chloe-koira - pörröinen espanjanvesikoira. Mutta ikioma koira puuttui.

Huhtikuussa törmäsin Tapiolassa Äitimuorin kanssa kävellessä suloiseen pieneen valkoiseen koiraan. Omistaja kertoi sulottaren olevan valkoinen kääpiösnautseri. Minulla sanoi klik, ja siinä se oli - Ukin ja Mummin uusi koira. Kotona googlasin ja löysin huhtikuussa syntyneen kääpiösnautseripentueen, joka asui sijoitusemonsa kanssa Helsingissä. 

Toukokuussa näimme uuden pentumme ekaa kertaa (täällä), ja taas sanoi klik. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mummin Muru hurmasi niin Ukin kuin Juniorinkin ja mukanamme olleen Opiskelijatytön.

Kesäkuussa Muru pääsi omaan kotiin (täällä) ja teki Mummin, Ukin ja Juniorin supersuper onnellisiksi. Vuodessa Murusta on kasvanut hyvätapainen, Mummin syliä rakastava koiraneito, joka onneksemme tulee upeasti toimeen keski-ikäisen pelokkaan Chloe-koiran ja innokkaiden pikkupoikien kanssa.

Muru ja Chloe huhtikuussa 2014

Muru huhtikuussa 2013

Mummolan lastenkirjoja

Kiitos vielä Sininen keskitie -blogin Blueulle ihanasta lastenkirja-haasteesta, jonka hän pari viikkoa sitten heitti bloggareille. Siihen tuntui osallistuneen Mummin lisäksi muitakin ei-kirjabloggareita. Bleue on tehnyt kivan yhteenvedon haasteviikon aikana kirjoitetuista lastenkirjoista (täällä). Haasteviikon muistoksi laitan minäkin vielä yhden postauksen.

Mummin 2- ja 3-vuotiaat pikkupojat rakastavat koneita ja Mummin kirjahyllystä he löytävätkin aina ensimmäisenä seuraavat kirjat: Rickhard Scarryn Iloinen autokirja (Tammen isot kultaiset kirjat 1990-luvulta), Liikkuva maailma - Kulkuneuvoja ja työkoneita (Dorling Kindersley Ltd 1994) ja Kalervo Järvensivun Otsolan palokunnan kiireinen päivä (WSOY 1995). Painovuosista (ja autokirjan lukuisista teippauksista ja ruokaläikistä) huomaan, että kaikki kolme ovat peruja Mummin Juniorilta, joka syntyi 1992 ja rakasti pienenä myös yli kaiken koneita ja hälytysajoneuvoja.

Tätä kirjan lempiaukeamaa katsellessa käydään aina sama keskustelu. "Kuka hälytti palokunnan?", kysyy Mummi. "Luru Lude tietenkin", vastaa Kalle ja osoittaa aukeaman vasenta alakulmaa.

Kolmivuotiaan Kallen erikoisherkku on Tove Janssonin Kuka lohduttaisi nyytiä, jonka paikka on mökillä ja joka myös on peruja Mummin omilta pojilta. Kirjaa luetaan aina sylikkäin, vain Mummi ja Kalle. Teksti on jännää ja rakkauden täyteistä. Kuvat kestää monta katselukertaa - joka kerta löytyy uutta ihmeteltävää. Mitä muuta hyvältä kirjalta voisi vaatia?

Dinosaurus kiinnostaa

Aprillina lennettiin kotiin. Eilen vielä nautittiin ulkomaan elosta: tytöt kävivät shoppailemassa ja Mummi ja Kalle viihtyivät kämpillä ja lähipuistoissa. 

Iltapäiväunien jälkeen ajettiin Kallen kanssa kaksikerrosbussilla (yläkerran etupenkeillä tietenkin) keskustaan, jossa tavattiin Esikoinen ja Lontoontyttö ja käveltiin yhdessä Luonnonhistorialliseen museoon (Natural History Museum) katsomaan dinosauruksia. Onneksi ei ollut jonoja eikä muutenkaan tungosta - eikä sisäänpääsymaksua. Kierreltiin kolmivuotiaan kanssa osastoja valikoiden. Harmi, että satoja eläviä perhosia esittelevä erikoisnäyttely avautuu vasta ylihuomenna.

Mummin mieleen museosta jäi etenkin upea sisääntuloaula sekä näyttelyn vetonaulat Tyranosaurus Rex ja sinivalas - aikuisesta tosin vähän feikkejä, mutta koko puhutteli. 

Tyranosaurus Rex tuli eteen pitkän käytävän jälkeen kulman takaa - yhtäkkiä edessä kohosi oikeaa dinosaurusta muistuttava valtava eläin, joka liikkui ja äänteli pelottavasti. Oli kiehtovaa seurata, miten kolmivuotias voitti pelkonsa ja ensimmäisen pakoreaktion jälkeen pikkuhiljaa uskaltautui lähemmäksi ja lähemmäksi karjuvaa petoa. Lopulta poika yritti jopa kommunikoida eläimen kanssa ja karjahti sille äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.

Hämmästyin, tajutessani taas miten lyhyt on nykyaikaisen tiedon historia. Dinosaurustenkin olemassaolosta on alettu löytää todisteita vasta vajaa 200 vuotta sitten. Isoäitini, jonka lapsenikin vielä hyvin muistavat, syntyi 130 vuotta sitten. Ensimmäisten dinosaurustutkijoiden joukossa oli brittiläinen Mantellin pariskunta.

Ja sinivalas. On hämmentävää, miten valtavia jättiläisiä valaat voivat olla - täytetty sinivalas kirjaimellisesti täytti koko ison hallin. Esitteessä kerrottiin, että painavin dinosaurus oli painoltaan vain puolet painavimman sinivalaan painosta. Sinivalas onkin suurin koskaan elänyt eläin, ja se rauhoitettiin 1964. Lisää rauhoitetuista sinivalaista täällä.

Kotiin isän ja pikkuveljen luokse!