Marraskuu.

Huomenna alkaa joulukuu - vuoden viimeinen kuukausi. Ihmeesti selvisin marraskuusta. Liekö totta, mutta aurinko tuntui paistaneen ainakin pari tuntia useimpina päivinä. Saattoi tehdä vielä pihatöitä, joskin monena aurinkopäivänä tuli myös löhöttyä sisällä. Tärkein voimanantaja pimeinä päivinä on ollut sulokoiramme Muru, joka sisällää köhnöttää Mamun sylissä ja ulkona kipittää kiltisti Mamun vieressä. Ja pakottaa ulos ilmasta riippumatta.

Onneksi uskalsimme hankkia vielä uuden koiran! Ja onneksi Sisko palaa viikonloppuna kaukomailta.

Pikkupoika 3 v

Silmäni sumenevat onnenkyynelistä, kun Esikoiseni keväällä 2010 kertoo että he saavat marraskuussa vauvan. Ensimmäinen lapsenlapseni - voisiko tapahtua mitään ihanampaa.

Kevät, kesä ja syksy kuluvat nopeasti. Marraskuun toiseksi viimeisenä päivänä Esikoinen viimein möyhään illalla soittaa ja kertoo, että nyt he ovat lähdössä Kätilöopistolle. Yö nukutaan Ukin kanssa puhelin tyynyn alla. Aamulla lähdetään tyynnyttämään hermostuneisuutta Hakaniemen hallikahvilaan. Kännykkä taskussa, nopeasti vastattavissa.

Ennen yhdeksää Vävyltä vihdoin tulee kännykkään odotettu kuva pienestä kurttunaamasta, jota Ukin kanssa onnellisina tihrustellaan. Huopaan kääritty pieni poikavauva makaa äitinsä vatsan päällä. Esikoistyttäremme kymmenen minuutin ikäinen esikoispoika - ensimmäinen lapsenlapsemme.

Rakas Pieni, tuot meille valtavasti iloa!

Lankojen lumo

Hullaannun langoista. Silmä lepää niin kirkkaissa perusväreissä, värjäämättömissä luonnonlangoissa, oudoissa neonväreissä kuin yllättävissä yhdistelmissä. Mutta parasta on lankakerän tunnustelu - alpakan ja silkin pehmeys, pellavan rouheus ja puuvillan turvallinen vankkuus.

Käyn usein yksin, Ukin tai pikkupoikien kanssa ihanassa Hakaniemen hallissa ja yläkerran kahvilassa. Kahvilan vieressä on lankakauppa Vihreä vyyhti, jonka moninaiset lankakerät oikein kutsuvat näpräämään. Yleensä nautin väreistä vain kaukaa - kahvilan puolelta - mutta tänään taas lankesin. Pakettiin käärittiin neljä kerää ohutta saksalaista villa-puuvillasukkalankaa. Opiskelijatytön ja poikakaverin joululahjoihin. Toiveissa on raitasukat - toiselle musta-valkoiset ja toiselle vaaleanruskea-grafiitinharmaat.

Yleensä yritän välttää lankojen näpläämistä, sillä en pysty vastustamaan lankavyyhdin pehmeyden luomaa mielikuvaa lämmöstä ja turvallisuudesta. Se taas saa minut unohtamaan, että kotona on jo monta pussillista lankoja, jotka vain odottavat kutojaa. 

Kesän kuvat

Blogeissa kiertää Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Itse olen törmännyt siihen ainakin seuraavissa blogeissa Marjatan kirjaelämyksiä, Leena Lumi ja Valkoinen Kirahvi. Toisten kuvia katsellessa oli kiva muistella omaakin kesää. Vaikea oli rajoittua kuuteen kuvaan, mutta onnistui lopulta hyvin. Tärkeimmät tuli mukaan. Ensi kesää odotellessa!

Kesä on yhtä kuin mökki - puuhailua Ukin, koirien ja pikkupoikien kanssa. 

Poikien kanssa tehdään samoja arkisia juttuja 

mitä heidän äitinsä - Esikoisen - kanssa 1980-luvulla.

Viime kesänä tuli Muru! Ensimmäinen päivä uudessa kodissa 

juhannuksen aaton aattona Mamun kainalossa.

Kesä on puutarhassa möyrimistä - 

uusien kukkien istuttelua, vanhojen siirtelyä ja kivien kantelua - 

kaupunkikodissa ja mökillä.

Viime kesän aloitti ihana työvelvote - 

Oivan parin kuukauden hoitojakso.

Ukin mökkiprojekteja - aina pienimmästä päästä.

Aamuyö mökin makuuhuoneen ikkunasta - 

muualle en enää kaipaa. Paitsi joskus.

25.11 Blogi 1 v

Perustin tämän blogin tasan vuosi sitten (täällä) koska olimme lähdössä Ukin kanssa kolmeksi viikoksi kiertämään bussilla ja junalla Thaimaata. Tarkoitus oli kirjoittaa matkablogia, josta kotiinjäävät perheenjäsenet olisivat voineet seurata matkaamme.

Toisin kuitenkin kävi. Perustin blogin sunnuntaina Esikoisen avustuksella ja matkaan piti lähteä keskiviikkoiltana. Tiistaina pakkasin tavaroita, mutta samana iltana jouduimme päättämään että emme voikaan lähteä kaukomatkalle läheisen vakavan sairastumisen takia. Keskiviikkona - lähtöpäivänämme - purin valmiiksipakattuja laukkuja. Harmitti, mutta enemmän pelotti läheisen puolesta. Onneksi jäimme kotiin ja onneksi läheinenkin selvisi ja hänen vointinsa parani viikkojen kuluessa.

Joulukuussa aloin hissukseen jatkaa jutustelua blogiin, opettelemaan valokuvien siirtoa ym. ja kuvata Mummin ja Ukin arjen pieniä iloja. Alkoi Mummin höpöttelyblogi, jota ainakin Sisko, Lontoontyttö ja Parasystävä seuraavat. Kenkään heistä ei kuulema onnistu kommenttien lähettämisessä. Joten jos joku muu joskus haluaa kommentoida, niin luen ja vastaan mielelläni.

Mannekiini-Muru

Muru on poikkeusyksilö. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen ihana, mutta toiseksi sille ei kasva ollenkaan karkeaa karvaa, kuten kääpiösnautsereille normaalisti. Muru jää myös aikuisena pehmeäkarvaiseksi. Trimmaaja sanoi, että tämän takia se saattaa talvella palella muita käppänöitä herkemmin. Eikä kelpaa näyttelyihin, mikä ei meitä haittaa.

Aiemmilla koirillamme, 12-vuotiaana kuolleella walesinspringerspanielilla ja Opiskelijatytön 6-vuotiaalla espanjanvesikoira Chloella, ei koskaan ole käytetty takkeja. Mutta nyt Mummi siis määrättiin takin ostoon.

Ostin koirakaupasta ihanan teddyvuorisen mustan koiratakin, mutta palautin sen seuraavana päivänä. Muistin että olin ostanut kesällä kirpputorilta itsetehdyn vihreän koiratakin. Oli ommeltu heijastinnauha ja kaikki. Se tuntui jopa paljon sopivammalta ja taipuisammalta kuin ostotakki, ja oli mieluisampi sekä Murulle että Mummille. Ja hintakin oli sopivampi, vain kaksi euroa, kun kaupantakki olisi ollut 73 euroa.

TV-lempparit

Pimeinä iltoina kaupunkikodissa tulee katsottua telkkaria. Suosikkejani ovat edelleen Silta (ykköskausi parempi, kuten joku TV-kriitikkokin totesi), Isänmaan puolesta (pitää edelleen otteessaan) ja Downton Abbey (uusin kausi jo kyllästyttää). Tykkään myös morsmaikunetsijöistä Love connection -"tosi"TV:ssä, kuten tykkäsin Jenni Pääskysaaren Kadonnutta etsimässä. Myös kaikki balettitanssijoista kertovat jutut kiinnostaa, kuten juuri alkanut Baletin huipulle. Ja rakastan uutta Hjallista ja perinteistä A-talkia. Siinäpä suosikkeja syysiltoihin.

Ja tietysti jalkapallo - tiistaisin, keskiviikkoisin ja viikonloppuisin katsotaan kiinnostavimmat Mestareiden liigan ja Valioliigan ottelut Ukin kanssa rintarinnan alakerran isolla sohvalla. Varsinkin jos asiantuntijoina on sanavalmiit Pasi Rautiainen "käkkäräpää" ja Keke Armstrong.

Mökki on telkkuvapaa - siellä kuunnellaan radiota ja tuijotetaan takkaa ja tähtitaivasta. Ja Ukki saunoo.

Joulua kohti 1

Yksinäinen viikonloppu. Ukki ja Chloe ovat mökillä, Sisko UudessaSeelannissa ja Parasystävä Mikkelissä. Rakkaat tyttäret viettävät pitkää viikonloppua siskonsa luona Lontoossa ja pojilla on omia menoja, kuten tavallista. Ja Äitimuori nauttii Poikaystävänsä seurasta Tapiolassa ja Pikkupojat puuhaavat isänsä kanssa.

Päätin viettää yksinäisen lauantai-iltapäivän kiertelemällä aurinkoisessa Eirassa. Kauniita taloja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, etenkin kun nostaa päätää ja tutkii kunnostettuja ullakkohuoneita. Ja monia kivoja pikkukauppoja, joissa ei arkena tule käytyä, mm. Antikvariaatti Kauppamakasiini Vuorimiehenkadulla, itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuuna Merikadulla, sisustusliike Vinkel Tehtaankadulla ja huonekalukellari Fasaani Korkeavuorenkadulla.

Iltapäivän tuloksena olohuoneen ikkunassa on nyt pienistä kovista napeista ja paksusta rautalangasta tehty tähti joulua odottamassa. Koska napit ovat valkoista helmiäistä, tähti hohtaa kivasti sisälle huoneeseen vaikka ulkona on pimeää - ja sitähän nyt riittää. Tähti on myös reilun kokoinen 53x53cm - mikä myös miellyttää.

Vinkelistä ostettu joulutähti on kolmas tähti joulukodissamme - ensimmäinen on parikymmentä vuotta vanha paperitähti ja toisen, joka oikeastaan on helmikoristeinen metalliseppele, ostin viime jouluna taidemyyjäisistä. Kaikki kolme ovat löytäneet paikkansa kaupunkikodissamme ja jokainen viehättää edelleen.

Onhan tietenkin sylikoira Muru Mummin seurana. Onneksi!

Marraskuista Eiraa

Huivi harteille

Turun serkku eli Äitimuorin pikkusiskon esikoistyttö kutoi Äitimuorille 85-vuotislahjaksi upean hartiahuivin. Liukuvärjätyn mohairlangan Äitimuori valitsi sukunaisten keväisellä Tallinan matkalla.

On se vaan tyylikäs - niin Muori kuin huivi.

Ihanat sukat

Ihanien sukkien resepti: raitamalli kahdesta eri harmaasta, kahdesta eri tiilenpunaisesta ja mausteeksi valkoista. Löysin hylätyn sukkapinon pohjalta kauniin parittoman sukan (joita suurperheessä riittää), ja viehätyin sen yksinkertaisesta ja helposta raitamallista. Alkujaan sukkapari on ilmeisesti ostettu Tallinasta tai sitten Parasystävän kutoma. Mummin sukkiin värit valikoitui seiskaveikka-lankakerien jämistä.

Huomenna ihanat sukat matkaavat Opiskelijatytön laukussa Lontooseen lämmittämään Lontoontytön ranskalaisystävän jalkoja. Toivotaan että maanläheiset värit viehättävät myös ranskatarta.

Liisan päivät

Äitimuori ja minä olemme molemmat Liisoja. Liisa on kummankin toinen nimi, eikä kumpaakaan ole koskaan kutsuttu Liisaksi. Äitimuori sai syntyessään vuonna 1928 nimen äidinäitinsä - Ahvion mamman - mukaan. Äitimuorin äiti olisi halunnut tytöstä komeasti Elisabetin, Englannin pikkuprinsessa mukaan. Prinsessa Lilibet - nykyinen kuningatar Elisabet II - oli Äitimuorin syntyessä vajaa kolmevuotias. Äitimuorin pohjanmaalainen isä kuitenkin vastusti "hienostonimeä".

Yllä Time-lehden kansikuva huhtikuulta 1929 (public domain) kolmevuotiaasta Elisabetista.

Ulkona ja sisällä

Pihalla jouluruusut valmistautuvat kukkimaan.

Kuten viimejouluisessa postauksessa jo kerroin tykkään valkoisista joulukukista ja erityisesti jouluruusut ovat lähellä sydäntäni, kuten Leena Lumikin kirjoitti pari päivää sitten. Tänään ostin Plantagenista kolme uutta, joista nautin ensin sisällä ja keväällä istutan ne ulos entisten viereen. 

Tai ehkäpä pääsen istutushommiin jo joulun jälkeen, jos ilmat jatkuvat yhtä lauhoina eikä maa routaannukaan (toiveajattelua). Illalla telkusta amerikanpoikien morsiamen etsintää - Love connection.

Samoin sisällä.

Puutarhassa kukkii myös sinivuokko (18.11).

Marraskuun koira

Ateneum, Sandro ja kuutamo

Mukava päivä - parhaimpana tietenkin mahtava aurinko ja komea kuutamo. Kumpikin loisti upeana myrskytuulista piittaamatta.

Mukava 2: Käytiin Ateneumissa katsomassa Järven lumo -näyttely, joka esittelee 1900-luvun alun taiteilijayhteisön elämää Tuusulanjärven rannalla: Juhani Aho, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Jean Sibelius vaimoineen ja lapsineen. Mielenkiintoisia maalauksia ja grafiikkaa perheiden jäsenistä lukemassa, soittamassa, puutarhatöissä, hiihtämässä, uimassa ja muissa arjen askareissa.

Mukava 3: Käytiin Ukin, Juniorin ja Opiskelijapojan kanssa syömässä Kallion Sandrossa, joka tarjoaa modernia pohjoisafrikkalaista ruokaa. Syötiin makkarapitsaa, simpukoita, katkarapusalaattia ja ankanrintaa - kaikki erinomaisia ja kivasti maustettuja, ei liian tulisia. Jälkkäriksi herkullista itsetehtyä baklavaa. Paikka oli pääosin täynnä nuoria, mutta Mummi ja Ukki sopivat hyvin sekaan ja viihtyivät erinomaisesti. Suloisia ja ystävällisiä nuoria tarjoilijoita. Lähtiessämme naisDJ juuri viritteli soittovälineitään iltakuntoon. 

Kirppislöytö

Ihanasta auringonpaisteesta huolimatta vietin aamupäivän kirpputorilla Helsingin jäähallissa. Paikka oli tosi ankea ja pakkasella varmaan kylmä, mutta oli loppuunmyyty ja tein hyviä ja edullisia löytöjä, mm. kirjoja ja palapelejä Pikkumiehille. Itselle löysin ihanan, sopivankokoisen ja käyttämättömän näköisen COSin harmaan puseron - ohutta 100% merinovillaa ja niskassa ihana lila rusetti - 8 eurolla.

Tykkään kierrellä kirppareilla, mutta suljetun Vallilan jälkeen en ole löytänyt mukavaa kiertelypaikkaa. Kesällä tykkään perinteisestä Hietsusta, jo pelkästään ulkoilman takia.

Päivän peitto

Neljäs siksak-päiväpeitto valmistui: 150x170 cm, kaksinkertaisesta Novitan Isoveli-langasta, 10:n puikoilla. Mallia on tosi kiva kutoa, mutta lankojen päättely vaatii kärsivällisyyttä. Aiemmat peitot kudoin musta-valko-harmaa-oranssi raidoilla (Äitimuorille ja Opiskelijatytölle) (täällä) ja siniharmaa-sävyillä (Parasystävälle). Ja jatkoa seuraa!

Ohje löytyy mm. Novitan sivuilta hakusanoilla 'neulottu aaltoileva torkkupeitto'. Minulla lankaa meni vain 2/3 ohjeessa mainitusta.

Sukkalandian blogissa löytyy myös kiva dominoneuleella tehty päiväpeitto (täällä).

Vuosi kuvina 15.11

Ihastuin Täällä toisen tähden alla -blogissa törmäämääni haasteeseen, jossa sama maisema kuvataan kerran kuussa vuoden ajan. Kuulema haaste kiertää blogeissa ja esimerkiksi Susannan työhuoneessa on nähtävillä hänen kuvaamansa vuosi. Olen aika laiska haasteihminen, mutta tämä tuntuu omalta. Katsotaan jaksanko/viitsinkö loppuun.

Päätin kuvata jokapäiväista arkeani - joka-aamuista koiralenkkiäni - paikan jossa aina päästän Murun juoksemaan vapaasti. Paikan jossa kummankin askel rentoutuu ja kumpikin voi rauhassa alkaa tutkia ympäristöä ja omia ajatuksiaan. Onpa muuten mutainen vesi?

Kuvaan kännykällä, joten kuvan laatu etenkin maisemakuvissa vähä mättää. Ja aina kuun 15. päivänä, säästä riippumatta.

Kahvia teltassa

Tänään oltiin aamupuurolla Hakaniemen torilla jo seitsemän jälkeen: Ukki, Mummi ja Pikkumiehet. Haettiin pojat Sörnäisistä, syötiin ohrapuurot kahviteltassa ja kärrättiin pojat kaksoisrattailla yhdeksäksi Linnunlaulun tarhaan. Olisi tarjennut vielä ulkotuoleillakin, mutta teltassa oli enempi valoa ja kodikkaampaa.

Myyjät tuntuivat leppoisemmilta kuin kiireisinä kesäaamuina. Pikkupojat saivat erityishyvää palvelua - huolehdittiin sopivista tuoleista ja käsien pyyhkimisistä.

Arjen pelastus

Istun partsin lasikossa ryystäen aamukahvia ruisleivän ja hesarin kera. Tavallisen arkinen aamu. Yllättäen synkkä syysaamu muuttuu värien ilotteluksi ja tavallinen aamukahvittelu aitiopaikaksi luonnon teatterissa. Puolen tunnin ihana aamushow auttaa kestämään synkän ja sateisen tiistain.

Isänpäivä

Käytiin Ukin kanssa Kulosaaren hautausmaalla, jonne kummankin isät on haudattu 1980-luvulla. Kolmekymmentä vuotta sitten. Vaikea uskoa, että isäni kuolemasta tulee ensi kesänä 30 vuotta. Olen vanhempi kuin isä kuollessaan, mutta kumminkin hän on mielessäni aina minua vanhempi - minun vanhempani.

Isä luki aina ja joka paikassa - sanomalehtiä, ammattikirjoja ja englanninkielisiä romaaneja. Isälle työ oli intohimo. Isä poltti Kentiä, tykkäsi jazzista, valokuvaamisesta ja Afrikasta. Isä säilytti kellarin komerossa harmonikkaa, jota nuorena oli soittanut. Isä oli surumielinen, vakava ja turhamainen - tukassa minivogue. Ja järjestelmällinen - kuoleman jälkeen löysimme kasoittain vanhoja arkistoituja kirjeitä ja matkakertomuksia.

Onneksi isä ehti nähdä, että löysin kumppanin jota rakastan ja että saimme kaksi ihanaa lasta (ja myöhemmin kolme lisää) - isälle lapsen lapsia. Harmi, että lapseni eivät muista isääni - olivat 1- ja 3-vuotiaat hänen kuollessaan.

Lastenkirjoja

Tänään Salon Suurkirppikseltä mukaan tarttui kolme lastenkirjaa pikkupojille, ensimmäisenä Margaret Wise Brownin kirjoittama Pupu etsii omaa kotia. Tammen Kultaiset Kirjat -sarjassa vuonna 1972 julkaistu kirja puhutteli, koska se oli ihanan Helena Anhavan suomentama ja pehmeästi piirretyt eläinhahmot (Gart Williamsin kuvitus) herättivät lapsuusmuistoja 1950-luvulta. Alkuperäinen Home for a Bunny on julkaistu 1956, pari vuotta Margaret Wise Brownin (1910-52) kuoleman jälkeen.

Omasta lapsuudestani parhaiten muistan amerikkalaiskaksikon (Wise Brown/Williams) kymmenistä kirjoista Laivakoira- ja Kaikkein kultaisin kirja -nimiset kirjat. Eniten ehkä kuitenkin pidin Gart Williamsin kuvittamasta Kissa joka luuli olevansa hiiri (1954), jonka tarinan oli kirjoittanut Wise Brownia tuntemattomampi Miriam Norton. Kaikki kolme ovat lastenkirjasuosikkini Marjatta Kurenniemen (1918-2004) suomentamia ja edelleen myynnissä.

Omien lasteni lapsuudesta 1980-luvulta muistan kaksikon (Wise Brown/Williams) kirjoista myös englanninkielisen The Runaway Bunny (1942). Parasystäväni, joka asui silloin miehensä ja lastensa kanssa pari vuotta Washingtonissa, lähetti klassikkokirjan meille joululahjaksi. Kirjan herkkä tarina viehätti niin lapsia kuin äitiä, ja äiti pääsi kokeilemaan satutäti-taitojaan suomentaessaan englanninkielisiä riimejä.

Lisäksi ostin kirpparilta kirjat: Jan Lööf: Vaarini on merirosvo ja kaksi muuta satua (Tammi 1987) ja Maikki Harjanne: Mintun joulukirja (Otava 1989). Niiden herättämistä muistoista lisää myöhemmin.

Marrasiloja

Viiden uutiset ja ulkona säkkipimeätä - sisällä takkatuli ja kynttilät. 

Kampasimpukoita ja omatekoisia ranskanperunoita - laihduttajien herkkuja!

Rantasauna lämpiämässä - koiraneidit Muru ja Chloe pyrkivät syliin.

Ukki nukahti nojatuoliin, Muru sohvalle - Mummi odottelee Puhelinlankoja.

Arkipäivä

Heräsin puoli seiskan aikaan, ennen kelloa. Muru pinkaisi pystyyn nukkupaikastaan eli nurkassa sykkyrällä olevan päiväpeiton päältä. Tassut pystyssä kerjäsi pisulle. Venyteltiin molemmat pihalla, Mummi pyöritteli olkapäitään ja Muru nuuhki öisiä jänön (?) jälkiä. Lämmintä - tarkeni yöpuvussa ja toppaliivissä. Mutta pimeää!

Kömmittiin molemmat Ukin seuraksi partsin lasikkoon. Mummi teekupin, juusto-tomaatti-Ruisrokin ja Hesarin ääreen, ja Muru pöydän alle lämpömaton pääälle patterin viereen. Lasikko on todellinen energiasyöppö. Nuoriso mäkättää asiasta jatkuvasti - asiasta. Kasilta tunti telkkaria: Downton Abbeyn nauhoitus - kartanossa isot juhlat, oikea hössötys jakso!

Iltapäivällä villiintyneen lumimarjapehkon raivaamista. Puutarhaan tuli kummasti rutkasti lisää tilaa. Lisää suunniteltavaa - kiva! Pikkupojille hiekkalaatikko? Mummille lepopaikka? Pieni kasvihuone? Ukki ja Juniori kärräsivät kolmannen peräkärryllisen haravoituja lehtiä ja raivattuja oksia Sortti-asemalle.

Illalla vielä kolme tuntia tangoa Malmin työväentalolla. Eilen ostin jopa tanssihameen. Kehtaankohan pukea päälle?

Lumimarjapehko ulottui molempiin omenapuihin asti.

Salarakas

Rakastan kahta lampettia, jotka Ukki on kymmenisen vuotta sitten ostanut Helsingin Kauppatorilla omia tuotteitaan myyvältä (koru)sepältä. Vieläkin sama myyjä näyttää kiertävän ainakin pääkaupunkiseudun tori- ja designtapahtumissa. Olen kuvannut näitä seinäkynttelikköjäni jo kahdessa aikaisemmassa postauksessa täällä ja täällä.

En vaan väsy kynttilän liekkiin ja sen valoon. Kynttelikköjen yksinkertaisuus ja seinälle kuvastuva valon ja varjon leikki jaksaa kiehtoa. Pimenevän marraskuun selättäjiä!

Kaalikukkia

Ukki toi Mummin iloksi kukkia. Hykerteli tullessaan ja arvuutteli: "Keksitkö mitä ovat?" Tutkiskelun jälkeen Mummi tunnisti kauniit isot valkoiset ruusukkeet koristekaaleiksi. Viikonloppuna niitä ihaili niin Esikoinen kuin Äitimuori.

Satoi koko maanantaipäivän, mutta illaksi kirkastui ja pihalla saattoi ihailla tähtitaivasta - pimenevien iltojen ilo. Ja Pikkumiehet, jotka kävivät nakinpaistossa.

Herkuttelu jatkuu

Tänään saatiin vieraiksi Äitimuori Poikakavereineen, reippaat 85-vuotiaat. Nautimme Ukin taikomista herkuista (eilistä keittoa, sienirisottoa, kanaa ja jätskiä) ja toistemme seurasta. Äitimuori toi taas suklaata, joka pantiin tiukasti komeroon seuraavaa juhlahetkeä odottamaan, ja ostamansa paperisen joulutähden, joka kuulema "pyörii holtittomasti".

Opiskelijapoika ja Juniori kuuntelivat Ukin ja Poikakaverin jutustelua nuoruutensa unelmista ja uravalinnoista. Äitimuori kertoi eilisestä teatterimatkastaan Poriin "näyttelivät hyvin, mutta en ymmärtänyt mitään". Muru makasi väsyneenä ketarat suorina pöydän alla. 

Sumuinen Kaivari

Muru pääsi tänään ekaa kertaa Ukin ja Mummin kanssa perinteiselle Kaivari-lenkille: Etelärannan Tervasaaresta Kaivopuiston rantaa joko Mutteri- tai Karuselli-kahvilaan (vuodenajasta ja aukioloista riippuen) ja takaisin. Pikkukoira jaksoi hyvin ja nautti, sai jopa juosta vapaana Tähtitornin vuorella, kuten kyltissä lukee.

Vuosikymmenen sumu. Satamaa etsivien ruotsinlaivojen sumusireenit tuuttasivat ahkerasti ja Suomenlinnan lautat odottivat kiltisti laiturissa vuoroaan.

Herkuttelua Pyhäinpäivänä

Cazpacho eli kylmä vihanneskeitto 

Sitruunalammaspata ala Mummi riisin ja parsakaalin kanssa

Avokadosalaatti

Kolmen kaverin herkkujädeä

Kahvi ja Äitimuorin herkkusuklaa

Punaviini, maito, vesi

Ukki teki vihanneskeiton Täydellinen ohje (Ruster, Repo) -kirjan mukaan. Kirja luokittelee keiton helppoihin ruokiin - sitä se varmaan onkin, mutta Ukki ainakin valmisti keittoa kauan ja antaumuksella. Mm. tomaatit kuivatettiin matalassa lämmössä uunissa ja paprikat paahdettiin.

Hyvää oli, vaikka chilinen jälkimaku yllättikin. Ukki tarjoili keiton pilkotun ruohosipulin, krutonkien ja pienten katkarapujen kanssa. Äitimuorin (ja Poikakaverin) herkkusuklaa on Pirkan hasselpähkinärusinamaitosuklaa. On herkkua!

Viideltä oli jo pimeää. Auts!! Sen kunniaksi sytytettiin ensi kertaa kesän jälkeen tuli takkaan ja Pikkupojat olivat naamioasuissa Halloween-juhlan kunniaksi. Kierrätyskeskuksen ruokailutuolit sopivat Pikkumiehille kuin nenä Ukille. Pimeiden päivien iloja!

Marraskuun eka

Kolmesti lenkillä Murun kanssa, kaksi kaatosateessa ja kerran pilkkopimeässä. Marraskuu, jeejee? Sateesta ja pimeästä huolimatta kiva päivä.

Aamulla aamupalalla Opiskelijatytön kanssa Aleksilla kahvila Torrefazionessa (miksi niin vaikea nimi?). Hyvä aamiaislautanen ja kahvi, herkkujugurttiannos ja ainakin kymmenen aikoihin ihanan rauhallista. Ja kiva jutustella vain kaksistaan. Herkuttelun jälkeen menimme Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen etsimään tytölle tiikkistä senkkiä. Sopivaa ei löytynyt, mutta Mummi äkkäsi kaksi Ikean puista lasten ruokatuolia (korkea malli), 6 euroa kappale. Mahtuivat sopivasti kesäauton takapenkille.

Illalla kuuntelimme Ukin kanssa Puhelinlankoja ja esivalmistimme lauantain ruokia - odotetaan nuorisoa ja pikkupoikia Pyhäinpäivän viettoon.