Unohdin kahvimaidon kaupunkiin. Mökillä kauppaan on yli viisi kilometriä, joten piti tyytyä (kevyt)kermaan. Kermakahvi maistui pehmeältä ja muistoilta. 1960-luvun alussa kotona Helsingissä ei koskaan saanut kahvia, mutta lomilla Satakunnassa Karkun mummi tarjosi aina kahvia kerman ja palasokerin kanssa. Kermakahvi juotiin siroista Arabian kukkakupeista keittiössä tai salin pyöreän pöydän ääressä. Keittiössä vahdittiin samalla liettä ja salissa kuunneltiin radiota. Yleensä ei paljon puhuttu, mutta Karkun mummi mumisi itsekseen tyytyväisenä. Kahvi oli jauhettu pavuista samassa rakennuksessa olevassa Karkun taatan sekatavarakaupassa.
Tänä keväänä löysin isäni jäämistöstä vanhoja kirjeitä, jotka isäni äiti eli Karkun mummi oli kirjoittanut pojalleen 1940-luvulla. Kiehtovaa luettavaa. Vanhetessa sukuni menneisyys kiehtoo enemmän ja enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti