Kivinokan lumo

Loivaa hiekkarantaa ja keinuja. Isoja muovikaivureita ja muita ehjiä hiekkaleluja. Puiden varjoa ja paahtavaa aurinkoa. Kallion koloja ja pehmeää hiekkaa. Vessa, ulkosuihku ja pari pukukoppia. Toistaiseksi ei sinilevää ja aamukymmeneltä vain jokunen ihminen. Parin sadan metrin päässä pieni kioskikuppila, kanoja ja kilipukkeja. Lämpimiä munkkirinkilöitä ja jätskiä eurolla. 

Mitä muuta kaupunkirannalta voisi toivoa. Aamupäivä pikkupoikien, Lontoontytön, hänen kaverinsa ja tämän kahden lapsen kanssa onnistui täydellisesti.

Häähumua

Eilen suku ja ystävät juhlivat Siskon tytön ja Ruotsin pojan häitä. Mummilla ensimmäiset kyyneleet valuivat jo kirkossa, kun ylpeyttä pursuva Siskon mies talutti hurmaavan kauniin morsiamen kirkon käytävää pitkin kohti hymystä ja onnesta repeävää sulhasta. 

Kirkko täyttyi rakkaudesta, ilosta, nuoruudesta ja yhteisen elämän odotuksesta. Ja ehkä vähän meidän vanhempien haikeudesta.

Juhlat jatkuivat Suomenlinnassa viilentävien muurien suojaamassa juhlatilassa. "Tärkeintä elämässä on rakkaus ja unelmat", aloitti morsiamen isä. Kaaso jatkoi puheella, jossa kuului ystävyys, kunnioitus ja luottamus. Ja taas Mummi itki, onneksi en ollut ainoa. Muissakin morsiusparille pidetyissä puheissa vilisi elämänohjeita - osa tosin skåneksi (harmi, että perusruotsikin tuottaa Mummille välillä vaikeuksia). Monet myös muistelivat morsiusparin yllättävää tapaamista 12 vuotta sitten, ylioppilastytön rohkeaa muuttoa Etelä-Ruotsiin ja nuorten yhteisiä opiskeluvuosia.

Ilta viileni ja meno villiintyi. Tanssilattia täyttyi. Äitimuori ja Poikakaverikin rokkasivat.

Katso myös täällä.

Juhlittiin Junioria

Mummin ja Ukin kuopus täyttää tänään 22 vuotta. Voi kun siitä kesäisestä päivästä on vähän aikaa! Vuonna 1992 heinäkuu oli myös tosi helteinen. Nyytti syntyi iltapäivällä ja seuraavana päivänä Ukki lähti neljän vanhemman lapsemme kanssa kuumasta kaupunkiasunnosta mökille järven rannalle. Mummi jäi Kätilöopistolle tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Tänään syntymäpäivää juhlistettiin yhteisellä päivällisellä. Kaikki viisi lastamme, vävypoika ja kaksi tyttärenpoikaa sekä Äitimuori poikakavereineen. Lontoon tyttökin tuli sopivasti eilen illalla Suomeen serkkutytön häitä varten. 

Pihalle - varjoon - katettiin 12 hengen pitkä pöytä ja tarjoilut valmistettiin yhdessä. Mummi esivalmisti ja keitti perunat, kukkakaalit ja pavut sekä pilkkoi ja maustoi salaatin. Ukki valmisti kanttarellikastikkeen ja Vävy grillasi lihoja, makkaroita, pienen siian ja jättikatkarapuja. Esikoinen oli leiponut mutakakku-rahkatäytekakun (superia), Äitimuori tuonut tapansa mukaan suklaata ja Ukki ostanut viinit. Pikkupojat keittivät Ukin avustuksella kakun seuraksi erikoiskahvit. Opiskelijatyttö ja Opiskelijapoika hoitivat pöydän kattamisen ja siistimisen. Päivänsankari, Lontoontyttö ja Poikakaveri lepuuttivat jalkojaan.

Ilma helli ja tuntui, että kaikki nauttivat.

Himmelin matka

Unelmilla on tapana toteutua. Kirjoitin joitakin kuukausia sitten toiveestani saada joskus oikea himmeli eteisen korkeaan kattoon (täällä). Nyt minulla on itäsuomalaisen vanhan rouvan parikymmentä vuotta sitten tekemä himmeli! Se odotti minua viime viikonloppuna Parasystävän mökillä Mikkelin Anttolassa. Parasystävän sisko lukee blogiani ja oli huomannut himmelitoiveeni. Hänellä on vuosia sitten lahjaksi saatu himmeli, joka ei pienempään asuntoon muuton jälkeen ole enää löytänyt paikkaansa. "Mitä se tekee komerossani, jos Innalla on sille valmis paikka?" Ja niin himmeli matkasi ensin Itä-Suomesta Savoon ja sunnuntaina Savosta Helsinkiin.

Tänään Ukki nosti sisälle korkeat tikapuut, ruuvasi koukun kattoon ja ripusti himmelin koukkuun. Nyt upea, lähes metrin mittainen himmeli kaunistaa itähelsinkiläistä kotia.

Juttuun liittyy vielä kiva etiäinen. Mikkeliin mennessä poikkesimme Ukin kanssa Salmelan taidekeskuksessa Mäntyharjulla. Ilma oli kaunis ja veden äärellä oleva paikka antoi parastaan. Ukki ihastui ympäristöön, vaikka tauluista mikään ei meitä erikoisesti puhutellut. Minut lumosi talon takana olevat kunnostetut, hämärät aittarakennukset. Yhdessä oli esillä moderneja himmeleitä.
Mielessäni käväisi, että koskakohan pystyisin hankkimaan oman himmelin. Silloin en vielä tiennyt, että unelmani toteutuisi seuraavien tuntien kuluessa.

Kiitos Rape!

Taidekeskus Salmela

Arabian siniraitaa 4

Savon reissulla käytiin tietysti myös Mikkelin torilla, jossa myyntipöydät notkui makeita mansikoita ja kotimaisia hyvännäköisiä kanttarelleja (8 euroa/litra). Torin laidalla oli pari rompemyyjää, joista toinen myi vanhaa kansakoulukamaa, mm. seinänkokoinen Suomen kartta 40 eurolla. Hieno, mutta eipähän tuo mahdu nykyaikaisiin kerrostalohuoneisiin.

Toisella myyjällä oli hyväkuntoisia syviä ja matalia Arabian Sinivalko-lautasia, joita meillä edelleen käytetään mökillä ja joita edelleen metsästän kirpputoreilta hyvällä menestyksellä (täällä ja täällä). Myyjä pyysi 5 euroa/kpl eli enemmän kuin aiemmin olen maksanut. Syviä Sinivalkoja meillä on vähemmän ja niihin törmää harvemmin, joten ostin kaikki syvät lautaset (6 kpl) pienen tinkimisen jälkeen 25 eurolla.

Nyt kaikille riittää samanlaiset perinteiset kesäkeittolautaset! Mökillä ei ole tiskikonetta, joten vanhat lasituksetkin säilyy hyvin.

Patio Saimaalla

Mikkelin Anttolassa

Kesäinen viikonloppu Parasystävän ja Miehensä mökillä. Talo täynnä vieraanvaraisuutta ja ihmisiä. Amerikan vieraat nauttivat neljättä viikkoa uusista perunoista, kanttarelleista, saunasta ja Saimaasta - suomalaisesta mökkielämästä järvenrannalla. "In US only Steve Jobs could live like this."

Amerikkalaiset eläkeläiset kehuivat Suomen luontoa, puhtautta ja hiljaisuutta sekä suomalaisten suoruutta ja rehellisyyttä. Ja ilmaista terveydenhuoltoa ja eläkejärjestelmää. Eli perinteiset myytit tuntuivat olevan heille täyttä totta. Moittivat ainoastaan kallista ravintolaruokaa. Onneksi olivat pääasiassa saaneet syödä emännän valmistamaa kotiruokaa.

Tarkastettiin isännän puutarha ja halkopinot, jotka olivat - kuten ennenkin - viimeisen päälle ojennuksessa. Sitä saattaisi olla vaikea uskoa, jos näkisi ainoastaan isännän savustusuuni-viritelmän. Siitä huolimatta tai juuri siksi savustetut taimenet olivat herkullisia. Samoin isännän omasta maasta nostamat ja emännän kanssa järvessä huuhdotut perunat.

Kuuntelun taito

Minulle on tosi tärkeää, että jutellessa ja keskustellessa minulle tulee tunne, että toinen todella kuuntelee ja ehkä ymmärtääkin tai ainakin yrittää ymmärtää, mitä sanon tai yritän sanoa. Olen siinä varmaan liiankin vaativa ja kärkäs.

Yritän myös keskittyä kuuntelemaan juttukumppaniani. Antaa toiselle tilaa ja rauhaa sanoa sanottavansa - omalla tavallaan, omassa tahdissaan. Se on äärettömän tärkeää ja äärettömän vaikeaa. Kuunnellessa toista yritän päästää irti omista ajatuksista, ennakkoluuloista, "viisaista" tulkinnoista ja "loistavista" ratkaisuehdotuksista. Vain rauhassa kuunnella, olla toiselle läsnäoleva kuuntelija. Antaa erilaisuuden elää. Kiinnostua toisen tavasta ajatella ja tuntea. Pelkäämättä, lokeroimatta.

Kuunteleminen on yhdessäolon helmiä. Molemmille - kuulluksi tulijalle ja kuuntelijalle. Kuunteleminen rakentaa siltaa kahden ihmisen välille. Ja luottamusta ihmisiin ja elämään.

Kuunteleminen on entistä tärkeämpää, jos itse tai läheinen sairastuu vakavasti. Ajatuksia herättävässä ja kauniissa Katveita-blogissa Katja listaa kolme tärkeää asiaa (täällä), joilla sairastunutta voi ehkä tukea. Listaan ne alle, koska Katjan kirjoitus johti minut taas kerran ajattelemaan kuuntelun tärkeyttä ja vaikeutta. Osata jättää hetkeksi blogin räpläys, telkun tuijotus ja kiireiset sähköpostit. Ja omat loistavat ajatukset. Ja katsoa toista ihmistä silmiin.

• Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että pysähtyy kuuntelemaan. Että jättää omat tunteensa taka-alalle ja kuuntelee. Ei selitä, tulkitse tai ennakoi. Kuuntelee. Se ei ole helppoa.
• Toiseksi tärkeintä on yksinkertainen ja mutkaton apu. Siivous, lastenhoito, ruoka, kukat, kirjat, laulu.
• Tärkeitä ovat myös viestit muistamisesta. Ajattelen sinua. Muistan sinua. Rukoilen puolestasi.

Vuosi kuvina 16.7

Pilvistä, sumuista ja tihkusadetta, +19 astetta.

Ei paljon eroa kesäkuun kuvasta.

Äitimuorin sisko 80v

Yksi tyttö se kasvavi Turkuses

ja se kauniisti kukoistaa.

Yksi kulkijapoika se kulkevi

tytön rinnalla aina vaan.

Eilen 15.7 juhlittiin pienellä, mutta kivalla porukalla. Kasikymppisen päivänsankarin lisäksi Kulkijapoika (82v), kaksi isosiskoa (85v ja 84v), toisen isosiskon poikakaveri (84v), päivänsankarin kolme lasta, yksi miniä ja kahdeksasta lapsenlapsesta kuusi (yksi oli töissä ja yksi purjehtimassa). Ja Mummi (siskon tyttö) ja Ukki.

Päivänsankari piti mukavan ja mielenkiintoisen puheen muistellen elämänsä kohokohtia: lapsuuden kesiä Ahviossa ja Lapualla, kihlaantumista Kulkijapojan kanssa kahden viikon tutustumisen jälkeen ja lasten syntymiä 1960-luvulla. Lopuksi Kulkijapoika näytti vanhoja kaitafilmejä päivänsankarin elämästä alkaen hääjuhlasta Helsingin Töölön kirkossa ja häämatkasta joka tehtiin kuplavolkkarilla ja telttamajoituksessa Kööpenhaminasta Italiaan. Kuvissa kuherteli rakastunut nuori pari.