Suurin osa näyttelyn valokuvista on otettu vuosina 1966-68 Ismo Höltön ollessa alle 30-vuotias. Noina vuosina minä olin 13-15 -vuotias Kulosaaren yhteiskoulun 3.-5. -luokkalainen teinityttö. Yli 40 luokkatoveristani ystäviäni olivat mm. Saila, Tuula, Anneli ja Leea sekä paraskaverini Sirpa, joka asui koko keskikoulun naapuritalossa Kulosaaren puistotiellä.
Olin kiltti ja arka perhetyttö. Tupakkaa kokeilin ensi kertaa 5. luokan lopussa Annelin kanssa hautausmaalle johtavalla pikkutiellä, mutta halpaa hedelmäviiniä maistelin vasta lukiossa. Poikia pelkäsin, eikä poikakaverista ollut puhettakaan koko kouluaikana.
Olin ahkera ja tunnollinen keskitason oppilas. En erityisen hyvä enkä erityisen innostunut missään kouluaineessa - keskiverto kaikessa. Pelkäsin ja lähes inhosin toistuvia laulukokeita ja yleisurheilua, joissa kummassakin koin joutuvani armottoman mittauksen kohteeksi - enkä pärjännyt kummassakaan. Jännitin aina myös äidinkielen ainekirjoituskokeita: Mistä otsikosta kirjoitan? Miten keksin riittävän pitkän ja Timoselle kelpaavan jutun? Nykyään tykkään sekä laulaa, urheilla että kirjoittaa. Ja nautin - osaan tai en :):)
Tämä mm. palautui mieleeni, kun kiersin Hakasalmen puuhuvilan kahdessa kerroksessa, jossa oli esillä noin 150 mustavalkoista, 50 vuotta vanhaa valokuvaa. Eri-ikäisiä helsinkiläisiä työssä ja vapaa-ajalla - ulkona kaduilla, toreilla ja puistoissa seisomassa, istuskelemassa, keskustelemassa, kävelemässä, odottamassa, syömässä, nauramassa, leikkimässä, tanssimassa, tupakoimassa, halaamassa, suutelemassa...
Nostalgista ja muistoja herättävää - samalla niin tuttua ja niin vierasta... Tykkäsin :)
Tätä ei enää näe: nuori nainen suruharso kasvoillaan Ateneumin edessä ulkokahvilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti