Ismo Höltön valokuvanäyttelyssä Hakasalmen huvilassa (täällä) oli valokuva Töölönlahdelta, jossa näkyi nykyisen Oopperatalon paikalla vielä 1960-luvulla ollut Töölön sokeritehdas savupiippuineen. Piipun korkeudesta saa käsityksen, kun vertaa sitä vieressä juuri ja juuri erottuvaan valkoiseen Stadionin torniin.
Kuvasta ja sokeritehtaasta tuli mieleeni 98-vuotiaana kuollut Äitimuorin äiti eli Alma-mummi. Alma-mummi (täällä) oli oopperan ystävä ja Aleksanterin teatterin vakiokävijä. Suomen itsenäistyttyä Suomalainen ooppera (nyk. Kansallisooppera) alkoi 1919 toimia ”väliaikaisesti” entisessä keisari Aleksanteri II:n mukaan nimetyssä, venäläisessä teatteritalossa Bulevardilla. Uuden ja oopperalle sopivamman rakennuksen odotettiin jo silloin valmistuvan ”lähiaikoina”.
Lopulta ”väliaikainen” ja ”lähiaikoina” venyivät yli 70 vuoteen. Uutta oopperataloa alettiin monen mutkan jälkeen rakentaa vasta 1986 ja lopulta se valmistui 1993 ns. sokeritehtaan tontille Töölönlahden rannalle. Paikalla toimi vuosina 1822-1965 Töölön sokeritehdas lukuisine sivurakennuksineen. Tehdasrakennukset purettiin 1965, minkä jälkeen alueen tulevaisuudesta käytiin kiivasta keskustelua. Lopulta paikalle rakennettavalle oopperatalolle löytyi riittävästi poliittista kannatusta ja rahoitusta.
Keskustelua sokeritehtaan tontista ja oopperan kohtalosta Alma-mummi seurasi tarkasti kuolemaansa 1989 asti. Hän ehti nähdä talon rakentamisen alkuvuodet, mutta ei rakennuksen valmistumista 1993.
Kun Äitimuori kyyditsi autollaan Alma-mummia, joka uteliaana ihmisenä rakasti autossa istumista, piti aina poiketa sokeritehtaan tontin kautta katsastamassa tontin ja rakennuksen vaiheita. Näin sokeritehtaan tontti tuli meille lapsenlapsillekin tutuksi, vaikka emme itse sokeritehtaasta mitään tienneetkään eikä ooppera silloin kiinnostanut tippaakaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti