sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ruusuja Pavilla

Torstaina Maija Astikainen (täällä) järjesti Pavin tanssilavalla erikoistreenit. Kolme tuntia tangon, rumban ja foksin jatko-opetusta elävän musiikin säestyksellä. Paikalla oli upeaääninen Kyösti Mäkimattila pianistin ja haitarinsoittajan kanssa. 

Juhlapukuinen Maija yllätti satapäisen porukan tarjoamalla alkuun kaikille kuohuviiniä. Tilaisuus oli juhlavampi kuin olin kuvitellut - ja osa porukasta oli tiennyt pukeutua paremmin. Onneksi minä ja muut tavallisiin tanssitreeneihin varustautuneet sulauduimme ongelmitta juhlajoukkoon. Välillä tosin huvitti tai jopa nolotti tanssia treenivaatteissa tummapukuisten krakamiesten kanssa. Kyselin assareilta, mutta mitään merkkipäivää ei juhlistettu... Tanssikansan iloksi kuulemma vain järjestetty - tiedä häntä...

Sopimattomasta pukeutumisestani huolimatta oli ihanaa tanssia osaavan laulajan säestäessä ja jatkotason taitavien viejien ohjatessa. Seuraamistani tosin ajoittain häiritsi se, että jännitin itseäni selvästi parempia viejiä, ja katosin osaamattomuuteni lietsomaan häpeäntunteeseen ja vähäinenkin tanssitaitoni tuntui katoavan. Rento seuraaminen oli välillä tipotiessään. Varsinkin kun yhden viejän kanssa tanssittiin aina vain yksi lavakierros eli juuri kun hitusen aisti miten tämä tanssija liikkuu, niin tanssipari vaihtui. Lopussa vaihdot onneksi harvenivat, ja silloin pystyin hetkittäin rentoutumaan ja antautumaan musiikin vietäväksi...

Väliin kohdalle osui kursseilta tuttuja viejiä - taitaviakin - joiden kanssa en jännittänyt, koska he tasan tiesivät tanssitaitoni. Kaikesta jännityksestä ja ajoittaisesta häpeästä huolimatta kiva ilta!

Illanpäätteeksi Maijalla oli vielä yksi yllätys. Naiset komennettiin käytävään, ja hetken päästä takaisin saliin jatkamaan rumbaa vuorossa olevan parin kanssa. Ihmettelin miksi parini tanssi pitkään vain perusaskellusta pitäen minusta kiinni ainoastaan yhdellä kädellä. Ehdin jo kehitellä "olen niin huono, että viejä ei viitsi edes yrittää kuvioita kanssani"... Kunnes parini halasi minua iloisesti ja ojensi selkänsä takana piilottamansa ruusun! Ja saman tekivät kaikki muutkin viejät - kaikki naiset saivat ruusun kiitokseksi illasta!

Kun parini käsi vapautui ruususalaisuudesta, hän ohjasi minua lukuisiin rumbakuvioihin. Ja minä osasin seurata iloisena ja helpottuneena. Eli osa - peruskuviot osatessa isokin - osaamisesta on korvien välissä...

2 kommenttia:

  1. Voihan vitsi… olisi pitänyt sittenkin tulla tuonne. Sait illan kuulostamaan tosi erikoiselta ja hauskalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ilta oli kiva ja erilainen treenikolmetuntinen. Ja ilmeisesti paikalle oli jopa komennettu taitavia viejiä - Maijan tuttuja - koska en ole heitä perustreeneissä koskaan nähnyt. Eli sinullekin olisi riitänyt tasoisiasi viejiä - ehkä tuttujasikin...

      Poista