Pikkupojat tykkäävät vaellella kaupungin puistoväyliä - toki luontovaellus olisi vieläkin mieluisampaa. Mutta paremman puutteessa pojat löytävät piilopaikkoja ja mäen tynkiä jopa Helsingin keskustasta.
Viime pyhänä kierrettiin poikien kanssa Eduskuntatalon, Musiikkitalon ja Kiasman seutuja. Nurmikenttiä ja jännittäviä alikulkutunneleita. Ja taas piti tai sai käydä Eläinmuseossa, joka aina jaksaa kiinnostaa niin poikia kuin Mummia. On se karhu iso! Ja vastasyntynyt karhunpentu pieni - noin 30 cm (löytyy muuten ns. lumiluolasta, jonne Mummikin mahtuu puoliksi ryömimään).
Lopuksi kierrettiin Kiasman näyttelyt - osa lapsille liian raakoja tai liian seksuaalisia. Kaikki ihastuimme Face to Face -näyttelyn moninaisiin muotokuviin. Etenkin video dementoituneista vanhuksista, jotka kuuntelivat nuoruutensa lempimusiikkia, oli lämmöllä kuvattu.
Eläinmuseon luurankoja
Kivoja puuhia, joista lapsille jää upeita muistoja!
VastaaPoistaUskon että lapsille kaikki se tekeminen ja oleminen aikuisen kanssa on merkityksellistä, jossa aikuinen itse on mukana, siinä hetkessä. Ja josta aikuinen itsekin tykkää. Eli älä väkipakolla ole leikkipuistossa, jos itse inhoat leikkipuistoja, mutta jos tykkäät maata nurmikentällä, vie lapsi sinne.
PoistaYhdyn täysin kommissasi totoamaasi viisauteen, että ole siellä lasten kanssa missä itsekin viihdyt. Olisipa ajatellut nuorena äitinä samoin. Silloin ajattelin että helvettini (jos sinne joutuisin) koostuisi iänikuisesti hiekkalaatikon reunalla istumisesta.
VastaaPoistaTuo kaupnkikävely on hieno idea, pitääpä muistaa se itsekin joskus.
Minäkin luulin nuorempana, että tietyt asiat kuuluvat vanhemmuuteen, tiettyjä juttuja on vaan tehtävä lasten kanssa, tykkäsi tai ei. Nykyään olisin viisaampi ja uskaltaisin luottaa omiin vaistoihini. Mutta niinhän se menee, jälkiviisaus on helppoa....
Poista