Pikkumies 5 v

Tänään Hän täyttää viisi vuotta. Hän on päiväkodissa viskari, ensi vuonna jo eskari. Tärkeitä juttuja pikkumiehen elämässä. Samoin kuin että saa - ja osaa - itse kirjoittaa kavereidensa nimet kutsukortteihin ja että pääsee joskus Sohville yökylään. Tärkeitä ovat myös Starwars-hahmot Darth Vader, Luke Skywalker ja Yoda - jotka lausutaan suurella rakkaudella ja huolellisesti ääntäen - sekä Hevisaurus-lauluyhtye ja joulun alla jaettavat ilmaiset lelulehdykät, joita selataan silmä tarkkana päivästä toiseen.

Pikkupoika 4-vuotiaana (täällä) ja 3-vuotiaana (täällä).

Samanlaista se taisi olla pikkupoikien elämä 1990-luvun alussa kun Mummin omat pikkupojat - 27-vuotias Opiskelijapoika ja 23-vuotias Juniori - olivat leikki-ikäisiä viikareita.

Hyvä olo

Sohvan nurkka ja Ukin joitakin vuosia sitten ostama Lapuan Kankurien mohairhuopa - ihanan pehmeä ja sopivan lämmin. Vieressä pitkinpituuttaan makaava, eilen silkinpehmeäksi trimmattu Muru - jatkuva ilonaihe. Tänään ensimmäisenä adventtina aloittanut Jouluradio (FM 102) - onneksi löysin. Helena Ruuskan kirjoittama Eeva Joenpellon elämänkerta Elämän kirjailija (WSOY 2015) - viime viikolla 17 eurolla Korkeavuorenkadun kodikkaasta antikvariaatista (täällä). Hitaasti hörpitty maitokahvi.

Olohuoneen ikkunasta kajastavat, myöhään nousevan auringon valloittavat säteet. Kaksi kynttilää: punainen sivuikkunalla - kirpputorilta eurolla ostetussa lasimaljassa - ja ruokapöydällä valkoinen tuikku Pentikin kulhossa - Heikin ja vaimonsa tuliainen joitakin vuosia sitten (täällä). Whatsappiin ilmestyneet iloiset kuvat Opiskelijatytön ja Lontoontytön tapaamisesta aurinkoisessa Madridissa. 

Ja illalla odottaa joko fuskutreeni Malmin työväentalolla tai Veljen kamarikuoron esitys Helsingin Tuomiokirkossa.

Hyvä oloni koostuu pienistä - tai suurista - asioista.

Hintaeroja

Punainen amaryllis eli ritarinkukka piristää synkkää marraskuuta. Helsingin asematunnelin kukkakaupassa kaksivanainen amaryllis maksoi viime viikolla 18 euroa ja Herttoniemen K-kaupassa 6,90 euroa.

Arvannet kummasta kaupasta ostin - ja kauniita ovat. Joulu lähestyy kukkien hidasta avautumista seuratessa.

Jouluiloa

Olimme maanantaina tavanomaisella kävelyllä Äitimuorin kanssa Tapiolan keskustan tienoossa. Pidämme molemmat kukista, joten yleensä tarkistamme jokaisen vastaantulevan kukkakaupan ja -torin. Olimme tutkineet jo Stockmannin ja Tapionaukion Raparperin alla (ihana nimi) -kukkakaupat, kun päätimme piipahtaa vielä Sampotorilla olevaan Bieder-ketjun kukkakauppaan.

Sampotorin kukkakaupassa törmäsimme kampanjaan, jonka ideana on ilahduttaa yksinäisiä vanhuksia joulukukalla: Valitse nimen ja iän perusteella vanhus, jolle haluat valitsemasi kukan lähettää, sekä mieleinen kolmesta kukka-asetelmasta. Maksa kukkalähetys - koosta riippuen lähetyksen kanssa 13-25 euroa - ja kirjoita valmiiseen korttiin halutessasi joulutoivotus. Joulun alla kukkakauppa kuljettaa kukat valitsemallesi vanhukselle.

Kampanja toteutetaan Suomessa kuudennen kerran, ja sen järjestää kaupallinen Home Instead Seniorihoiva (täällä). Viime vuonna kampanjan kautta välitettiin lähes 4000 joulukukkaa. Kukkalähetysten saajiksi on kotihoidon ja vanhuspalvelujen avustuksella valittu alueen yksinäisiä ja vähävaraisia vanhuksia.

Jouluiloa niin saajalle kuin antajallekin...

Blogeja makuuni

Blogiystäväni Orvokki haastoi minut jo lokakuussa listaamaan kolme mukavaa blogia (täällä). Kiitos Orvokki, kun mainitsit blogini ja jaksoit odottaa vastaustani näin kauan.

Vuosi sitten marraskuussa kirjoitin lempiblogeistani (täällä). Edelleen seuraan mielelläni näitä listaamiani viittä blogia, joista etenkin Orvokki4you (täällä) ja Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia (täällä) -blogit inspiroivat minua toistuvasti - Orvokin taidokkaat ja monimieliset valokuvat ja Marjatan ajankohtaiset ja ajatuksia herättävät pohdinnat.

Marjatan blogi on kerännyt muidenkin huomiota - sehän mainittiin lokakuussa julkaistulla Cision-viestintäpalvelujen kirjallisuusblogien top10 -listalla (täällä). Mutta minäpä löysin Marjatan jo ennen julkisia tunnustuksia - taisin olla ensimmäisten lukijoiden joukossa. Muistan miten kivalta tuntui löytää blogi, jota on kiva lukea ja jonka kirjoittajan ajatuksia jakaa, mutta jota muut eivät vielä ole löytäneet. Introvertin ihastusta? Narsistista omistamisen iloa?

Ja Orvokki, kiitos! Olet päivieni pelastaja, kun jaksat aina kommentoida tanssitreenipostauksiani asiantuntevasti ja innostavasti. Olemme Orvokin kanssa suunnitelleet jopa tapaamista tanssin pyörteissä, ja uskon edelleen että se onnistuu viimeistään ensi kesänä.

Entä olenko vuoden kuluessa innostunut uusista blogilöydöistä? En ota aktiivisesti osaa blogikeskusteluihin, mutta silti ilahdun, kun löydän blogin jossa esitetään rehellisiä mielipiteitä. Mutta nautin myös kantaaottamattomista blogeista, jotka ovat (vain) esteettisesti ja/tai sanallisesti kauniita.

Tykkään tosi paljon Katveita-blogista (täällä), jota sen kirjoittaja kuvaa seuraavasti: Kirjoitan täällä kirjoista ja elämästä. Lepopaikoista ja katveista, joita aina etsin ja joskus löydän. Minua miellyttää blogin rauhallisuus, pohtivuus ja lempeys. Ja esteettisyys.

Toisena voisin mainita Töölöntorin reunalta -blogin (täällä), jossa suurten ikäluokkien nuorimpiin kuuluva Roope "käyttää aikansa enimmäkseen joutenoloon, 60 - 70-lukujen nostalgisointiin, kuljeskeluun kaupungilla ja sohvalla makailuun. Kirjallisuus, elokuva, vanha rock ja muut taiteet nostavat sohvalta". Tykkään Roopen sujuvasta kielestä ja hänen suorasanaisuudestaan. Lisäksi tunnistan hänen kuvaamat asiat ja ilmiöt omasta hesalaisesta nuoruudestani.

Etsin laiskasti uusia blogeja, joskin tanssiblogeja olen tosissani yrittänyt löytää (vinkkaa, jos tiedät!). Tykkään mm. 19-vuotiaan (!) Hetan Saanko luvan - vai tanssitaanko ensin? -blogista (täällä), jossa hän kertoo tanssikokemuksistaan, ja nykyään myös Madridista jossa hän työskentelee vuoden aupairina. Blogimaailma on kummallinen: 63-vuotias seuraa 19-vuotiaan elämää. Mutta oudot asiat tuntuvat kiinnittävän meitä johonkin tiettyyn blogiin. Hetan blogia jäin yhteisen tanssiharrastuksen lisäksi seuraamaan mm. koska yhden tyttäreni nimi on Heta, ja nyt bloggaaja muutti vielä Espanjaan, jossa toinen tyttäreni asuu.

Kiva, jos Katveita-, Töölöntorin reunalta - ja Saanko luvan -blogit jatkavat haastetta ja kertovat kolmesta omasta mieliblogistaan. Kukin aikansa ja halunsa mukaan...

Aamulla pakkashuuruisella mökkijärvellä lipui joutsenperhe viisine poikasineen....

Mummin mussut

Susan valssiaskel

Harvoin olen tanssitreenin jälkeen ollut niin poikki kuin eilen Susa Matsonin kolmen valssitunnin jälkeen. Reisilihaksia jomotti, kylkiä särki ja hartioita pakotti. Susa seisotti meitä varpailla, teetätti puolikyykkyjä ja vedätti napaa selkärankaan. "Varpaille noustessa ajattele, että molemmissa käsissä on painavat kapsekit, jotka vetävät hartioita alat." Eli varpailla ollessa selkäranka kurottaa korkeuksiin, mutta hartiat pyrkivät painumaan maata kohti.

Naisen oikean käden paras asento - Susan mielestä - on pihtiote miehen olkapäästä peukalon painaessa olkanivelen etukuoppaa ja naisen pää katsoo aina hieman omalle vasemmalle.

Hitaan valssin perusjuttujen lisäksi harjoiteltiin keinuntaa ja ohituksia. Parasta oli seuraava: Vasemman käännöksen alun (yks, kaks, kol) jälkeen tanssijat astuvat toisen jalkansa naisesta katsoen pitkälle vasemmalle ja siirtävät painonsa (nainen) vasemman jalan päälle ja oik jalka hitaasti viereen - jättäen mol polvet koukkuun (yks, kaks, kol), eikä siis valssin normaalia päkiöille nousua. Tämän jälkeen nainen - miestä seuraten - astuu oikealla takaviistoon ja vas jalka viereen (yks) nousten hitaasti varpaille. Sitten nainen ohittaa miehen oikealle tehden vasemmalla jalallaan - varpailla - nopean vaihtoaskeleen eli vasen astuu sivulle (ka-), oikea viereen (-aks) ja vasen vielä sivulle (kol). Lopussa paino vas jalalla ja koukistus polvista. Sitten nainen kääntyy takaisin miestä kohti ja astuu oikealla askeleen miestä kohti tämän oik puolelle (yks), samoin vas jalalla nainen astuu miehen oikealle sivulle (ka-) ja kääntyy vas jalan päkiöillä vasemman kautta siten että naisen selkä on miehen menosuuntaan (-aks). Lopuksi nainen laskeutuu oikealle jalalle ja vas jalka viereen (kol). Nainen jatkaa oikealla jalalla.

Hyvän viejän kanssa onnistuin, mutta kun viejänä oli samanlainen sählääjä kuin minä, niin uudesta kuviosta ei tullut mitään. Ja sitten veikin monen parin vaihdon ajan ennen kuin sain oikeat liikeradat taas puristettua lihasmuistista.

Mutta meikä oppii - vaikka hitaammin kuin nuoremmat!

Mummien matkassa

Kolme- ja neljävuotias pääsivät kahden mumminsa kanssa Silja Symphonyn muksuristeilylle. Siis kaksi pikkupoikaa ja kaksi mummia - Inna-mummi ja Heli-mummi. Retken kohokohta oli HeviSauruksen - lapsille suunnattu hevimetal bändi - esiintyminen menomatkalla ja bändin fanitapaaminen (= nimmareiden jakoa ja valokuvien ottoa) tulomatkalla.

Tutustuminen Vasa-laivaan ja vierailu Junibackenilla taisivat hävitä yks-nolla Hevisauruksille. Onneksi HeviSaurus-fanitus näytti unohtuvan, kun yhdessä ihmeteltiin Vasa-laivan valtavia tykkejä ja vanhanaikaisia sukelluspukuja sekä matkustettiin Junibackenin satujunassa etsien Vaahteramäen Eemeliä ja jännittäen Veljeni Leijonamielen synkissä maisemissa.

Uuttakin ruotsiristeilyltä löytyi: julkinen bussilinja 76, joka ajaa tiheästi suoraan laivaterminaalin edestä Tukholman keskustaan Djurgårdenin kautta. Mukavampi - ja nopeampi - kuin pimeissä tunneleissa kulkeva metro, jolla aina ennen olemme liikkuneet. Bussiliputhan kannatta yhden päivän reissulla ostaa valmiiksi laivan infopisteestä.

Pikkupojat olivat nuoremman yhtä karkumatkaa lukuunottamatta tottelevaisia ja hyväkäytöksisiä. Ja innostuneita, kaikkiruokaisia ja hyväunisia. Mutta silti kaksi mummia olivat koko matkan täystyöllistettyjä.

Samin tango 1

Kiva kun tanssitreeneissä käy vierailevia tähtiopettajia. Sunnuntaina tanssitaituri Sami Helenius opetti Malmin talolla tangon saloja. Ja taas tuli todistettua sanonta "tieto lisää tuskaa". Luulin suomalaista tangoa jo vähän osaavani (täällä), mutta Samin tunnilla tuntui, että palasin ajassa pari vuotta taaksepäin eli tanssitaidottomaksi tädiksi.

Samin tekniikkaopeista päällimmäisiä. Polvien koukistus onkin monimutkaisempi kuin olen kuvitellut: selkä eli hartia-pakaralinja suorassa (tuttua), mutta kroppa ikäänkuin pienessä takanojassa (uutta ja vaikea hahmottaa), mutta jalkaterässä paino kuitenkin varpaiden puolella. Oikeassa asennossa liike tuntuu takareisissä eikä etureisissä.

Tangossa kolme ensimmäistä askelta ovat yhtä pitkiä ja neljäs viereen. Jalkoja ei raahata lattiaa pitkin, vaan nostetaan kevyesti, sähäkän jäntevästi ja ääneti. Tanssiparin jalat etenevät ikäänkuin kolmea rataa pitkin: miehestä katsoen vasemmalla radalla etenee miehen vas jalka, oikealla radalla naisen vas jalka (taaksepäin) ja keskiradalla peräkanaa miehen vasen ja naisen oikea jalka.

Samin hyvistä vinkeistä huolimatta tangotunnista jäi epäonnistunut olo "eikö vanha opi koskaan". Onneksi olen niiiin vanha, että tiedän kokemuksesta, että oppiminen etenee aalloissa, välillä jopa aallonpohjia laahaten. Ja sitten yllättäen saa hetken liidellä aallon harjalla.

Aallon harjaa ja tanssikuningataroloa ootellessa...

Kiva kauppa

Lauantain Kallion kierroksellani törmäsin söpöön Toukka-nimiseen kirjakauppaan (täällä), jossa myytiin vain lapsille tarkoitettuja kirjoja. Pienestä kaupasta - joka muuten kutsuu itseään kioskiksi - löytyy myös muitakin kuin vain uutuuskirjoja. Itse ihastuin kahteen kirjaan: Inga Röningin Oiva - Lentokone, joka pelkäsi lentämistä (Tammi 2011) ja Tittamari Marttisen ja Christel Rönnsin Nepi, onnenkoira (Tammi 2010) - Pikkupoikien joulupaketteihin.

Kirjakioskissa myydään myös kirjan kuvittajien kuvaluonnoksia - osa alkuperäisiä ja osa hyvälle paperille valokopioituja. Minut lumosi alla näkyvä koirakuningas!

Hitaat - täh?

Tanssikurssin ohjelmistoissa kohta "Hitaat" on aina minua hämmentänyt. Miksi erikseen "hitaat"? Eikö se nyt riitä, että askeltaa jotain foksin tapaista? No, eilen olin toista kertaa harjoittelemassa hitaita Käpylän Karjalatalossa.

Kovaäänisistä kuului pääosin foksi- ja tangomusiikkia, joten musiikki kutsui enemminkin astumaan tuttua hidas, hidas, nop, nop -askellusta eikä hidas, hidas, hidas, hidas eli loputtomiin hitaita. Mutta Lapin lomilta palannut Maija komensi tomerasti miehiä pysymään harjoittelun vuoksi vaan hitaissa askelissa. Mutta helposti monet - minä muiden mukana - lisäsi väliin nopeita tai vaihtoaskelia.

Maijan apuna oli nuori ja osaava tanssipari - mies kuulema nimetty Suomen parhaaksi viejäksi. Hän antoikin miehille asento- ja vientiniksejä, mm. että hitaassa askeleessa selvä vartalon kierto, mutta nopeissa kierto minimaalinen - seurausvinkki naisillekin.

Hitaissa ollaan lähellä vartalokosketuksessa, naisen vas käsivarsi liimautuneena kevyesti miehen oik käsivarren päällä ja naisen kämmen miehen yläselässä lapaluun kohdalla. Yhdessä olevat kädet enempi latinalaistanssien asennossa eli aika kapealla. Tanssiasento mahdollisimman alhaalla, polvet yllättävän koukussa. Kannattaa uskoa, sillä koukistus helpottaa kummasti tasapainossa pysymistä. Eteenpäin kanta-askelilla, taakse päkiä edellä. Muista, että tukijalan työntö vie askelta eteenpäin!

Kun lähdetään hitaaseen kahdeksikkoon, mies astuu vasemmalla jalalla pitkälle hieman takaviistoon. Nainen seuraa vartalollaan astuen oikealla jalallaan kanta-askeleen pitkälle etuviistoon asettaen oik jalkateränsä miehen vas jalkaterän sisäpuolelle. Paino siirtyy hitaasti oikealle jalalle, oik polvi koukistuu syvälle, selkä suorana ylävartalon kiertyessä hitaasti ja kauniisti miehen vartalon ohjauksessa - vartalokontaktin säilyessä. Naisen vas jalka jää lähes lähtöpaikalleen, kantapää nousee, mutta polvi ei suoristu kokonaan, vaan jää vähän koukkuun. Tämän jälkeen mies tekee yleensä kahdeksikon toisen lenkin siirtäen painonsa takaisin lähtöjalalle ja nainen seuraa. Eli naisen paino palaa vas jalalle, joka asetetaan miehen oik jalkaterän ulkopuolelle, vas polvi koukistuu ja vartalo seuraa miehen tekemää kahdeksikkoa. Lopussa nainen vetää oik jalan vasemman viereen.

Otsossa nainen kääntyilee miehen ohjauksessa tämän edessä. Naisen miehen puoleinen jalka ottaa aina askeleen. Eli vasemmalle mennessä naisen oik jalka astuu miehen edessä vasemmalle ja tämän jälkeen kääntyy samalla eli oikealla päkiällä pitäen vas  jalkaterän koukussa oik jalan vieressä. Sama toiseen suuntaan eli nainen astuu vas jalalla oikealle ja kääntyy vas päkiällä jne.

Vaaditaan jämttiä koko vartalon hallintaa - kummaltakin. Nainen ei roiku miehessä eikä mies makaa naisen päällä. Hitaat-tunnin oppeja voi sitten lavalla soveltaa omaan foksiin ja tangoon.

Loppusyksyn valoja

She's a lady

Ritu in the 1970s 

Ystävää odotellessa

Sateisesta ja pimeästä säästä alakuloisena, niskaa jomottaen astuin ravintola Kolmoseen (täällä) Kallion Kolmannella linjalla. Parasystävä saapui hetken jälkeeni. Tilattiin burgerit, vaaleaa olutta ja lopuksi makeaa jälkkäriviiniä pehmeän suklaaherkun kanssa. Hyvää ja maukasta! Mummoja palveltiin mukavalla, osaavalla otteella ja uskomattoman ystävällisesti.

Illan kuluessa pienen paikan pöydät täyttyivät, kynttilät sytytettiin pöydille ja isolle ikkunalle. Parin tunnin rupattelun jälkeen Parasystävä suuntasi Mikkelin junaan ja minä metroasemalle. Molemmilla mahat täynnä ja mieli virkistyneenä. Sade oli loppunut eikä niskaa enää jomottanut.

Sitä se ystävyys tekee! Ja kynttilän valo...

Ukinpäivä

Kuiron kuppila

Kahvi 1,50 euroa, korvapuusti 1,25 euroa ja hillomunkki 50 senttiä - kaikki aamulla takahuoneessa leivottuja. Kuiron konditoria ja kahvila Salossa muutti jokin aika sitten uusiin ja isompiin tiloihin. Eikä aiheetta, sillä kuppila on entistäkin suositumpi ja oman konditorian leipomat leivät ja pullat tuoreita ja edullisia. Lauantaina valoisan kahvilan kaikki pöydät olivat täynnä ja ovi kävi ahkeraan, kun ihmiset kävivät ostamassa käpykakkuja isänpäiväksi.

Kuiro kelpaa kevääseen - kunnes ulkokuppilat Salon torilla jälleen avautuvat. Ja auki kuudesta kuuteen, joten sopii aamuvirkulle Ukillekin.

Kaupunkikävelyä II

Helsingin Lauttasaaressa keväällä 1957.

Tyylikäs Ulla-Marja, tomera Alma-mummi (täällä) ja huolestunut Äitimuori.

Välissä minä (6v) ja Sisko (4v),

vaunuissa joulukuussa 1956 syntynyt pikkuveli.

PS. Muistan hyvin vaaleansinisen ulsterini, Siskon ja minun kirkkaanpunaiset huopahatut ja Äitimuorin vaaleanruskeat nilkkurit!

Kaupunkikävelyä

Pikkupojat tykkäävät vaellella kaupungin puistoväyliä - toki luontovaellus olisi vieläkin mieluisampaa. Mutta paremman puutteessa pojat löytävät piilopaikkoja ja mäen tynkiä jopa Helsingin keskustasta.

Viime pyhänä kierrettiin poikien kanssa Eduskuntatalon, Musiikkitalon ja Kiasman seutuja. Nurmikenttiä ja jännittäviä alikulkutunneleita. Ja taas piti tai sai käydä Eläinmuseossa, joka aina jaksaa kiinnostaa niin poikia kuin Mummia. On se karhu iso! Ja vastasyntynyt karhunpentu pieni - noin 30 cm (löytyy muuten ns. lumiluolasta, jonne Mummikin mahtuu puoliksi ryömimään).

Lopuksi kierrettiin Kiasman näyttelyt - osa lapsille liian raakoja tai liian seksuaalisia. Kaikki ihastuimme Face to Face -näyttelyn moninaisiin muotokuviin. Etenkin video dementoituneista vanhuksista, jotka kuuntelivat nuoruutensa lempimusiikkia, oli lämmöllä kuvattu.

Eläinmuseon luurankoja

Muistoissa mukana

Kulosaaren hautausmaa 1.11.2015

Olen taas jatkanut isäni vanhojen kirjeiden puhtaaksikirjoittamista, jonka aloitin aikoja sitten (täällä). Kiinnostavaa, innostavaa ja uutta paljastavaa. Opin tuntemaan isääni. Saan lukea innostuneen, mutta epävarman tutkijan mietteitä ja pohdintoja tulevaisuudestaan sekä nuoren isän ikävää ja huolta kotiin jääneiden pärjäämisestä. Suuria suunnitelmia ja uskomattomia unelmia. Psykologista pohdintaa omien ongelmien ympärillä, mutta myös realistisia rajoitteita ja tarkkaa taloutta.

Jospa saan aikaiseksi omakustanteen muidenkin kiinnostuneiden luettavaksi. Suuria suunnitelmia, uskomattomia unelmia...