Keskiviikkona olin ensi kertaa oikeissa lavatansseissa. Helsingissä Merimelojien majalla oli tunnin tanssitreenit - tangoa Pirjo Kärnän opetuksessa -, jonka jälkeen majalla alkoivat Helsingin kansantanssin ystävien järjestämät perinteiset keskiviikkotanssit. Pitkän epäröinnin jälkeen päätin uskaltautua jäämään myös tansseihin. Treenien jälkeen oli helppo jäädä "katsomaan" - helpompi kuin jos varta vasten olisi tullut tansseihin. Ja sai vähän tuntumaa jo ennen varsinaisia tansseja, pystyi rauhassa asettumaan paikoilleen ja yrittää jutuntynkää naapurin kanssa.
Töölössä Soutustadionin vieressä sijaitseva Merimelojien maja on meren ympäröimä, pikkuruinen kesämaja, jonka nurkkaan mahtuu sekä kahvio että kolmehenkinen orkesteri. Tanssijat ovat pääosin eläkeikäisiä, ainakin miehet. Tanssittajia oli kuitenkin aika vähän, sillä lavalla oli useita vain keskenään tanssivia pariskuntia.
Viihdyin tansseissa puolitoista tuntia ja sain tanssia kolmesti kahden biisin setin. Ihan hyvä saldo ensikertalaiselle. Tanssin yhden foksin pitkän mykän miehen kanssa, joka lähinnä asteli paikallaan, yhden mukavan valssin herttaisen vanhan herrasmiehen kanssa ja toisen valssin iloisen tanssitreenitutun pyörityksessä. Kyllästyin kuitenkin hakijoiden odotteluun ja tyhjänpanttina istuskeluun, ja karkasin takaovesta jo kahdeksan jälkeen.
Lyhyessäkin ajassa ehdin hermoilla monta kertaa. Millä jalalla mikin tanssi alkaa? Miksei viejä otakaan tuttuja askeleita? Tuntui kuin kaikki kursseilla opittu olisi kadonnut tuhka tuuleen. Harjoituksissa toistetaan samaa tanssia kymmeniä kertoja peräkkäin, joten aloitukset ja juuri opetetut askellukset eivät tuota ongelmia. Toista on tositilanteessa, kun viejät ja tanssilajit vaihtuvat kahden biisin välein.
Vetäydyin takimmaiseen nurkkaan, kun naissolisti ilmoitti laulavansa bossanovaa - "miten bossanovaa tanssitaan?" Mutta kun katsoin tanssijoita, huomasin että he tanssivat kappaleet letkeänä foksina tai fuskuna. Harmi, sillä se olisi ollut ainut tanssi, jota todella olisin halunnut ja vähän osannutkin tanssia.
Merimelojien majalla naiset olivat ystävällisiä ja puheliaita, miehet kohteliaita ja hiljaisia. Kokemus oli ihan OK, vaikka jäikin lyhyeksi, ja päätin kokeilla suurempiakin kesälavoja. Siitä myöhemmin lisää...
Soutustadion on tosi kaunis paikka. Olin joskus- kauhea kuinka aika kuluu - 20 vuotta siellä muutaman kerran tanssikaverin kanssa. Ja vaikka olin siis silloin paljon nuorempi, uskoin, etten olisi saanut juuri tanssia, varsinkin, kun tunsin itseni ihan teini-ikäiseksi muihin tanssijoihin verrattuna :) Nyt ei olisi samaa fiilistä....
VastaaPoistaSä aloititkin lavatanssit paikassa, joka on pariskunta paikka. Tosin pariskunnat tanssii erikseen, mutta usein ne hakee "tuttuja" puoliskoja... Mutta mutta.. kun vaan käy, niin omas naamakin tulee tutuksi. Ja yleensä, hauska huomio muuten, ne ensimmäiset hakijat on yleensä niistä vanhemmistä miehistä. Eli roimasti vanhempia kuin mitä itse olet.
Mutta nostan olematonta hattuani sinulle ja rohkeudellesi. Ja muista, sussa EI OLE mitään vikaa, naisia on vaan aina niin hurjan paljon enemmän, että miehillä on mistä valita ja yleensä ne hakee tuttuja (ainakin pääkaupunkiseudulla).
Joo Orvokki, huomasin että pariskunnat hakee muita, mutta usein juuri muita pariskuntia ristiin. Kyllä meillä naisilla on valtava halu tanssia, kun sitkeästi jaksamme odottaa tanssisalin reunalla ja seurata kun vierestä viedään...
Poista