Salaisuudet avattu

Ukin kanssa pääsen Rajattomien Abba-konserttiin Pyhäniemen kartanoon. IsoH:n kanssa menemme teatteri Jurkkaan ja pikkuH:n kanssa Ruotsalaiseen teatteriin: Hyvää yötä äiti ja Kristina från D. Migutsin kanssa Kaupungin teatteriin Hamletin seuraan ja Juniorin kanssa Musiikkitalon konserttisaliin. Lontoon tytön lupasin viedä kevään aikana musikaaliin Lontoossa ja isomummin toukokuussa Maxim-leffateatteriin katsomaan Romeo ja Julia -baletin suoraa televisiointia Moskovan Bolshoi-teatterista. Vävyn sydämestä paljastui vapaailta Esikoisen kanssa, jolloin Mummi laittaa pikkupojat nukkumaan. Ja paras viimeiseksi: kevätretki Ykkösen kanssa Porvooseen ja jälleen Rajatonta riemua!

Keksin tämän lahjaidean viime jouluna. Ketun häntä kainalossa: Pääsen itse kiintoisiin esityksiin ja samalla viettämään iltaa kunkin kanssa kaksistaan. Vuoteni 2013 alkaa tammikuun Hamletista ja jatkuu elokuun Abbaan.

Muistojen kahvi

Unohdin kahvimaidon kaupunkiin. Mökillä kauppaan on yli viisi kilometriä, joten piti tyytyä (kevyt)kermaan. Kermakahvi maistui pehmeältä ja muistoilta. 1960-luvun alussa kotona Helsingissä ei koskaan saanut kahvia, mutta lomilla Satakunnassa Karkun mummi tarjosi aina kahvia kerman ja palasokerin kanssa. Kermakahvi juotiin siroista Arabian kukkakupeista keittiössä tai salin pyöreän pöydän ääressä. Keittiössä vahdittiin samalla liettä ja salissa kuunneltiin radiota. Yleensä ei paljon puhuttu, mutta Karkun mummi mumisi itsekseen tyytyväisenä. Kahvi oli jauhettu pavuista samassa rakennuksessa olevassa Karkun taatan sekatavarakaupassa.

Tänä keväänä löysin isäni jäämistöstä vanhoja kirjeitä, jotka isäni äiti eli Karkun mummi oli kirjoittanut pojalleen 1940-luvulla. Kiehtovaa luettavaa. Vanhetessa sukuni menneisyys kiehtoo enemmän ja enemmän.

Valoa pimeydessä

Mökkitien oli aurattu. Ukki ja Röbö lapioivat polun autolta mökille. Sähköt ja vedet toimivat. Ihmeteltiin kun lasikko ei millään lämmennyt, vaikka molemmat patterit pantiin täysille. Tuntien kuluttua Migutsi kaatui lumessa lasikon ulkopuolella ja tajusi liukastuneensa lumeen hautautuneeseen isoon pleksin palaseen. Vasta silloin huomasimme, että toinen lasikon yläikkunoista (pleksiä) oli syysmyrskyssä pudonnut. Ilmankos lämpö ei pysynyt sisällä. Ukki teippasi pleksin paikoilleen "väliaikaisesti" ja lasikko lämpeni nopeasti. Valoja ei näy missään muualla. Jo viideltä on säkkipimeää. Sisällä takka ja kynttilät. Kaikilla lehti, kirja tai i-pala kädessä. Juniorin kanssa pelattin Mummin favorittia - chinahandia.

Matkoja ja matkoja

Sisko lähtee tänään Etelä-Ranskaan, Siima lähti Tapaninpäivänä Floridaan ja ystäväni Ina lähtee parin päivän päästä Afrikkaan. Ehkä olen hieman kateellinen. Palautuu mieleen meidän mönkään mennyt Thaimaan matka. Mutta  minäpä lähden huomenna mökille Suomusjärvelle - nykyään kuuluu Saloon. Ukki, Juniori, Lontoon tyttö Röbö ja Koira lähtevät mukaan. Onneksi naapurissa asuva maanviljelijä on aurannut mökkitien. Pihassa odottaa kuitenkin lumityöt; polut saunalle, huussiin ja majakkahuoneeseen - ja halkoja pitää pilkkoa saunaan ja takkapuiksi. Viimeksi kävin mökillä lokakuun alussa ja Ukki pistäytyi marraskuun lopussa.

Syötiin vielä joulun jäämiä. Ukin suolavedessä uitetusta kalkkunasta tuli herkullinen ja varsinkin kastikkeesta. Nam! Aluksi minua harmitti kun Ukki oli ostanut niin ison kalkkunan. Nyt olen vain tyytyväinen, sillä olemme syöneet sitä eri lisukkeilla useita päiviä. Tänäänkin perunamuusin ja salaatin kanssa. Ekan kerran saimme aikaiseksi myös keittää kalkkunan luut. Pakkaseen pantiin kolme purkkia kasaankeitettyä lientä Ukin risottopohjiksi.

Lenkkikaverit

Onneksi Koira on taas meillä pari päivää, pakottaa lenkille. Nytkin löntysteltiin kanavareitti ja ihmeteltiin taas yksinäistä joutsenenpoikasta. Koiran vatsakin on parantunut joulun herkuista.

Olen jo vuosia käyttänyt näillä keleillä aina liukuesteitä. Toinen must on vanhanaikaiset korvaläpät, joita käytän pipon alla alkusyksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kierrellä rantoja, jolloin pitää tottua myös kylmään tuuleen. Rakkaista vanhoista, repaleisista juoksuhousuista en millään raaskisi luopua. Vaikka nykyään vaan kävelen.Vanhat kengät olen sentään oppinut vaihtamaan aika ajoin uusiin.

Öinen kuusi

Jouluyönä lumi koristeli parvekkeella olevan kuusen. Pimeässä se näytti uskomattoman kauniilta ja rauhoittavalta, vain kuusenkynttilät valoinaan. Tänään sade riisui kuusen hetkessä ja kauhea loska peitti jalkakäytävät. Etelä-Saksassa on kuulema yli 20 astetta plussaa. Kummallisia ilmoja. Kanavan varrella yksinäinen nuori, vielä ruskea joutsen uiskenteli sorsien keskellä. Linnulle lämpimät loskakelit ovat hyväksi, mereen jää avanteita. Toinen koirankävelyttäjä kertoi, että eilen "pelastusyksikkö" oli yrittänyt siirtää joutsenta turvaan, mutta nuori lintu oli pelännyt liikaa haavia. Että sellaisia uutisia kun olin Koiraa ulkoiluttamassa kanavareitillä.

Muistoja joulusta

Love is all you need -elokuva on tanskalaisen Susanne Bierin ohjaama hyvänmielen leffa, ei liian siirappinen. Herättää halun matkustaa Italiaan ja vanhallakin muistoja romanssin suloisuudesta. Minä olisin ehkä kaivannut miespääosaan muuta kuin ex-Bondia, mutta ihan ok. Kokonaisuus ihastuttava, neljän tähtensä arvoinen, hyvää Tapanin viihdettä. Kohtaus jossa Brosnan halaa itkevää poikaansa on aito ja hellyttävä. Tutussa ja turvallisessa pitäytyvää Mummia oudoksuttaa että elokuvilla ei ole suomenkielisiä nimiä. Itse filmissä puhutaan sulavasti tanskaa ja englantia. Bondikin ymmärtää sujuvasti tanskaa, vaikka puhuukin englantia.

Tapania tainnutetaan

Aurinko paistoi aamupäivällä pari tuntia. Mieli heräsi. En kuitenkaan jaksanut enkä ehtinyt ulos. Onneksi auringonvalo tuli myös sisälle olohuoneen isoista ikkunoista. Ihanat seinäkyntteliköt loivat taas uusia varjoja. Kyntteliköt on ostettu Kauppatorilta joskus 1990-luvulla. Sama taideseppä myy takomiaan esineitä edelleen mm. torilla ja useissa myyjäisissä. Lampetteja ei ole enää näkynyt. Harmi, sillä meillä kaksi kynttelikköä ovat jatkuvasti olohuoneemme katseenvangitsijoita.

Illalla leffaan Lontoon tytön kanssa: romattinen komedia Love is all you need.

Pyhäaamun rauhaa

Joulupäivää

Aattona syötiin riisipuuro pikkuH:n isossa yksiössä Kalliossa. Kaikki kahdeksan aikuista ja kaksi miniä ja Koira mahduttiin hyvin. Tyttö on saanut Köpiksestä paluun jälkeen kotinsa ihanaksi. Kuudennen kerroksen ikkunoista on rauhoittava kaupunkinäkymä. Vastapäiset monimuotoiset kerrostalot ovat sopivasti vinossa, pärjää hyvin ilman verhoja kun makuualkovi on ison huoneen perällä. Röbön Lahdessa tekemä sohva ja iso öljyvärityö, Isomummilta perityt Pirkka-tuolit, isoisovanhempien Karkun kaupasta kulkeutunut narulaatikosto, Ikean matto ja Köpiksestä tuotu moderni pöytä sopivat kaikki rinnakkain ja korostavat sopivasti toisiaan. Kahden litran puurokin onnistui hyvin - ekaa kertaa kuulemma. Riitti juuri ja juuri. Mummilta tarvittiin lainaksi puurokattila ja pari lisälautasta.

Puuron jälkeen käveltiin Esikoisen kotiin Sörnäisiin. Vasta muuttivat kahden pikkupojan kanssa. Käsittämätöntä energiaa - lähes kaikki tavarat ovat jo paikoillaan. Viikko sitten keittiön kaakelit olivat paketissa, kirjahyllyt kaupassa ja sauna täynnä remonttirojua. Vain loppusilaus puuttuu, kuten Esikoinen sanoi. Kerrostalokoti on vanhassa tehdasrakennuksessa, joten huoneet ovat korkeita ja valoisia. Kaunis ja mukava koti tulossa. Keittiö ja olohuone muodostavat ISON yhtenäisen olotilan. Oli kiva valmistella ruokaa keittiön pöydän ääressä kun tunsi kuitenkin olevansa olohuoneessa muiden kanssa. Olotilaan mahtui myös iso ja kaunis kuusi. Syötiin perinteiset jouluherkut. Hyvää, mutta miksi aina syö ähkyksi. Juustot jätettiin suosiolla jääkaappiin ja suklaat rasioihin. Kahdessa kakussa, vihreissä kuulissa, pähkinöissä, poikien tuomissa irtokarkeissa, pikkuH:n valmistamassa suklaasalamissa ja Isomummin tekemässä hedelmäsalaatissa oli enemmän kuin tarpeeksi yhdelle illalle. Koira luuhusi koko illan isännän jaloissa kinkun muruja odottaen. Pukkikin löysi uuteen kotiin. Pikkupoikien mentyä nukkumaan Mummi ja Ukki lähtivät väsyneinä ja kiitollisina kotiin.

Joulupäivänä Isomummi ja Poikakaveri tulivat syömään kalkkunaa Mummin ja Ukin seuraksi. Hedelmäsalaattiakin vielä riitti ja suklaata. Heikin ja vaimon marraskuussa tuomaa Pentikin tuikkuastiaa on käytetty tauotta. Kiitos osuvasta tuliaisesta.

Kuusi juhlii

Huolet pois! Ukki löysi netistä "partapäivystyksen" pilailupuodissa klo 10-12 ja eikös pukkiukki sujauttanut sinne autolla. Ei kuulema ruuhkaa. Radiossa Esko Valtaoja sanoi, että päivä alkaakin lyhentyä vasta tänään, kaksi edellistä päivää ovat olleet yhtä pitkiä. Tietoa joka ei lisää tuskaa.

Pukki valmistautuu

Onneksi vielä Etolasta löytyi, Tiimarista oli loppu. Seuraava on kielletty alle 30v. Oikea pukinasu - se joka meillä on käynyt joka joulu yli 30 vuoden ajan - on mökillä saunan pukuhuoneessa penkkien alla. Nyt täytyi loihtia asu kaupunkipukille. Taitaa pikkupojat pelästyä. Onneksi ei saatu partaa, joten outojen vaatteiden alta pilkistää tuttu naama.

Käytiin Isomummin, Röbön ja isoMinin kanssa hautausmaalla, vietiin havuja ja kynttilöitä taatan haudalle. Sisko oli jo käynyt putsaamassa haudan lumesta ja tuonut omat kynttilät. Porukalla mentiin vielä syömään Mummin ja Ukin luokse. Pikkutonttujakin on liikenteessä.

Aatonaatto paritalossa

Kuusi odottaa parvekkeella kynttilöitä. Parvekekuusi näkyy kauniisti isoista ikkunoista ruokapöytään. Yleensä olemme olleet joulun mökillä Länsi-Suomessa - yli 30 vuotta - joten jouluperinteet kaupungissa ovat vielä hakusessa. Kynttilöitä on poltettu jo koko syksy ja joulutähden kiinnitän lasikon ikkunaan aina jo marraskuun alussa. Iso paperitähti saa palaa yötä päivää kaksi kuukautta. Vaikka ripustan sen ensimmäisten joukossa, poistan sen heti loppiaisen jälkeen. Silloin alkaa aurinkoiset hanki-ilmat ja kevään odotus. Siniset suojaruukutkin on unohtunut partsille. Uskovat kesän tuloon.

Tänään alkaa telkkarista taas kehuttu kolmiosainen brittisarja englantilaisesta kartanoelämästä 1920-luvulta. Vaikka edellinenkin Gosfork Park on vielä katsomatta. Juhlien jälkeen -minisarjaa tulee kolmena sunnuntaina yhteensä 4,5 tuntia. Ilman mainoksia! Odotan innolla sitä rauhallista iltaa, kun Ukki on mökillä ja Juniori kavereilla ja käperryn alakerran sohvannurkkaan lakujätskiannos ja kaukosäädin kädessä. Filtti ja kudin käden ulottuvilla. Elämän hallintaa?

Joulua kohti 5

             Havuja ovessa ja salaisuuksia sydämissä!! Ja tänään paistoi aurinko eli valoa kohti mennään!

Kukkia 3

Käytiin Ukin kanssa Hakaniemen torilla ja syötiin ensimmäiset joulutortut hallin kahvilassa. Ihanat Eromangan tähtitortut. Samalla ostin lisää joulukukkia torilta. Tyttöjen torikahvilassa viulistit soittivat ja lauloivat innolla, mutta oli niin täyttä että sisään ei mahtunut. Ja kun olimme jo juoneet kahvit hallissa hetkeä aikaisemmin. Paljon lastenvaunuja. Kiva, lämmin ja tiivis tunnelma.

Nautiskelua

Siskon kanssa joulubrunssilla Ekbergillä Bulevardilla. Istuttiin yli kaksi tuntia. Juoruttiin ja nautittiin. 

Iltapäivä kului Minien kanssa. Touhukkaita ja nauravaisia pieniä miehiä, vaikka räkä valui kummallakin. Porattiin, kiipeiltiin ja tutkittiin "ipalaa". Välissä juotiin maitoa, istuttiin potalla ja vaihdettiin vaippoja. Ehdittiin myös tanssia "sormet sanoo sososoo" ja pussailla. Tällä välin Esikoinen juoksi kaupoissa ja vävy kuskasi muuttolaatikoita ym. 

Illalla radiosta puhelinlangoissa joululauluja. Parvekkeella odottaa kalkkuna suolavedessä ja jääkellarinlohi. Ex-työhuoneessa joulukirjat ovat vielä pakkaamatta.

Tärkein meinasi unohtua. Talvipäivänseisaus!! Huomisesta päivä alkaa pidentyä. Kevättä ja puutarhatöitä päin mennään. Ehkä tästä kaamosmasennuksesta voi selvitäkin. Jo tammikuussa alkaa uskoa että kevät ja valo palaavat sittenkin. Sisko tosin yllätti minut ja kertoi, että hän rakastaa lunta ja kinoksia eikä edes inhoa lumitöitä. Ehkä pikkusiskoiltakin voi jotain oppia.

Joulua kohti 4

Kello ei ole edes viittä ja ulkona on yön pimeys. Ex-työhuoneen siivous jatkuu. Onneksi Lontoon tyttö Röbö tulee syömään. Ukki laittaa bravuuriaan, risottoa. Huomenna pääsen vahtimaan pikkupoikia. Jee, kuten Ilari sanoo!

Työura pakettiin

Puran työhuonettani. Olen viimeiset viisi vuotta työskennellyt kotona. Huoneessani on tietokone ja kansoittain tietokirjoja, joita 20 vuoden aikana olen hankkinut kaupasta, Amazonista ja antikvariaateista Suomesta ja ulkomailta. Nyt loputkin pannaan pakettiin. Mihin lie joutuvat? En ole vielä löytänyt paikkaa. Toivotaan että löytyy muukin paikka kuin kaatopaikka. Huoneeseen muuttaa Juniori ja Mummin ja Ukin yhteinen työ/tietokonetila siirtyy alakertaan. Katsotaan mitä tulee tietokirjoittamisen tilalle. Aivot jo raksuttaa.

Sukuni historia kiinnostaa. Meitä on saman ammatin harjoittajia neljässä polvessa. Työssäkäyviä perheellisiä naisia sadan vuoden ajalta. Haastateltavia olisi vielä elossa ja pino vanhoja kirjeitä löytyi Isomummin muuttaessa.

Rakkain myssyni

PikkuH:n tekemä myssy. Sain sen joululahjaksi kolme vuotta sitten ja siitä asti se on ollut jatkuvassa käytössä. Myssy on ihanan ohutta villa/angora -lankaa. Lisäksi se on sopivan väljä eikä paina Mummin tukkaa kasaan. Ja täydellisen värinen. Pari kertaa olen pelästynyt kun luulin kadottaneeni aarteeni, mutta onneksi on aina löytynyt.

Sukkia 4

Joulusukat Eugenille, vaimolle ja pikkupojalle. Kaikki 7veljes-langasta.

Käveltiin Juniorin kanssa Eira-Kaivari -alueella. Nautiskeltiin ja ostettiin Succesista jättikorvapuustit. Ihania, etenkin jos jääneet paistaessa sisältä hieman "raa'aksi". Käydään harvoin talvella, kun eivät päästä koiria sisälle. Onneksi kesällä on ulkotuoleja. Eksyttiin myös kellarikauppa Fasaaniin ja Kaivarin kanuunaan, josta Juniori löysi kahdet hyvät ja sopivat farkut. Oli juuri ollut aikeissa ostaa uudet kaupasta.

Mukava retki, eikä jääty putoavan lumen alle.

Mummin kullat

Käytiin katsastamassa Esikoisen uusi koti. Muuttivat lauantaina ja nyt nukkuvat pahvilaatikoiden keskellä. Näin asunnon ekaa kertaa remontin jälkeen. Tosi kiva, ovat taitavia remontoijia. Huoneiston sydän on tilavan keittiön kaasuliesi ja makuuhuoneessa Esikoisen taiteilema seinämaalaus. Kaikkein ihaninta asunnossa on kuitenkin pikkupojat, mummin kullat, jotka vastaanottavat Mummin ja Ukin suloisesti halaamalla. Kiitos kullat lämpöenergiasta! Eka yö ilman Koiraa. Nyyh.

Saatiin Siskon luona tosi hyvää salaattia. Löysin reseptin HK:n mainoksesta: erilaisia salaatteja, basilikaa, lehtipersiljaa, 2 avokadoa ja 1 pkt pekonia paistettuna. Kastike kruunaa herkun: 1 dl oliiviöljyä, 1/4 dl vaaleaa balsamicoa, 1/4 sitruunan mehu, 1 rkl sinappia ja 1 murskattu valkosipulin kynsi. Ps. kasteketta tuli kyllä tällä määrällä liikaa, liekö virhe?

Ukki leipoo

Tänään syntyi bageleita!

Ohje taas Johanssonin Leipä-kirjasta.

        Ja Mummi tiskaa.....

Joulua kohti 3

Nämä joulu-ukot ja -akat olen tehnyt jo 1980-luvulla tyttöjen kanssa. Lähinnä äiti teki ja parivuotiaat tytöt seurasivat ja piirtelivät omiaan. Mallin sain Anjalta työpaikallani. Hänellä oli tapana koristella kaikkien työtovereiden ovet jouluisin  iloisilla tontuilla. Nykyään kiinnitän tontut lasikon ikkunan karmiin, jolloin niiden silmät ja jalat heiluvat keveästi ikkunan ilmanvirtauksessa. Huomaa silmäripset!!

Isomummi on aikoinaan ostanut allaolevan tonttuperheen. Vasemmalla isä ja äiti, sitten kolme tyttöä ja oikealla kaksi poikaa. Kuvaa kuulema meidän perhettä. Tomeria ainakin.

Kävelyt jatkuvat

Käveltiin porukalla Meilahden kierros. Hämärää ja tuulista. Vain pari vetreää lenkkeilijää tuli vastaan. Ihmeteltiin pääministerin asuntoa, Kesärantaa. Sen pääportin vieressä olevan rakennuksen - liekö vartijoiden talo - seinän maali halkeilee kauttaaltaan. Mikä kuva Suomesta tulee ulkomaalaisille vieraille, jotka tulevat portin kautta tapaamaan pääministeriä. Vaikea ymmärtää, miksei viitsitä korjata. Välinpitämättömyyttä, ei paljon maksaisi. Itse Kesärannan talo on siistissä kunnossa, mutta vartijatalo rähjääntyneen näköinen. Katsokaahan kun kävelette ohi. Ukki loihti taas foccacian - mikähän se on suomeksi.

Luin vuosia sitten sisustusjutun, jossa asukas oli kerännyt lasipurkkiin sydämenmuotoisia kiviä. Ihastuin ideasta ja olen sen jälkeen löytänyt jokaiselta rantalomalta pari sydänkiveä. Rakastan muutenkin kulkea aamuisin tyhjillä hiekkarannoilla kiviä tutkimassa. Viehätyn yllättävistä väreistä ja kiven sileästä sormituntumasta. Joskin värit ovat parhaimmillaan kosteissa kivissä. Pyörittelen kiviä käsissä ja tunnustellen niiden pintaa. Kutsuvimmat päätyvät mukanani Suomeen.

Sukkia 3

                        Himokutojaserkun suosittamilla ruusupuupuikoilla on tosi mukava kutoa.

Pieniä ja suuria iloja

Tänään tulee telkkarista Gosfork Park, joka Hesarin mukaan on Downton Abbeyn varhaisversio. Sama käsikirjoittaja. Kestää yli kaksi tuntia ja ilman mainoksia. Otetaan nauhalle. Toivottavasti ehdin pian nauttia. Ja illalla radiossa laulatetaan puhelinlankoja. Mummin lemppari, etenkin mökillä.

Iloa talven pimeyteen: PikkuH tuli viime yönä Suomeen. Meni suoraan poikakaverin luo, mutta lähetti viestin yhden jälkeen yöllä ja ilmoitti myöhästyneen koneen saapuneen. Nähdään tänään! Röbö tulee tänä iltana ysin jälkeen. Yritän päästä vastaan, vaikka meneekin Esikoisen luokse asumaan. Ja vielä: isoM muuttaa meille pariksi viikoksi kun tekee remonttia omassa uudessa kämpässään Hämeentiellä.

Juteltiin ja kahviteltiin pikkuH:n kanssa. Käveltiin myös Kaivarin kanuunaan, josta varattiin pikkuH:lle myyntipöytä tammikuulle. Samalla minä löysin tummanruskeat mokkanilkkurit, 5 euroa. Ajattelin ensin mökkikengiksi. Mutta koekäytin koiralenkillä ja totesin tosi mukaviksi, joten jäävätkin kaupunkiin. Kotoa löytyi vielä sopivat käyttämättämät villapohjalliset. PikkuH totesi että muistuttavat ihan Isomummin kenkiä, joten mummoja ollaan.

Joulua kohti 2

Tänä vuonna suurperheemme joulujärjestelyistä vastaa nuoriso. Tuntuu kivalta ja helpottavalta. Itse stressaannun joulusta, vaikka aina sovitaan että ei mitään suurta. Aattona on tarkoitus mennä Esikoisen uuteen kotiin ja jakaa Minien jouluilo - Minien lisäksi meitä on kahdeksan aikuista. Kinkku, laatikot ja lisukkeet valmistetaan nyyttäriperiaatteella. Toivotaan että Esikoinen ei ole perinyt Mummin stressialttiutta. Perästä kuuluu.

Rakastan näitä pikkutonttuja. Harmi kun niitä on vuosien varrella rikkoutunut ja kadonnut. Aikoinaan niitä oli pari kymmentä. Parin sentin korkuiset tontut on ostettu tyttöjen partion joulumyyjäisistä. Tytöt ja heidän ohjaamansa pikkupartiolaiset ovat muovanneet ne massasta ja maalanneet. Kaikki olivat erilaisia ja persoonallisia. Onneksi edes kuusi tonttua on säästynyt. Tykkään myös tosi paljon yllä olevasta lasisesta joulutontusta. Tiffanytyötä? Ostettu pari vuotta sitten varmaankin Naisten messuilta. Jouluisin se roikkuu keittiön ikkunassa ja vähäinenkin valo saa sen hehkumaan. Yksinkertainen on kaunista.

Tänään käveltiin Toolön pieniä katuja. Kauniita, hyvinhoidettuja taloja ja rauhallisia pikkukujia. Lähes jokaisella kadulla varoitettiin katolta putoavasta lumesta ja jäästä - nähtiinkin useita lumenpudotuspartioita. Tämä on uutta. Toki se on turvallista, mutta en muista moista aiemmilta vuosikymmeniltä. Miten ne lumet silloin tulivat alas? Oliko paljon vaaratilanteita? Lumipelko tekee kävelyn keskustan kaduilla tosi vaikeaksi. Eilisellä kävelyllä Kaivopuiston lähetystöalueella nähtiin tuuheahäntäinen, hyvinvoiva kettu. Se löntysteli vain pari metrin päässä rauhallisesti ympäristöä tutkien. Todellinen city-kettu. Kumma että hienostoalueellakin löytyy sille ruokaa.

Emännän odotusta

Ilo ja haikeus sekoittuvat. Ilo siitä kun pikkuH palaa Köpiksestä Suomeen, mutta haikeus kun joudumme luopumaan Koirasta. Punkkikauden jälkeen Koira on saanut nukkua vieressämme, yleensä Mummin tai Ukin jaloissa, joskus Mummin vieressä. Silloin Koira kurluttaa tyytyväisenä ja ojentaa päänsä takakenoon raajat levällään. Nautiskelee. Samoin Mummi. Viime päivinä se on viihtynyt myös pikkuM:n sängyn jalkopäässä lämmittämässä.

Surku on luopua päiväkävelyistä Koiran kanssa. Tunnin saarikierroksella Koira on oppinut että alku- ja loppumatkan se saa juosta remmin päässä, mutta keskimatka pitää kävellä kiltisti vasemmalla sivulla "sivu" komennon jälkeen. Arkuuttaan Koira haukkuu helposti juokseville lapsille ja pimeässä vastaantulijoille. Pieneksi koiraksi hämmentävän kova ja komentava ääni.

Elämää Strömsössä??

                                              Näillä mennään tänään!  Onneksi illalla tulee Downton Abbey.

Oleilua

Kävelyt jäi tänään väliin. Syötiin Macin hampurilaiset ja lakuflurryt. Koira kyhnää vieressä.

Kukkia 2

Parvekkeelle jäi marraskuun lumisateeseen pienilehtinen amppelikasvi, jonka olin ostanut elokuussa Salon torilta. Valkoisten kukkien lisäksi pidän nykyään vihreistä lehtikasveista. Nimistä en niin välitä.

Amppeli on ollut ilona koko syksyn enkä vieläkään raaski heittää sitä roskikseen. Lehdet ovat ikäänkuin jäätyneet rankoihin eivätkä varise. Kumma kasvi. Nimenkin löysin netistä: lankaköynnös. Seurataan kauanko pakkasessa elelee. Nimeä hakiessa törmäsin kiinnostavaan puutarhablogiin: Cosmoksen pitämä Puutarhakaaos. Jäänpä seurailemaan.

Hiiviskelyä Helsingissä

Kävelyt jatkuvat. Kierrettiin taas Meilahden kierros: Café Regatalta Meilahden rantoja pitkin Seurasaaren sillalle ja sieltä Tamminiementien kautta viehättävän huvila-alueen läpi. Illalla huviloiden ikkunoilla loistavat kynttilät ja joulutähdet. Pihoja valaisevat lyhdyt. Rauhoittavaa, kaunista ja hiljaista keskellä Helsinkiä. Mukava reitti myös päivisin.

Kuvassa kaupunkilempisukkani. Harvoin käytän itsetekemiä sukkia. Outoa. Nämä musta-harmaa-turkoosit löytyivät kirppikseltä käyttämättöminä. Kirppiksillä myydään sukkia "oikeilla" hinnoilla eli 10-20 euroa pari, mutta aina joku myy "mummuntekemiä" lahjasukkia käyttämättöminä pilkkahintaan. Silloin Mummi iskee heti kiinni ja kerryttää varastoaan. Joten nuoriso, aina ette tiedä onko lahjasukkanne Mummin vai vieraan mummun tekemiä.

Joulua kohti 1

Käytiin Ukin kanssa Ornamon joulumyyjäisissä Valkoisessa talossa. Myyjiä kolmessa kerroksessa, mutta paljon oli samaa kamaa kuin aiempina vuosina. Yllättävän vähän uusia ideoita. 

Onneksi vanhojen myyjien joukossa oli lukioaikainen paraskaverini Helu. Hän kauppasi suunnittelemiaan metallisia keräyspaperitelineitä ja stressilumipalloja kuten ennenkin. Mutta oli taas kiva tavata. Tapaamme yleensä sattumalta noin vuoden välein, usein juuri erilaisissa myyntitilanteissa. Mutta aina juttu luistaa vanhaan malliin. Jää mukava olo. Kiitos Helu! Sovittiin että tulen vielä yksin Vanhan myyjäisiin, jolloin kehtaamme pidempään juoruta. Ehkä ehditään kahvikupposellekin.

Myyjäisistä mukaan tarttui vain tämä rautalangasta tehty kevyt kranssi. Se sopii kauniisti ruokapöydän ikkunaan. Kuvassa verho on laskettu eteen jotta kranssi näkyy paremmin. 

Syötiin Ukin tekemään maukasta siskonmakkarakeittoa. Käveltiin Koiran kanssa lähes kolme tuntia: puistolenkki ja Meilahden kierros.

Sukkia 2

Onneksi tällä viikolla tuli vielä Mestareiden liigan ja Valioliigan jalkapallo-otteluita telkusta. Nyt Mestareiden liiga jää tauolle helmikuuhun asti. Onneksi siksi että sain keltaiset sukat neulottua valmiiksi. Tuli tosi kivat. Kenelle kelpaa? Vanhat varret on muuten Siiman aikoinaan Röbölle tekemistä sukista. Joten ystävysten yhteistyön tulos!  Otsikkokuvan oikeassa alanurkassa pilkistävä sukka on lempisukkiani. Se on ostettu pari vuotta sitten Salon torin eräältä vakimyyjältä. Viehätyin hempeistä väreistä: vaaleanpunaisesta ja limestä. .

Edelleen kuvien siirtyminen blogiin on mysteeri. Aina luulen oppineeni miten se menee. Mutta aina se on yhtä hankalaa - yritystä ja erehdystä ja yritystä. Kysyin Ukiltakin apua (tietotekniikkayrityksessä) mutta eipä sekään osannut. Odotan apuja nuorisolta kun nähdään.

Ukki teki tänään foccaciata Helene Johanssonin Leipä-kirjan ohjeen mukaan kuten ennenkin. Tuli taas tosi hyvää. Katosi isoM:n, pikkuM:n ja Ukin suuhun nopeasti. Käveltiin taas tänään pikkuM:n ja Koiran kanssa yhteensä yli kaksi tuntia: puistolenkki ja kanavanvierus. Hyvä me!!

Valoa ja varjoja

                                                             Linnanjuhlia odotellessa.

Kotoilua

Tänään on hiippailtu lähinnä kotona. Hiljaiseloa Itä-Helsigissä. Ulkona kylmää eivätkä linnutkaan vieraile talipalloilla. Thaimaan opaskirjat ja kartat on järjestetty takaisin kirjahyllyyn.

Takan lasit pitääkin puhdistaa, jotta iltapäiväksi voi käpertyä meditoimaan tulen loimuun. Ne muuten puhdistuu parhaiten kostealla talouspaperilla, joka on kastettu tuhkaan. Vietetään hämärähyssyä. Enää runsas kaksi viikkoa talvipäivän seisaukseen. Sitten voikin alkaa suunnittella puutarhaa.

Käveltiin pikkuM:n ja Koiran kanssa tunnin puistolenkki. Lumi on vielä ihanan puhdasta. Koira sai juosta vapaana ja hyppi kuin gaselli lumipallojen perässä.

Valkoisia joulukukkia

Liekö muotia vai vanhuutta, mutta pidän yhä enemmän valkoisista kukista myös jouluna, joulutähdet ja jouluruusut etenkin viehättävät. Ensimmäisen jouluruusun sain vuosia sitten rakkaalta ystävältäni Siimalta ja se kasvaa edelleen kaupunkipihalla pikkuM:n ikkunan alla. Vuosien saatossa se on saanut kaverikseen ainakin viisi uutta jouluruusua. Nytkin ne olivat kaikki puskemassa nuppuja ennen Antinpäivän lumimyräkkää, mutta siellä nuput odottavat ensimmäisiä pälvepäiviä.

Tämä kaunokainen löytyi eilen Itiksen Stokkalta ja kesti kotiinkuljetuksen paleltumatta, vaikka ulkona oli lähes 10  pakkasastetta. Harmi että isommat suojaruukut jäivät pihalle yllätyslumen alle. Toivotaan, että kaunokainen kestää jouluun. Luin netistä että puutarhaa, jossa on vain valkoisia kukkia, kutsutaan kuupuutarhaksi. Että sellaista olen ehkä kasvattamassa. Mutta kuuhan on keltainen.

Nämä hennot lobeliat koristivat Siiman ja minun 60-vuotispäiviä viime keväänä Villa Kivessä Kaisaniemessä. Ihanat juhlat. Ukki loihti herkkupaellan Villan terassilla, tytöt tekivät salaatit ja Siima ja minä koristeltiin sali. Heikki muisteli Oulun aikoja, äiti ja Raija kertoivat, millaisia olivat pikku-mummi ja pikku-Siima. Jenna ja Stina arvuuttelivat vierailla totuuksia päivänsankareista, Otto lausui Pojan avustuksella ("kaks") kirjoittamansa juhlarunon, Veli ja Vaimo soittivat ja lauloivat. IsoH, Röbö, pikkuH ja pikkuM olivat koonneet 60 positiivista (!!!) asiaa äidistään. IsoM oli puolen vuoden vaihdossa Pekingissä.

Ja illalla vielä saunottiin Töölönlahden rannalla. Toistetaan 10 vuoden päästä!!

Kaupunkipihaa 1

                                                             Lumi kaunistaa ja valaisee.