Tahvanaisen tango

Joensuulainen Juhani Tahvanainen kiertää opettamassa ns. wanhaa tangoa ympäri Suomea (täällä). Lauantaina Juhani oli Vantaan Puistokulmassa - neljä tuntia vanhan tangon alkeita. Paikalle oli ehtinyt runsaat 30 harrastajaa - miehiä kaivattiin. Vuosi sitten kokeilin ekaa kertaa vanhaa tangoa (täällä). Mukavaa oli, mutta eipä ole sen jälkeen tullut kokeiltua ja askeleetkin on päässyt unohtumaan.

Tanssiasento muistuttaa argentiinalaista tangoa: A-asento ja ylävartalot yhdessä, tai oikeastaan nainen nojaa rintakehänsä vasemmalla neljänneksellä miehen oik rintaan eli naisen asento on hieman (vain hieman) avoin. Naisen katse oikealle alaviistoon. Naisen vas kyynervarsi nojaa miehen oik olkapään ja niskan väliin ja kietoutuu takaa kevyesti miehen kaulalle, naisen oik käden kyynerpää alaspäin. Mies ohjaa tanssia ylävartalollaan.

Hidas - nop - nop - hidas. Perustangosta poiketen polvet pidetään lähes suorina. Nainen aloittaa vas jalalla taakse tai sivulle vasemmalle miehen viennin mukaan (hidas), sitten oikea (nop) ja vasen (nop) suoraan taaksepäin, paikalla askeltaen tai ohiaskelilla, ja lopuksi oikea jalka taakse tai vinosti oikealle (hidas). Rytmirikot mahdollisia. Jalkoja liikutetaan maata viistäen ja tukijalka vedetään nopeasti astuvan (uuden tuki)jalan viereen. Askelten välissä jalat aina yhteen! Nainen vetää jalan hieman toisen taakse siten, että vaivasenluu (mummokielellä) koskettaa uuden tukijalan kantapäätä.

Lopuksi harjoiteltiin vielä hetki tangovalssia eli vanhan tangon askelilla tanssittiin valssimusiikki. Ei valssin keinuntaa, mutta kylkiä voi hieman venyttää musiikin tahtiin. Kivaa ja leppoista!

Kolme hostellia

Olin etukäteen varannut netistä kolme hostellia matkalle Madrid - Bilbao - Gijon - Coruna. Espanjassa hotelleja edullisemmat hostellit ovat yleensä siistejä ja turvallisia. Madridissa asuttiin kaksi yötä viehättävässä Persal-nimisessä hostellissa (täällä) rauhallisella sivukadulla Solin keskusaukion vieressä. Mukava, siisti ja persoonallinen. Leppoista yöpymistä suurkaupungin keskellä.

Bilbaossa yövyttiin edullisessa Pension La Salvessa (täällä) - kahden hengen huone 55 euroa/yö - kävelymatkan päässä Guggenheimin museosta. Meillä matka tosin piteni, kun en suostunut käyttämään oikotiesillalle pääsyn edellyttämää vanhaa rätisevää hissiä - kävelemällä kumminkin päästiin. Nukkumaan mennessä pelkäsin, että edessä olisi uneton yötä, sillä hostellin seinät olivat pahviakin ohuemmat ja junarata kulki ikkunan editse. Toisin kävin - naapurihuoneen nuoriso hiljeni täysin puoleltaöin, ja junaliikennekin lakkasi jo tätä ennen. Nukuttiin kuin tukit!

Gijonin rannikkokaupungissa sijaitsevaan Costa Gijoniin (täällä) saavuttiin automatkan päätteeksi vasta iltakymmeneltä. Mielenkiintoinen hostelli, joka sijaitsi rauhallisella laitakaupungilla suuren kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Liekö vajaat kymmenen huonetta, meillä omalla vessalla ja suihkulla (45 euroa/yö). Erittäin ystävällinen ja avulias emäntä, joka englantia osaamattomana selvitti asiat elektoronisen tulkkaajan avulla. Huone siisti ja vuode hyvä. "Matkan paras sänky", totesi Ukki hyvin nukutun yön jälkeen.

Yllä kuva perinteisestä luoteisespanjalaisesta viljavarastosta. Maaseudulla niitä näkee lähes joka pihassa, talosta riippuen hoidettuja tai hoitamattomia. Ne rakennetaaan yleensä kivestä (joskus puusta) - eläinten takia erityisten jalkojen päälle - keskimäärin 1-1,5 x 2-3 metrisinä suunnikkaina. Edelleen käytössä - vaan ei asumiseen kuten Orvokki (täällä) luuli!

Majoitusta ja varastoa moneen makuun.

Lähtö Portosta

Lähtiessämme sateisesta Portosta kävimme keskustan ulkopuolella olevassa Servallesin nykytaiteen museossa. Kuten minulle nykyään usein käy, modernin museon arkitehtuuri kiinnosti näytteillä olevia töitä enemmän.

Portugalilaisen arkitehdin Alvaro Siza Vieiran (1933- ) suunnitelema museo on valmistunut vuonna 1999. Kulmikkaan, marmorista ja graniitista rakennetun museon geometrisuus ja ympäröivään puistoon aukeavat ikkunat viehättävät. Tasapainoinen kokonaisuus ja rauhoittava kokemus - sateesta huolimatta.

Ja keskiviikkona Madridin kautta Suomeen - Murua halaamaan.

Porto ja portviini

Porto on valokuvauksellinen, värikäs, mäkinen ja ränsistynyt, mutta kaunis joen halkoma kaupunki. Yhden mummon yhden päivän kokemus lyhykäisyydessään. 

Lauantaiksi oli ennustettu sadetta, joten lähdimme liikkeelle goretexit päällä (paitsi tyylikäs Lontoontyttö) ja sateenvarjo repussa - tai siis niin luulin, mutta tarpeen tullessa huomasin varjon unohtuneen majapaikan sängylle. Onneksi ennustukset olivat väärässä ja päivän aikana tihutti vain pari kertaa ja silloinkin lyhyesti. Mutta pilvinen ja kostea ilma vaikeutti valokuvaamista. Kaupunki oli erittäin valokuvauksellinen, mutta hyvien valokuvien saaminen kännykkäkameralla osoittautui mahdottomaksi. Ajatus oikean kameran hankkimisesta vierähti taas pari ratasta eteenpäin.

Söimme hyvän lounaan vinho verden kanssa Cantinho do Avillez -ravintolassa (täällä) muistellen 1990-lukua, jolloin vietimme koko perhe useana vuonna lomia Etelä-Portugalissa. Pari kertaa myös Parasystävän perheen kanssa, jolloin neljän aikuisen lisäksi porukkaan kuului kahdeksan 0-11 -vuotiasta pellavapäätä. Kaihoisaa muistelua!

Lounaan jälkeen Ukki kaipasi aaltoja ja ettoneita ja suuntasi majapaikkaan. Lontoontytön kanssa jatkettiin Douro-joen toiselle puolelle 1800-luvulla rakennettua korkeaa ja komeaa Dom Luis I -siltaa pitkin. Silta oli nuoren Gustave Eiffelin suunnittelema ja siltaa kävellessä tulikin mieleen Eiffel-tornin rautarakenteet.

Vastarannalla yritimme suunnata majapaikan isännän suosittelemaan Taylorin portviinikellariin, mutta eksyimme. Mummi väsyi mäkien kiipeilyyn, ja päädyimme Taylorin sijaan tutustumis- ja maistiaiskierrokselle Cockburnin kellariin. Portviini on sekä Lontoontytön että Mummin herkkua, mutta viiniasiantuntijoiksi meistä ei ole. Tasan 200 vuotta vanhoissa kellareissa kiertämisen jälkeen maisteltiin kolmea eri-ikäistä punaista portviiniä. Totesimme erimakuisiksi, mutta laatueroja ei osattu puntaroida. 

Opittiin, että normaalihintainen portviini säilyy avaamattomassa pullossa viitisen vuotta ja avattuna vain noin viikon. Kotiin palattua pitänee pari vuotta vanhat avatut portviinipullot heittää harakoille.

Porto ja meri

Pilvinen varhaisaamu ja tyrskyävä meri Portossa

Viikonloppu Portugalin Portossa Ukin ja Lontoontytön kanssa. Ajettiin autolla Corunasta tytön töiden jälkeen ja saavuttiin perille vasta ennen puolta yötä. Ystävällinen isäntä vastaanotti meidät hymyillen kotitekoisen kakun ja portviinin kera. 

Flattered-huoneisto (täällä) Porton reunalla Atlannin rannalla lumosi meidät kaikki välittömästi. Ensimmäinen kerros ja kolme isoa ikkunaa, joiden edessä kapea tie, hiekkaranta ja valtameri - esteetön näkymä suoraan merelle. Illan pimeydessäkin valtameri kuului ja tuoksui. Vanha rakennus, mutta sisustus pohjoismaisen tyylikäs - siisti ja hyvin varustettu. 

Yö oli yllättävän lämmin. Nukuttiin iso ikkuna auki ja aaltojen pauhu täytti huoneiston. Kiehtovaa ja rauhoittavaa. Aamulla oven ulkopuolella odotti kori, jossa oli kolmen hengen aamiainen, mm. vastapuristettua appelsiinimehua, lämpimiä sämpylöitä ja Portugalin herkkuja pastel de nata -leivonnaisia (voitaikinaa ja vaniljakreemiä).

Viiden tähden aamiainen viiden tähden näkymällä - aitoine ääniefekteineen.

Aurinkoinen Galicia

Aamunäkymä Lontoontytön kämpästä

Mainitsin aiemmin Galician sateista (täällä), mutta me olemme viikon aikana saaneet nauttia useista aurinkoisista hetkistä ja päivistä. Lähes joka päivä olemme voineet Ukin kanssa syödä lounaan ulkona - mistä kumpikin nautimme. Ja kävellä pitkiä matkoja kaupungin loputtomia rantoja - ja kuunnella merta.

Valtameren ja vuorten väliin sijoittuvan Corunan ilman ala ja lämpötila saattavat vaihtua nopeasti. Vaikka aamupäivällä sataisi rankasti, iltapäivällä aurinko voi jo paistaa pilvettömältä taivaalta. Etukäteen on vaikea tietää, nousevatko taivaanrannassa näkyvät tummat pilvet kaupunkiin vai hajoavatko ne horisonttiin. Samoin on tuulen kanssa. Välillä tuuli pyörittää niin, että se nostattaa korkeita tyrskyjä ja vaikeuttaa pystyssä pysymistä, välillä ilma ja meri ovat yllättävän tyyniä.

La Coruna on iisi, arkinen ja ystävällinen kaupunki - kaupunki makuuni.

ja ilta...

Un cafe, por favor

Cafe solo tarkoittaa pientä kupillista vahvaa kahvia eli se vastaa Italian espressoa. Hyvässä solokahvin pinnalla pitää olla vähän vaahtoa (crema). Cafe cortado on espresso, johon on lisätty tilkka maitoa ja se tarjotaan usein pienestä lasista. Cafe americano (cafe grande?) on espresso, jota on jatkettu kuumalla vedellä, ja cafe con leche eli maitokahvi on espresso, johon on lisätty saman verran kuumaa maitoa (fifty/fifty).

Galiciassa Ukki otti yleensä cafe con lechen ja Mummi aamulla cafe americanon ja ruoan jälkeen cafe solon. Paitsi kämpillä Mummi hörppi kotoisasti nessistä purkista.

Hallista hautausmaalle

Coruna ja sen ympäristä on paratiisi, jos rakastaa kaloja, äyriäisiä ja muita meren herkkuja. Tuoretta, edullista ja HERKULLISTA! Parasta, mitä minä olen saanut. Jättikatkarapuja, erilaisia simpukoita, mustekalaa monella tavalla ja monia ennen näkemättömiä kaloja. Tänään syötiin Santiagossa bonito de burela -nimistä tonnikalaa muistuttavaa kalaa. Parasta ikinä!

Ja pitihän meidän käydä Corunan valtavassa kauppahallissa. Se on modernisoitu - mielestäni epäonnistuneesti - joitakin vuosia sitten, mutta sen unohtaa kun uskomattoman pitkät ja leveät kalatiskit - toistasataa? myyjää - täyttyvät kymmenistä (sadoista?) tuntemattomista kaloista ja muista merenelävistä. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja taas törmättiin ystävälliseen pyöreäänn tätiin, jokaa hymyillen opasti meitä paikallaan hyöriviä turisteja. "Carnes, frutas", osoittaen sormellaan yläkertaan.

Kotimatkalla poikkesimme ilmeisen tunnetulla yli 200 vuotta vanhalla San Amaron hautausmaalla. Rakastan hautausmailla kiertelyä, mutta ensi kertaa törmäsin hautausmaahan joka vain ahdisti - tuli halu pois. Upealla paikalla meren rannalla, mutta liian ahdas (20 000 hautaa), liian vähän vehreää, kuihtuneita (!) tekokukkia. Hautausmaa, jonka pitkät ja kapeat käytävät muistuttuvit ennemminkin ruumishuonetta kuin hautausmaata.

Päivän saldo: elävä ja vilkas kalahalli ja hautausmaa, josta kuolleetkin karkaavat!

Cool

La Coruna, Espanja

Sateinen Galicia

Aamunäkymä Lontoontytön kämpästä

Galician maakunta Espanjan luoteiskolkassa on Euroopan sateisinta aluetta. Kesät muistuttavat Suomen lämpimiä kesiä ja talvet Lontoon sateisia kuukausia. Tuttuuden tunteesta huolimatta Lontoontyttö ei ymmärrettävästi rakasta Galician ilmastoa.

Luonto on vehreää ja kaunista - kiitos sateiden. Ja vuoristoista. Aluetta kutsutaankin vihreäksi rannikoksi (Costa verde), johon Galician lisäksi kuuluvat pohjoiset itsehallintoalueet Asturias ja Cantabria. Alueella on pitkien pyhiinvaellusreittien lisäksi useita lyhyempiä patikointireittejä, ja rannikolta löytyy lukuisia upeita luonnon muovaamia valkohiekkaisia hiekkarantoja ja surfaajien paratiiseja. Ja mummin iloksi majakoita.

Galiciassa asuu vajaa 3 miljoonaa ihmistä ja espanjan lisäksi alueen toinen virallinen kieli on galego, joka muistuttaa portugalia. Etenkin maaseudulla harva ihminen osaa englantia. Ukkikin yrittää oppia huikkaamaan hola, buenos dias ja muchos gracias. Ja tietenkin la cuenta, por favor. Kaikki tapaamamme ihmiset ovat kuitenkin olleet erittäin ystävällisiä ja elekielellä on selvitty hyvin. Gijonissa pikkuhostellin emännällä oli jopa puhesimulaattori, jonka avulla selvitimme niin parkkikellarin sijainnin kuin lähistön parhaat ruokapaikat.

Galician suurimmat kaupungit ovat sisämaan Santiago de Compostela ja rannikon satamakaupunki La Coruna. Edellinen on tunnettu Camino de Santiagon pyyhiinvaellusreitin päätepisteenä ja jälkimmäinen on Opiskelijatytön kotikaupunki - toistaiseksi.

Corunan rantabulevardin kerrostaloja lasitettuine parvekkeineen. 

Lasisten julkisivujen takia Coruna on saanut lempinimen kristallikaupunki.