Ihme lokakuu

Perjantaina ulkona varjossa oli +16,5 astetta ja

mökkitiellä yksinäinen lupiini loisti hehkeämpänä kuin keskikesällä.

Onko lämpimästä lokakuusta tulossa maan tapa (täällä)?

Miehet mökillä

Pikkumiehet Ukin ja Mummin ilona. Menossa mukana Opiskelijatyttö ja Juniori ja extrailona Lontoontyttö, joka viettää lokakuisen viikon Suomessa. Miehillä mökkireinot: Ukilla kovalla rahalla kaupasta ja pikkupojilla Salon kirppareilta - koko 29 maksoi kesällä 2,5 euroa ja koko 25 tänään puoli euroa. 

Ongittiin sinttejä ja kerättiin metsästä suppilovahveroita ja rannasta viimeiset kanttarellit. Kiikaroitiin järvellä kelluvaa tynnyrisaunaa - ensimmäinen mökin 30-vuotisessa historiassa. Ihmeteltiin aikaista hämäryyttä ja ihasteltiin upeaa kuuta. Pöydässä savukalaa, uunijuureksia ja puolukkapiirakkaa.

Lontoosta kotiin

Tiistai-iltana jo palattiin. Lähtöpäivänä Mummi halusi vielä käydä japanilaisen UniQlon myymälässä Oxford Streetillä ja tytöt viereisessä theOtherStories-kaupassa. Mummi löysikin ihanan pitkän höyhenenkevyen hupullisen toppatakin, mutta tytöille reissu jäi lähinnä katseluksi. Äitiänsä kriittisempiä ostajia - onneksi. Opiskelijatyttö tallusteli tyytyväisenä aiemmin Sohosta ostamissaan DrMartinsin paksupohjaisissa kävelykengissä.

Lounaalla kävimme Knigthbridgessä japanilaisessa Chisoussa, johon ihastuimme kesäkuussa (täällä). Nyt petyin ruokaan ja laatuun. Olen saanut Helsingin japanilaisissa pääosin parempia susheja kuin nyt sain Chisoussa. Olisi pitänyt uskoa Lontoontyttöä, että ei saa rikkoa hyvää ruokamuistoa. Odotukset ovat usein kasvaneet liian suuriksi ja pettymys usein väistämätön. Näin Chisoun kanssa kävi. Harmi, kun tärvelin hyvän ruokamuiston!

Mutta suklaacookies piti vielä ostaa matkaevääksi. Makeita ja pehmeän sitkeitä - heikkouteni. Olisivat edes kalliimpia, niin olisi helpompi kieltäytyä.

Work in London

Details in Oxford

Christ Church collagen yksi koristeovi latinankielisine teksteineen: 

Fama semper vivit (May his/her fame last forever)

Kaivonkansi Oxfordissa.

Vinkin brittiläisten kaivonkansien kuvaamiseen sain London Happens -blogista (täällä).

Yksi Christ Church collagen seiniin kiinnitetyistä muistolaatoista kiinnitti huomioni, koska laatassa mainittu Green oli käynyt yliopistoa 1960-luvulla eikä 1900-luvun alussa kuten useimmat muissa laatoissa muistetut ihmiset. Googlatessa (täällä) ilmeni, että William Green työskenteli armeijan lentäjänä ja kuoli 43-vuotiaana hävittäjäkoneen harjoituslennolla. 

Walk in Oxford

Sade-ennusteista huolimatta päätimme maanantaina toteuttaa suunnitelmamme ja matkustaa päiväksi Oxfordiin, joka sijaitsee 80 km Lontoosta luoteeseen. Tavallisesti kaupunkiin pääsee useita kertoja tunnissa bussilla tai junalla Paddingtonin asemalta, mutta matkapäivänämme Paddingtonin vaihdehässäkän takia aseman koko junaliikenne oli pysähdyksissä pitkälle iltapäivään, joten jouduimme kiertämään pienempien asemien kautta parilla junavaihdolla. Tulipahan tehtyä maaseutukierros, kuten konduktöörimme totesi perienglantilaisella ystävyydellä.

Oxford on todella vierailun väärtti - sateessakin. Vanhoissa rakennuksissa huokuu sivistys ja kaupunki vilisee koulupukuihin pukeutuneita lapsia ja nuoria. Vaikka aurinko olisi ollut mukavampi matkakumppani, niin sadekaan ei liiaksi haitannut, sillä pahimmat kuurot osuivat junamatkojen ja lounaan aikaan - söimme hyvän ja sopivan rasvaisen fish&chips -pubiannoksen opiskelijoiden ja turistien keskellä.

Oxfordissa on noin 150 000 asukasta, joista neljännes on opiskelijoita. Kaupunki elää yliopiston ympärillä ja keskellä. Oxfordin yliopisto on vanhin (750v) englanninkielinen yliopisto ja siihen kuuluu 38 erillistä collagea, joilla kullakin on omat asuinkampuksensa, opinto-ohjelmansa ja perinteensä. Joidenkin collageiden yhteiset tilat ovat avoimia myös vierailijoille. Me kiertelimme Christ Church collagessa (650 opiskelijaa), joka on yksi tunnetuimmista ja suurimmista Oxfordin collageista. Sen ruokasalissa ja muissa tiloissa on kuvattu useita Harry Potter -elokuvien kohtauksia. 

Turistit pääsevät töllistelemään mm. Christ Church collagen sisäpihoja ja upeaa vanhaa ruokasalia (400 istumapaikkaa), jos sali on vapaa - onneksemme oli. Opiskelijat syövät pitkissä pöydissä kahdesti päivässä muotokuvien koristamien korkeiden seinien suojissa. Nytkin banaanit ja päärynät odottivat sivupöydillä lautasille jaeltuina illallissyöjiä. Vartijan mukaan opiskelijoiden on edelleen pukeuduttava illallisille iltapukuun (ymmärsinköhän väärin?). 

Kaupungissa käy 9 miljoonaa turistia vuodessa, joten kesäkuukausina taitaa olla tungosta. Nyt lokakuussa ja tihkusateessa saimme kulkea kujilla aika rauhassa ja ilman jonoja. Ajoittain jopa Mummikin sulautui opiskelijoihin ja vaipui muistoihin...

Sun in London

Sunnutaina Lontoo kylpi auringossa. Ja me naiset nautimme. Hyvin nukutun yön jälkeen (aikaerosta huolimatta Mummikin veteli sikeitä yli seitsemään) hörpittiin kahvia ja paahdetut juustoleivät sivukadun kolmepöytäisessä kuppilassa. Loppupäivä täyttyi kirpputorista, jokiristeilystä ja kävelystä. Illalla herkuteltiin Hackneyssa ihanassa, puheensorinan täyttämässä italialaisessa Lardo-pitseriassa, jonka hinta-laatusuhde oli lyömätön: elämäni ehkä parhaat simpukat, napakymppipizza (kukkakaalia, pinaattia, gorgonzolaa ja saksanpähkinää) ja taivaallinen tiramisu.

Suositan kaikille Lontoon kävijöille tutustumista 14 kilometrin pituiseen Regent-kanavaan (Regent canal), joka kiemurtelee Thamesin pohjoispuolella ja on tätä kapeampi, rauhallisempi ja kauniimpi. Se kulkee Viktoria-puistosta Regent-puistoon ja täältä edelleen idylliseen LittleVeniceen. Kanavan rantoja voi kävellä tai pyöräillä vuokrapyörillä ja tutkia kanavaa ympäröivää luontoa ja kanavan partaalle rakennettuja asuintaloja tai vakoilla mielenkiintoisten asuntoveneiden elämää. Ympäri vuoden on myös mahdollista matkustaa vesibussilla LittleVenicestä Camdeniin tai päin vastoin (täällä).

Rain in London

Lauantaina satoi heti aamusta. Suuntasimme sateenvarjojen kanssa Itä-Lontoon toreille, nautimme aikaisen salaattilounaan with London ale täydessä kahvilassa muiden vielä syödessä pitkää lauantaiaamun brunssia. Aikaisen herätyksen ja aikaeron takia olimme Opiskelijatytön kanssa kuitenkin jo lounaan tarpeessa. Ja oli ihanaa päästä hetkeksi kuivattelemaan farkkuja, jotka sateenvarjosta ja Mummin hyvistä kengistä huolimatta brittisade oli kastellut.

Loppupäivän jatkoimme vaeltelua, tutkimme pari kauppaa (Opiskelijatyttö osti Dr.Martensin vankat kävelykengät - klassikko kuulemma) ja pakenimme sadetta Lontoon busseihin. Mummi valitsee Lontoon lomilla aina mieluummin bussin kuin metron, vaikka onkin hidasta, mutta kakskerrosbussin yläkerran ikkunoista on hurmaavaa seurata monikansallista vilskettä - sade ei lontoolaisia pelästytä.

Tyttö vilkuili netin sääennusteita ja toisteli, että viideltä pilvet kaikkoavat! Mummin epäilyjä uhaten taivas kirkastui täysin tasan viideltä. Onneksi, sillä lauantai-iltaisin lähes kaikkiin Lontoon keskustan ravintoloihin saa jonottaa - vain kalleimpiin otetaan ennakkovarauksia. Kolmen vartin jonotuksen jälkeen pääsimme Sohon japanilaiseen Koya-ravintolaan herkuttelemaan kalatempuroilla ja paksuilla udon-nuudeleilla. Pieni paikka, ystävällinen isäntä ja hyvä ruoka.

Towards London

Huomenna 7.35 lähtee lento Gatwickin kentälle Lontooseen - lennetään Opiskelijatytön kanssa tervehtimään Lontoontyttöä. Kolme yötä majaillaan tytön olkkari/keittiön lattialla. Tai oikeastaan tytöt majoittuvat lattialla ja äiti saa nukkua oikeassa sängyssä tytön pikkuruisessa huoneessa. Mukavan, mutta vetoisan itälontoolaisen ullakkohuoneiston kolmannessa huoneessa asustaa belgialais-italialainen nuoripari. Mummikin saa pari päivää nauttia kansainvälisyydestä ja kimppa-asumisesta!

Uudessa Matkaopas-lehdessä oli pari sivua Lontoon vinkkejä. Lehdessä mainittiin mm. kolme klassikkopubia, joissa saatetaan vierailla tai sitten ei. Tuomiseksi on pyydetty ruisleipää, villasukkia ja Me Naiset -lehtiä. Ja sehän toteutetaan!

Viimeistä viedään

Aamun aurinkoon laitoin vielä jalkaan ihanat ruusukeballerinat ja kesäisesti ilman sukkia. Taisi olla viimeinen kerta - onhan jo lokakuu! Vastaantulevilla oli syysnilkkuria, talvisaapasta, sormikasta ja toppatakkia. Paitsi yhdellä teinipojalla, joka seisoi bussipysäkillä uhmakkaasti lyhythihaisessa.

Teinistä huolimatta Mummin täytyy varmaan uskoa allakkaa ja jättää kesä ja siirtyä syysvarustukseen - ennen ensimmäistä lumisadetta.