Kävin pitkästä aikaa Kulosaaren hautausmaalla, isän ja Alma-mummin haudalla (täällä) mukana havukranssi ja K-kaupan ruusukimppu. Pari muuta ihmistä puhdisti ja koristeli omaistensa hautoja ja hautausmaan työntekijä hurrutti kovaäänisesti hiekkakäytäville pudonneita lehtiä - onneksi vain lyhyen aikaa :)
Pienellä Leposaaren hautausmaalla oli kaunista ja rauhallista, kuten aina, vuodenajasta riippumatta. Laskin havut ja kukat isän ja mummin yhteiselle haudalle. Haudalle, jossa Äitimuorin toivomuksesta on aikanaan paikka myös hänelle. Ja jäin vielä tapani mukaan hetkeksi kiertelemään ja katselemaan syksyistä hautasaarta.
Ihastelin valkoisia marjaterttuja täysin lehdettömässä pensaassa. Etenkin terttujen kirkkaanpunaiset ja pitkät varret pistivät silmään hämäränä syyspäivänä. Varmaan joku lumimarjalajike… Minua veti puoleensa myös luonnollista kokoa oleva kivinen pikkulintu, joka istui sammaloituneen luonnonkiven päällä. Kivi ole asetettu isomman sukuhaudan eteen yli 30 vuotta sitten kuolleen pariviikkoisen vauvan muistoksi. Kaunis ja yksinkertainen muistokivi ja tuntemattoman vastasyntyneen kuolema herkisti.
Leposaaren hautausmaa on pieni, mutta aina sieltä edelleen löytyy uutta ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Ja useita tutuksi tulleita hautoja, joissa lepää tuttuja nuoruus- ja kouluvuosistani.
Olisiko valkomarjainen pihlaja, helmipihlaja? T. AA
VastaaPoista