Tammikuu.

Mahtavia muraaleja

Un mar en tus ojos (Meri silmissäsi), jonka on tehnyt El Alfil.

En ole ollut mikään erityinen muraalien eli seinämaalausten ystävä, mutta hurahdin täysin kun näin Fuengirolan uudet seinämaalaukset El Boquetillon kaupunginosassa. Kahdelle kadulle, Elolan stadionin ja El Boquetillon kauppahallin väliin jäävien kerrostalojen päätyseiniin on syksyllä 2023 maalattu parikymmentä toinen toistaan komeampaa seinämaalausta. Ja kaikki Espanjan tunnetuimpien graffititaiteilijoiden tekemiä. Vau, vau ja vielä kerran vau :)

Seinämaalaukset sopivat upeasti värikkääseen ja eläväiseen Boquetilloon, joka rakentui 1960-luvulla ja jota suomalaisten keskuudessa on kuulemma kutsuttu Kontulaksi. Mutta ei nimi paikkaa pahenna :) Viihdyin mainiosti minulle aiemmin tuntemattomassa Boquetillossa - äänekkäiden nuorten, värikkäiden parvekkeiden ja naruilla kuivuvien pyykkien keskellä. Kaupunginosassa, jossa myös päiväsaikaan tuntui olevan elämää, toisin kuin monella muulla Fuengirolan alueella. 

Paseo de los Murales -reitiksi nimetty seinämaalausten alue oli ja on ehdottomasti käymisen ja tutustumisen arvoin. Hämmentävän hieno elämys :)

Edessä La Magia de los suenos (Unelmien taika), jonka on tehnyt Kato (Fabian Bravo)

El mar trae tormenta (Meri tuo myrskyn), jonka on tehnyt Lily Brick.

Vida marina (Merellinen elämä), jonka on tehnyt Not Japi (Alejandro Bermejom del Rio).

Mirar hacia el pasado (Katse menneeseen), jonka on tehnyt Nesui.

Vasemmalla Garden (Puutarha), jonka on tehnyt Lula Goce.

Boquetillon kauppahallin (Mercado del Boquetillo) ulkoseinät on koristellut Lula Goce.

Parasta paellaa

Ehkä lopulta alan uskoa, että Espanjan turistikohteissa - Aurinkorannikolla, Barcelonassa ja Kanarian saarilla - ei ravintolassa kannata tilata paellaa. Aina tulee pettymään, kuten viimeksi Fuengirolassa marraskuussa 2023 (täällä). Paella on perinteinen riisiruoka ja peräisin Valenciasta, joka on maakunta itäisessä Espanjassa Välimeren rannalla. Eli jos Espanjassa haluaa kunnon paellaa, on suunnattava sinne, ja vain sinne. 

Tai sitten on istuttava Ukin ruokapöytään, kuten me teimme Opiskelijatytön vierailuviikolla (täällä), ja saimme superherkullista, mereneläviä sisältävää paellaa. Tästä Ukin kämpillä valmistamasta paellasta löytyi jopa herkullista pannun pohjalle paahtunutta riisiä (socarrat) - nam :)

Paellan onnistuminen on monesta kiinni. Hyvän ja oikeanlaisen pannun ja kärsivällisyyden lisäksi tärkeää on mm. raaka-aineet. Lähikaupan hyllystä löytyi erityistä paellariisiä ja tuoreet merenelävät - simpukat, katkaravut ja mustekalat - Ukki valitsi huolella läheisestä kalakaupasta - pecaderiasta, jossa hän on jo tervehditty vakioasiakas :)

Toivottavasti saamme tätä Ukin herkkupaellaa toistekin :) Ja ehkä myös Suomessa…

Läheisellä Calle Tronconilla olevan Pescaderian omistaja moikkaa jo Muruakin :)

Väliin on herkuteltu myös lubina-nimisellä kalalla, 

joka on suomeksi meriahven ja englanniksi sea bass.

Tässä paistettuna voi-valkosipuli-lehtipersiljakastikkeen kanssa :)

Katkarapuja, sinisimpukoita ja mustekalaa - nam :)

Ristiriitaisia mietteitä

Härkätaistelut ovat eläinrääkkäystä, ja ne pitäisi kieltää myös niillä alueilla - esim. Espanjan Andalusia - joilla ne edelleen ovat sallittuja. Tästä huolimatta minua on kiinnostanut härkätaistelun asema ja merkitys Espanjan historiassa ja kulttuurissa. Ja minusta on ollut mielenkiintoista tutustua vanhoihin taisteluareenoihin, joita löytyy yllättävän monesta espanjalaista kaupungista - yksin Andalusiasta niitä löytyy edelleen lähes 70.

Rondassa ihailin talvella 2019 Espanjan vanhinta, nykypäiviin komeasti säilynyttä taisteluareenaa (täällä) ja viimevuotisella kävelyretkellä törmäsin edelleen käytössä olevaan Fuengirolan areenaan (täällä). 

Tehdessäni Opiskelijatytön ja Puolivuotiaan kanssa toissa viikolla bussiretken Mijakseen kävimme minun aloitteestani tutustumassa myös kaupungin pieneen härkätaisteluareenaan (Plaza de Toros). Areena oli keskellä kylää ja lähes kiinni viereisissä rakennuksissa. Pienellä mäellä - kirkon, puutarhan, leikkikentän ja baarin seurana. Tuossa kauniissa kirkossa - Iglesia de la Inmaculada Concepcion (Neitseellisen hedelmöittymisen kirkko) - piipahdin talvella 2019 (täällä), mutta puutarha on vielä tarkemmin tutkimatta.

Mijaksen härkätaisteluareena on valmistunut vuonna 1900. Se on normaalin pyöreän sijaan ovaalin muotoinen ja myös hurmaavan pieni. Sinne mahtuu vain pari sataa katsojaa, kun esim. Madridin Las Ventas -areenalla on parhaimmillaan saattanut olla 24 000 seuraajaa. Edelleen Mijaksen areenalla järjestetään lähinnä näytöstyylisiä härkätaisteluita ja muita turistikarnevaaleja.

”Sopusuhtainen taistelutanner yllättävän pienine katsomoineen”, ajattelen katsoessani valkoiseksi rapattua areenaa. Ristiriitaiset ajatukset kuitenkin lisääntyvät, kun jään miettimään että ”taistelut” olivat lähinnä härkien kidutusta, sillä eihän eläimille oikeasti annettu mitään mahdollisuuksia ”taistella”…

Kirkko, kapakka ja härkätaistelu - joka kylän vakikolmikko :)

Pikadorin puku, jota on viimeksi käytetty vuonna 1987.

Pikadorien tehtävä oli mm. peitsillä lisätä härkien aggressiivisuutta (ja tuskaa),

ennen kuin matadori eli härkätaistelija tuli areenalle ”tappamaan härän”.

Fuengirola klo 8.23

Toipilaan kuvia

Tänään - runsaan viikon sairastelun jälkeen - herätessä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että ehkä tästä taas selvitään. Oli kuin olisin herännyt kokonaan uuteen maailmaan - maailmaan, jossa sekä maa näytti että ilma tuntui erilaiselta kuin sairastelun kuplassa. Ihanaa - elämä voittaa. 

Ja tänään kävelin yhden korttelin sijaan jo kaksi korttelia :) Ja näin uutta - tai ainakin katsoin aiempaa uudesta vinkkelistä. Myös läheltä löytyy aina uutta tutkittavaa ja valokuvattavaa…

Aloin myös jo suunnitella, mitä ehdin - ja jaksan - vielä nähdä ja kokea Fuengirolassa, kun suunnitelmissa olleet Gordoban päivämatka ja Madridin yhden yön reissu piti/pitää sairastelun ja toipumisen takia jättää väliin. Paikallaanhan kumpikin kaupunki pysyy ja vain odottaa yhtä uteliasta mummia :) 

Sumussa laahustelua

Viime päivät ollaan laahustettu sumussa. Kuvainnollisesti, sillä sumua on ollut lähinnä flunssaisissa kropissamme. Viikko sitten alkanut flunssa (täällä) äihyi heti alkuviikosta äkäiseksi influenssaksi, mikä on sitonut Ukin ja minut tiiviisti petiin. Korkeaa kuumetta, limaista yskää ja ruokahaluttomuutta sekä ehkä hankalimpana pohjaton uupumus.

Sain taas muistutuksen, miten kova tauti influenssa on. Sanovat, että tänä talvena rokotteen suojateho on ollut tavallista heikompi. Mekin olimme Ukin kanssa saaneet jo marraskuussa yli 60-vuotiaille tarkoitetun ns. korkea-annoksisen rokotteen, ja siitä huolimatta tauti iski, ja aika voimakkaana. Joskin oireet näyttävät lievittyvän nopeammin kuin ilman rokotetta.

Nyt aletaan päästä lyhyesti käymään jo ihmisten ilmoilla - rauhallista kävelyä ja istuskelua lähikorttelissa. Ja näin taitaa mennä vielä koko ensi viikko…

Oranssi aamu

Rattaat Fugesta

Kuten olen jo maininnut Opiskelijatyttö oli puolivuotiaan poikansa kanssa viikon luonamme Espanjassa. Koska hän matkusti yksin vauvan kanssa, hän päätti kantaa vauvaa lentomatkan ajan kantorepussa, ja rattaat vuokrattiin vasta Fuengirolassa.

Tämä toimi yllättävän hyvin. Löysin netistä suomenkielisen Lastentarvikevuokraus-sivuston, joka vuokraa mm. vaunuja, matkasänkyjä, syöttötuoleja ja turvaistuimia Fuengirolaan ja lähialueille (täällä). Sovin asian suomen kielellä sähköpostitse noin kuukautta ennen matkaa.

Vuokrasin rattaiden lisäksi myös vauvan/taaperon matkasängyn. Molemmat toimitettiin paikan päälle - ja haettiin. Rattaat ja sänky patjoineen ja petivaatteineen viikoksi paikalle toimitettuna maksoivat 60 euroa. Ei paha :) Hinta on huomattavasti halvempi, jos pystyy hakemaan tavarat itse.

Asalvo Cadiz -merkkiset matkarattaat toimivat erittäin hyvin. Selkänojan sai nukkuma-asentoon, kuomu oli riittävän iso ja tavarakotelo ihanan tilava. Rattaat olivat helposti kasattavissa eivätkä pyörät olleet kaikkein pienintä mallia. Eikä sängyssäkään ollut valittamista. 

Ja vuokrattavana olisi ollut myös rantaleluja, legoja ja mm. puinen junarata :)

Pari tuokiokuvaa

Täällä ollaan pari päivää eletty hissun kissun ja paranneltu flunssaa - koko porukka puolivuotiaasta Pikkumiehestä yli seitsenkymppiseen Ukkiin. Paras sairastaja on ollut Pikkumies, joka heti korkean kuumeen vähänkin laskiessa hymyilee ja jokeltelee valloittavasti kaikille ja kaikelle :)

Eilen Pikkumies lensi äitinsä - Opiskelijatytön - kanssa takaisin Suomeen, ja me Ukin kanssa jatkamme sairastamista ja flunssataudin parantelua. Onneksi on oma kämppä, jossa on tilaa ja lämpöä, parveke, josta on upea merinäkymä (täällä) ja telkkari, josta löytyy niin Netflix kuin suomenkielinen Areena. 

Ja Muru kerällä vieressä - aivan kuin koti-Suomessa :)

Kaupungin kujia

Calle Dr. Maranon

Minulla oli aika paljon ennakkoluuloja Fuengirolasta ja Aurinkorannikosta. Kuvittelin paikkaa, joka on täynnä turisteja ja etenkin suomalaisia, ja josta ei löydy muuta kuin turistikauppaa ja -rihkamaa sekä Suomi-ravintolaa ja turistien öykkäröintiä. Ja suomen kieli kaikuisi kaikkialla.

Totta on, että Fuengirolassa on paljon turisteja ja paljon suomalaisia, sekä paljon suomalaisille ja muille pohjoismaalaisille suunnattua tarjontaa heidän omilla kielillään. Eikä suomen kieltä voi kaupungissa välttää. Ja toki siinä on myös etunsa: tarvittaessa löytää suomenkielisen lääkärin tai saa lainaksi lastenrattaat ja pinnasängyn kylään tulevalle lapsenlapselle, kuten meitä onnisti.

Mutta, kuten jo viime vuonna huomasin, kaupunki on myös paljon muuta. Espanjalaista elämää löytyy nopeasti, kun suuntaa kulkunsa ulos suomalaisympyröistä. Ja kaupungin laitamilta löytyy upeita ja mielenkiintoisia luontokohteita ja vaellusmaastoja, jotka on vain lyhyen bussi- tai taksimatkan päässä keskustasta. Eikä pidä unohtaa upeaa merta, joka muuttaa ilmettään useita kertoja päivässä (täällä). 

Postauksen kuvat on näpsitty kujilta ja aukioilta, jotka löytyvät noin kilometrin säteellä asunnostamme. Eli halutessaan jopa lyhyillä kävelyretkillä törmää espanjalaisiin rakennuksiin ja andalusialaiseen elämäntyyliin. Kuvat on otettu pääosin Murun aamulenkeillä, joten toreilla ja turuilla on vielä tyhjää, sillä espanjalaisten elämä keskittyy iltaan.

Kokemukseni Fuengirolasta tosin rajoittuu vain rauhallisempiin ja viileimpiin talvikuukausiin. Ja vain pariin viime vuoteen…

Plaza Margues de Cardenosa

Plaza Pablo Ruiz Picasso

Calle Madrid

Cjon del Matadero

Calle Alberto Morgenstern

Näkymiä kämpiltä

Ei uskoisit, että kuvat on otettu yhdeltä ja samalta Fuengirolan rantabulevardin parvekkeelta vajaa kahden viikon aikana. On iltaa ja aamua - myrskyä ja tyventä. Ja kuun kajoa ja auringon aavistusta.

Kaunista ja viihdyttävää. Ja paljon jää vielä kuvaamatta…

Gorilloja ja jättikilpikonnia

Tämä viikko täällä eletään puolivuotiaan pikkupojan ehdoilla, kun hän on äitinsä Opiskelijatytön kanssa vieraanamme. Yhdessä ollaan nautittu talven lempeästä auringosta, meren kohinasta, lokkien lentelystä ja pitkistä kävelyistä. Ja käyty mm. Fuengirolan eläintarhassa BioParkissa. 

Mummille BioPark on tuttu jo viime joulukuulta 2023 (täällä). Ja edelleen tykkäsin. Vehreä ja selkeä, hyvin opastettu eläinpuisto. Upeasti toteutettu ja helposti saavutettavissa. Ja ainakin sai vaikutelman, että eläinten olosuhteet on pyritty järjestämään mahdollisimman hyvin, sikäli kun se vangeudessa on mahdollista. 

Monia eläimiä pääsi ainakin näin turisti- ja hellekauden ulkopuolella katsomaan lähietäisyydeltä. Tällä kertaa ihmettelin mm. krokotiilejä, joita alkuun luulin muovieläimiksi :) ja Galapagos-saarten jättikilpikonnia. Yllätyin tiedosta, että ne nukkuvat noin 18 tuntia vuorokaudessa ja voivat elää ilman vettä ja ruokaa lähes vuoden.

Erityisen mukavaa oli taas - kuten myös vuosi sitten (täällä) - seurata gorillojen ja orangien puuhailuja ja leikkejä. Etenkin kun orangien aitaukseen oli päässyt livahtamaan kaksi leikkisää saukkoa, joissa riitti orangeille ihmettelemistä. Oli ilo huomata, miten lempeästi eläintenhoitajat ohjasivat vierailijoita ulos väärästä aitauksesta :)

Uskon, ettei tämäkään BioPark-visiitti jäänyt vielä viimeisekseni…..