Mijas miellytti

Ermita de la Virgen de la Pena eli Kalliokappeli

Matkustin eilen bussilla Fuengirolasta läheiseen Mijaksen kylään (Mijas pueblo). Bussi nro 122 lähtee noin puolen tunnin välein Fuengirolan linja-autoasemalta (Estacion de Autobuses), joka on korttelin päässä juna-asemalta (Estacion de Tren). 

Minun oli alkuun vaikea löytää bussin oikeaa lähtöpaikaa, sillä se lähtee linja-autoaseman edestä Av. Matias Saenz de Tejada -nimiseltä kadulta eikä C. Alfonso XIII -kadun puolelta, kuten useimmat muut lähiseudun busseista. Pienen etsiskelyn jälkeen pääsin kuitenkin hyvin matkaan, ja ostin vajaa kaksi euroa maksavan matkalipun suoraan kuljettajalta.

Matka ylös vuoren rinnettä Mijaksen kylään kesti puolisen tuntia. Päätepysäkki oli kylän keskustassa turisti-infon (Oficina de turismo) vieressä. Toimistosta sain ilmaisen kartan sekä kylästä että lähiseudun vaellusreiteistä. Vaelluskartta oli aika suurpiirteinen, mutta siitä sai hyvän yleiskäsityksen reittien pituuksista ja vaikeusasteista.

Tällä kertaa aikomukseni ei ollut lähteä kävelemään ylös vuoristoon, vaan kierrellä rauhassa Mijaksen kylää. Viimeksi kävin kylässä Aurinkorannikolla pysyvästi asuvan tuttavapariskunnan autokyydillä helmikuussa 2019, ja silloin petyin (täällä).

Nyt halusin antaa Mijakselle uuden mahdollisuuden. Onneksi tein niin, sillä tällä kertaa tykästyin kylään :) Lumouduin etenkin näkymistä - ympärillä kohoavista vehreistä vuorista, joiden huippuja ohi lipuvat pilvet hipoivat, ja alhaalla pilkottavasta sinisestä merestä. Ja kun meitä turistejakin oli ilahduttavan vähän, niin myös kylän kiertely ilman kummempaa päämäärää oli mukavaa. Puhumattakaan, että myös sää suosi - aurinko paistoi ja lämpötila kohosi yli 20 asteen :)

Lampsiessani kujia törmäsin mm. kahteen pieneen kappeliin, jotka molemmat olivat ilokseni avoinna - Ermita de la Virgen de la Pena eli Kalliokappeli ja Iglesia de San Sebastian. Tarinan mukaan 400-500 vuotta sitten kaksi lasta löysi nykyisen Kalliokappelin paikalta - kahden kyyhkysen johdattamana - Neitsyen kuvan. Joitakin vuosia myöhemmin paikallinen munkki kaivoi samalle paikalle kallion sisään pikkuruisen rukouspaikan. Nykyään tämä 20-paikkainen Kalliokappeli on suosittu vihkikirkko ja Virgen de la Pena Mijaksen suojeluspyhimys. Tämän kummempaa historiaa en erikoisesta kappelista löytänyt…

Vapauden aukiolla oleva toinen pieni kirkko - Iglesia de San Sebastian - lumosi vaatimattomuudellaan. Jos sattuu kävelemään tämän 1700-luvulla rakennetun kirkon ohi, suositan kurkistamaan sisälle. Pienen kirkkosalin rauha ja sopusuhtaisuus saattaa yllättää :)

Mutta suurimman vaikutuksen minuun teki silti Mijaksen kylää ympäröivä luonto ja sen vahva läsnäolo kylässä. Kaipuu vuorille ja vaeltamaan alkoi kyteä…

Kromeluuri Kalliokappeli on suosittu vihkikirkko :)

Kalliokappelin edessä olevaa puistoa.

Sopusuhtainen kirkko - Iglesia de San Sebastian - Vapauden aukiolla (Plaza de la Libertad).

Edessä Plaza Virgen de la Pena ja takana kohoaa Mijaksen vuori.

Vuorenrinteessä näkyy valkoinen Ermita del Calvario (Calvarion kappeli), 

josta lähtee merkattuja, eripituisia ja -tasoisia vaellusreittejä.

Kaupungista voi ihailla niin vuoria kuin merta.

Mijaksen valkoinen kaupunki Mijaksen vuoren juurella.