tiistai 14. tammikuuta 2025

Kävellen Mijaksesta


Oikeastaan ajoin bussilla Mijaksen kylään (täällä) ensisijaiseksi sen takia, että halusin kävellä 430 metriä meren pinnan yläpuolella, vuoren rinteellä olevasta kylästä alas merenrantaan Fuengirolaan. Aiemmin tosin kirjoitin, että ”aikomukseni ei ollut lähteä kävelemään ylös vuoristoon” (täällä) - mutta alas kävelemisestä en puhunut mitään :)

Ennen lähtöä olin etsinyt netistä tietoa Fuengirolan kävelyreiteistä ja törmännyt mm. Ailan ja Juhan maaliskuussa 2023 kirjoittamaan blogitekstiin ”Mijas Pueblosta Los Bolichesiin kävellen” (täällä). Ailan ja Juhan tekstin kannustamana ja sieltä löytyvien reittiohjeiden opastamana uskalsin lähteä kävelemään Mijaksen rinteille - ensimmäistä kertaa - ja yksin. Toki minulla oli tukena myös GoogleMaps, josta löytyi useampi kävelyreitti kylästä alas Fuengirolaan ja muihin Aurinkorannikon lähikyliin.

Kysyin sekä Fuengirolan että Mijaksen turisti-infoista, josko heillä olisi vaelluskarttoja Mijas-vuoren rinteille. Molemmista sain saman suurpiirteisen reittikartan, johon ei kuitenkaan ollut merkattu kävelyreittejä Mijaksen kylästä alas Aurinkorannikolle. Tätä kysyessäni sain vastaukseksi, että alas laskevat polut kulkevat pääosin yksityisten tilojen ja maiden poikki, minkä takia infopisteet eivät voi jakaa painettuja reittiohjeita.

Vähän minua jännitti, koska aiemmat luontovaellukseni ulkomailla olen aina tehnyt joko oppaan tai Ukin kanssa, en koskaan ypöyksin. Luotin kuitenkin siihen, että matka oli suht lyhyt - vajaa 10 km - ja kulki koko ajan ns. ihmisten ilmoilla. Ja uskoin/toivoin, että myös wifi ja GoogleMaps toimisivat koko matkan. 

En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että otin paljon valokuvia ennen kävelyreitille lähtöä, mikä tyhjensi puhelimen akkua. Minulla oli latausjohto mukana, mutta en huomannut ladata puhelinta pysähtyessäni kylässä kevyelle lounaalle. Akun säästämisen takia valokuvat kävelyreitiltä jäivät vähäisiksi ja reittiäkin tarkistin GoogleMapista vain harvakseltaan. 

Päätin seurata Ailan ja Juhan blogissa suosittamaa reittiä, joka kiersi San Antonin kappelin (Ermita de San Anton) kautta. Ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Reitti kappelille oli helppo löytää ja viimeinen käännös ”isommalta” tieltä kappelille oli merkitty isolla tienviitalla. 

Muutenkin reitti eteen- ja alaspäin kappelilta oli aika selkeä - tosin ajoittain jyrkähkö ja osin edellisviikon sateiden runtelema. Ja pari hankalaa risteystä selvitin nopeasti GoogleMapsin avustuksella. Ja wifikin toimi koko matkan ajan :)

Ongelmia minulle tuli vasta, kun pääsin rantakaupunkien ensimmäisille taloille. Alkoi sokkelointi talojonojen ja pikkukatujen välissä, ja aloin sooloilla enkä enää seurannut Googlen karttoja. Tämä tietty kostautui, ja eksyin alarinteen hiljaisille kaduille ja autioihin nukkumalähiöihin. 

Lopulta nousin ensimmäiseen vastaan tulevaan pikkubussiin. Ja kiemuraisen bussimatkan ja lukuisten pysähdysten jälkeen pääsin kuin pääsinkin tutulle Los Bolichesin juna-asemalle, josta jatkoin kävellen vuokrakämpälle rantabulevardille.

Perille tulin janoisena ja jalat väsyneinä, mutta mieli tyytyväisenä - ja ylpeänä. Ja 23000 askelta mittarissa :)

Kävely Mijaksen kylältä San Anton -kappelille.

Kaunis ja pieni San Antonin kappeli oli harmikseni suljettu.

Kävelyvaihtoehtoja San Anton -kappelilta Los Bolichesiin

Viime viikkojen sateiden jälkiä…

Aurinko paistoi koko kävelyn ajan täysin pilvettömältä taivaalta, 
vaikka sääennuste oli luvannut viileää ja ajoittaista tihkusadetta.
Minulla, joka yleensä varaudun kaikkeen, oli repussa vain sadetakki, 
mutta ei hattua eikä aurinkovoidetta.
Onneksi mukanani oli puuvillainen kaulahuivi - hätä keinot keksii :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti