Jos aatto oli hyvää hulinaa ja mieluista yhdessäoloa (täällä), niin joulupäivä oli pitkälti yksinäistä nyhjäämistä. Tykkään yksinolosta - ja jopa nautin siitä, mutta yllättäen yksinolo joulupäivänä oli erilaista, eikä yhtään niin mukavaa kuin yksinolo normipäivinä. Näköjään minulla liittyy jouluun edelleen paineita ja vaatimuksia ”oikeanlaisesta Hyvästä Joulusta”, vaikka luulin karistaneeni ne hartioilta jo joitakin vuosia sitten.
Tosin Esikoinen oli pyytänyt minua syömään luokseen joulupäivänä, mutta kieltäydyin, kun ajattelin että olisi kiva nyhjätä omassa kodissa Murun kanssa - tekemättä ei mitään. Mutta ei se sitten ihan niin kivasti mennytkään…
Aamupäivällä tein tavallista pidemmän kävelylenkin Murun kanssa ihmetellen Punavuoren ja Ullanlinnan tyhjiä katuja ja rantapolkuja. Iltapäivällä kävin Lontoontytön kanssa Leposaaren hautausmaalla Kulosaaressa. Asettelimme yhdessä kynttilät ja valkoiset ruusut Isäni ja Appivanhempieni haudoille. Isäni ehti elää kahden tyttäreni taatana vajaat kolme vuotta, sillä hän kuoli syöpään jo 58-vuotiaana 1984, jolloin Esikoinen oli alle kolmivuotias ja Lontoontyttö täyttänyt juuri vuoden.
Tähän asti joulupäivä oli vielä ihan mukava. Mutta palattuani Punavuoren (ihanaan) kotiini, yllättäen yksinäisyys alkoi hiipiä mieleeni. Ehkä jopa ekaa kertaa niiden vuosien aikana, jotka olen asunut yksin Punavuoressa. Ja se todella yllätti ja tuntui oudolta…
Vasta silloin äkkäsin, että eilinen oli ensimmäinen joulupäivä koko 72-vuotisen elämäni aikana, jonka olen viettänyt yksin. Ei siis ihme, että se tuntui oudolta, erikoiselta ja erilaiselta. Elämäni aiemmat joulupäivät olen viettänyt aina perheen ympäröimänä: lapsuudessani kahden sisarukseni ja vanhempieni kanssa, aikuisiässä viiden lapseni ja puolisoni kanssa sekä mummi-iässä seitsemän lapsenlapseni ja usein myös heidän muiden isovanhempiensa kanssa - eri kokoonpanoja vaihdellen. Toki silloinkin monenlaisten tunteiden - niin hyvältä kuin väliin myös huonolta tuntuvien - vallassa, mutta koskaan en ole tuntenut yksinäisyyttä…
Tämän äkättyäni tajusin, että yksinäinen joulupäivä oli minulle harvinainen poikkeus, ei sääntö. Ja oloni helpottui. Hain pakkasesta lisää ihanaa Kolmen kaverin vaniljajäätelöä - ja yhden ison omenan :) Ja aloin katsoa Temptation Island Suomi -hömppää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti