Kaksi keskenkasvuista poikaa kantaa lapselta näyttävää, paljasjalkaista enkeliä. Enkelillä on side silmillään ja verta repeytyneessä siivessään. Tummiin pukeutuneilla pojilla vakavat ja keskittyneet ilmeet. Toinen poika katsoo tiukasti eteenpäin ja toinen tapittaa katsojaa suoraan sieluun. Ja ympärillä joutomaata, jossa kasvaa hentoja valkoisia kukkia - samanlaisia, joita enkelillä on kädessään.
Maalaus kiehtoo ja vangitsee magneetin tavoin. Maalaus, jonka lopullisen version kolmekymppinen poikamies Hugo Simberg (1873-1917) maalasi viime vuosisadan alussa. Raskaan elämänvaiheen jälkeen, sillä taiteilija oli juuri ollut pitkään sairaalahoidossa ilmeisesti syfiliksestä johtuvan hermosairauden vuoksi.
Tämä Haavoittunut enkeli -öljymaalaus kuuluu Ateneumin kokoelmiin, ja kymmenisen vuotta sitten se äänestettiin museon rakkaimmaksi taideteokseksi. Maalauksen toisinto on freskona hieman suuremmassa koossa Tampereen tuomiokirkossa, jossa ihailin sitä huhtikuussa 2022 (täällä).
Nauliuduin (taas) pitkäksi aikaa maalauksen eteen käydessäni joulun alla Ateneumissa (täällä). Miksi enkeli on loukkaantunut? Minne sitä kannetaan? Pystytäänkö sen haavat parantamaan? Taulu herättää konkreettisia kysymyksiä, mutta myös koskettaa ja herkistää. Hypnoottinen ja vangitseva teos.
Haavoittunut enkeli on yllättävän tavanomainen nimi monitahoiselle maalaukselle. Se tuntuu eripariselta mystisen ja arvoituksellisen maalauksen kanssa. Ja toisaalta se on juuri sopivan neutraali nimi tälle suositulle teokselle :)
Alkuun Simberg ei halunnut antaa maalaukselle mitään nimeä. Hän halusi, että katsojalla on ikäänkuin vapaus itse nähdä ja kokea teos - ilman tekijän antamia suuntaviivoja. Ensimmäisessä näyttelyssä teoksen valmistumisvuonna 1903 nimen paikalla teosluettelossa olikin vain ajatusviiva.
Haavoittunut enkeli löysi nopeasti paikkansa myös Ateneumin kokoelmissa. Ja on siitä lähtien ilahduttanut ja ihastuttanut meitä museovieraita vuosikymmeniä.
Omakuva 34-vuotiaana vuodelta 1907
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti