Oikealla Jarmo Mäkilän Parasite vuodelta 2023 ja
vasemmalla Akseli Gallen-Kallelan Suojelusenkelit (Korpit) vuodelta 1888.
Jarmo Mäkilä ja hänen uusi näyttelynsä Villa Gyllenbergissä (täällä) Helsingin Kuusisaaressa pääsi yllättämään. Kuusisaareen ajaessa en odottanut mitään, sillä aiemmin en tuntenut 72-vuotiaasta taidemaalari ja taiteilija Mäkilää. vaikka hän ”kuuluu sukupolvensa merkittävimpiin maalareihin”, kuten näyttelyn esitteessä sanottiin.
Ihastuin Jarmo Mäkilän Minä olen monta -nimiseen näyttelyyn ensi silmäyksessä. Heti eteisessä tykästyin ihmiskasvoiseen pronssiseen korppiin ja sen seuraksi aseteltuun Väinö Kunnaksen sata vuotta sitten maalaamaan monikerroksiseen öljymaalaukseen. Väinö Kunnas (1896-1929) oli muuten lastenkirjailija Kirsi Kunnaksen (1924-2021) isä ja maalannut mm. 24-vuotiaan Olavi Paavolaisen omakuvan, joka oli esillä edellisessä Villa Gyllenbergin kiehtovassa näyttelyssä (täällä).
Viehätyin myös siitä, että Jarmo Mäkilän teokset oli koottu Gyllenbergin säätiön kokoelmaan kuuluvien maalausten ympärille - vähän samaan tapaan kuin Modern Gothic -näyttely Ateneumissa (täällä). Taiteilija oli itse valinnut sellaiset kokoelman teokset, jotka hän koki itselleen merkityksellisiksi.
Ja yllättäen lähes jokainen näistä vanhoista taideteoksista puhutteli myös minua :) Ihastuin mm. Akseli Gallen-Kallelan nuoruuden työhön Suojelusenkelit, jossa korpit ja enkelit taistelevat kuolleesta miehestä. Miehestä, jonka Mäkilä oli melkein yksi yhteen maalannut 130 vuotta myöhemmin Parasite-nimiseen tauluunsa, mutta korppien ja enkelien sijaan levollisen koiran ja leikkisien tonttujen keskelle.
Jarmo Mäkilän tuotannosta esillä oli hänen maalauksiaan ja veistoksiaan sekä jokunen installaatio - paljon viime vuosilta, mutta myös vanhempia teoksia. Tykästyin Mäkilän äiti-sarjaan, jonka hän oli maalannut kymmenen vuoden kuluessa vanhenevasta äidistään vähän Helene Schjerfbeckin (1862-1946) omakuvien tapaan. Schjerfbeckhän oli yksi Villa Gyllenbergin aiempien omistajien ja taidekokoelman perustajien Ane ja Signe Gyllenbergin suosikkitaiteilijoita (täällä).
Jarmo Mäkilän teosten keskeisinä teemoina kerrotaan olevan ”minuuden kehitys ja muistojen ja alitajunnan merkitys”, mikä myös kietoo minua. Joten en ihmettele, että vietin pienessä galleriassa lähes tunnin katsellen, tutkien ja yrittäen saada kiinni mietteistäni ja tunnoistani.
Jos Mäkelä halusi käydä vuoropuhelua Gyllenbergin säätiön kokoelmateosten kanssa, niin minä koin käyväni vuoropuhelua Mäkilän mielenkiintoisten ja monitulkintaisten maalausten kanssa. Ja tykkäsin - paljon :)
Akseli Gallen-Kallela (1865-1931): Suojelusenkelit (Korpit) vuodelta 1888.
Oikealla Jarmo Mäkilän Korppi, sarjasta Kadonneet pojat (2017) ja
vasemmalla Väinö Kunnaksen (1896-1929) Sininen ateljee (1925).
Kaikki isäni linnut, 2011
Äiti I-V, 2014-2024
Jarmo Mäkilän poika- ja metsä-aiheisia maalauksia
Gabriel Enbergin Haapoja-nimisen teoksen (1896) ympärillä.
Gabriel Enberg (1872-1953): Haapoja (1896)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti