Kolmen kulma

Jos haluaa kerralla katsastaa kolme kiehtovaa - ja erilaista - patsasta, kannattaa pysähtyä Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien ja Arkadiankadun risteyksessä. Risteyksen vieressä - pienellä aukiolla, joka nykyään on lähes kiinni Kiasman taidemuseossa, on jo yli 60 vuotta ratsastanut marsalkka Mannerheim. Tämän vuoden toukokuussa ratsastajan viereen on ilmestynyt itkeviä naisia ja lapsia esittävä patsaskollaasi. Ja kolmantena kulmauksessa - tai tarkemmin vastapäisessä Pikkuparlamentin puistossa - on marraskuussa 2023 paljastettu presidentti Koiviston muistomerkki.

Kolme täysin erityylistä patsasta ja muistomerkkiä. Kaikki kuitenkin kiinnostavia - etenkin nuo kaksi uusinta, 2020-luvulla pystytettyä. 

Marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Mannerheimin (1867-1951) ratsastajapatsaan on veistänyt kuvanveistäjä Aimo Tukiainen (1917-1996) vuonna 1960. Hevosen lähtökohtana oli marsalkan viimeinen, vuonna 1953 kuollut Käthy-tamma, joskaan tämä ei sananmukaisesti toiminut ratsun mallina. Ratsukko astelee kuusimetrisellä graniittijalustalla, ja näiden yhteiskorkeus on lähes 12 metriä. 

Oli jännä lukea, että jalustan sisälle on laitettu rasia, johon on mikrofilmille tallennettu niiden yli 700 000 ihmisen nimet, jotka olivat osallistuneet patsasta varten järjestettyyn rahankeräykseen. Rahankeräys onnistui niin hyvin, että rahaa jäi jopa käyttämättä. Jäljelle jääneillä rahoilla patsasvaltuuskunta päätti ostaa myynnissä olleen Mannerheimin syntymäkodin eli Louhisaaren kartanon. Tämä Varsinasi-Suomessa oleva kartano lahjoitettiin edelleen valtiolle ja entisöinnin jälkeen se avattiin kiehtovana kotimuseona (täällä). 

Mannerheimin patsaan suunnittelu aloitettiin jo marsalkan eläessä ja ensimmäiset luonnokset tehtiin 1950-luvulla. Patsashanke kiinnosti kansalaisia, ja muun muassa ratsastajan vaatetuksesta, ratsun askelluksesta ja patsaan tulevasta paikasta käytiin väliin kiivastakin julkista keskustelua. Muistan, että myös Alma-mummi puhui usein ratsastajapatsaan varainkeruusta ja patsaan tulevasta paikasta.

Toukokuussa 2024 tanskalaisen nykytaiteilijan Nina Beierin (s.1975) mielenkiintoinen taideteos Women and Children päätyi Kiasman kahvilan edessä olevaan vesialtaaseen. Vuonna 2022 valmistunut teos oli ehtinyt pari vuotta ilahduttaa ohikulkijoita newyorkilaisessa puistossa. 

Tykkäsin paljon tästä modernista kollaasista, jota varten Beier oli hankkinut/ostanut alastomia naisia ja lapsia kuvaavia patsaita mm. netistä ja kirpputoreilta. Patsaiden piti olla valmistettu pronssista, muuten tekijällä, tyylillä tai valmistumisvuodella ei ollut merkitystä. 

Lopputuloksena Kiasman edessä on kiehtova kollaasi erikokoisia ja eri asennoissa olevia alastomia naisia ja lapsia, joiden kaikkien silmistä pursuaa suihkulähteen tavoin vettä. Tykkäsin paljon :)

Kolmantena kulmauksesta löytyy kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen (s.1969) Välittäjä-niminen Mauno Koiviston muistomerkki. Se paljastettiin marraskuussa 2023 Pikkuparlamentin eli Eduskunnan lisärakennuksen edessä olevassa puistossa, kun presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) syntymästä oli kulunut sata vuotta. 

Kiillotetusta metallista taivuteltu, kuusi metriä korkea teos koostuu kahdesta erillisestä osasta, joiden välissä voi ja saa kävellä. Teos kutsuu kiertämään, tutkimaan ja fiilistelemään. Kevyttä ja voimakasta. Maassa pysyvää ja lentoon lähtevää. Onnistuneen valaistuksen takia muistomerkkiä kannattaa käydä katsomassa myös pimeässä. 

Jos nämä kolme muistomerkkiä eivät vielä riitä, niin kulmausta komistaa vielä neljäs muistomerkki. Mannerheimintien toisella puolella, Lasipalatsin edessä kohoaa presidentti Juho Paasikivelle omistettu Itä ja Länsi - Harry Kivijärven teos, johon ihastuin jo keväällä (täällä). 

Aimo Tukiainen (1917-1996): Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas, 1960

Nina Beier: Women and Children, 2022

Kirsi Kaulanen: Välittäjä, 2023