Nykytaiteen museota Kiasmaa valokuvattiin aiemmin pääosin rakennuksen edestä Mannerheimintien ja Arkadiankadun risteyksen puoleiselta Mannerheiminaukiolta, kuten minunkin tammikuisessa postauksessa vuodelta 2020 (täällä). Viime vuosina - Kansalaistorin ja Baana-nimisen kevytliikenneväylän valmistuttua - tilanne on muuttunut lähes päinvastaiseksi, sillä pääosa Kiasman ohi kävelevistä ja pyöräilevistä ihmisistä on siirtynyt kulkemaan museorakennuksen takaa.
Joten pitihän minunkin (taas) kiertää Kiasma ympäri ja valokuvata rakennusta myös ”takaapäin”. Olisikohan taidemuseon aika harkita, että toinen sisäänkäynti museoon olisi suositun Kansalaistorin puolelta…
Kiasmaa kiertäessä törmää tanskalaisen Nina Beierin kiehtovan Women and Children -vesiaiheisen teoksen (täällä) lisäksi viime keväänä kuolleen, yhdysvaltalaisen kuvanveistäjälegendan Richard Serran (1938-2024) Sukellus-nimiseen teräsveistokseen. Kaksi parimetristä, 12 000 kiloa painavaa paksua teräslevyä seisoo kymmenisen metrin päässä toisistaan. Kivetylle alustalle hieman kallistettuun asentoon sijoitetut ja punertavaksi patinoituneet järkäleet herättävät minussa alkuun vain ihmetystä. Varsinkaan kun en etsimisestä huolimatta löydä teoksesta tai sen läheltä mitään nimikylttiä, josta selviäisi mitä järkäleet ovat.
Kiertelen ja ihmettelen teräslevyjä jonkin aikaa. Mitä ne ovat? Miksi ne ovat tässä? Miksi ne ovat vinossa - osa reunaa maan sisässä? Hiljakseen teräslevyt alkavat kuitenkin ikäänkuin lähestyä minua, jopa puristaa minua. Ja minä taas tahtoisin silittää niitä tai jopa nojata niihin. Mutta onko se sallittua…
Kotona minulle selviää, että kyseessä on Kiasman kokoelmiin kuuluva Richard Serran teos Sukellus, joka on vuodesta 2022 seissyt taidemuseon ja Mannerheimintien välissä Mannerheimin ratsastajapatsaan (täällä) alapuolella.
Teoksen nimi on englanniksi Plunge, mikä suomentuu myös sanoina syöksy, syöksyä ja heittäytyä, mitkä mielestäni paremmin kuin virallinen suomennos Sukellus kuvaavat minimalistista teosta. Teräsjärkäleiden keskellä minulle tuli halu heittäytyä tai syöksyä niiden vietäväksi - jopa syleiltäväksi :)
Kiasman takana oleva Kansalaistori on yksi Helsingin mielenkiintoisimpia uusia aukioita ajatellen kulttuuria ja arkkitehtuuria. Paikallaan seisten - vain päätään kääntämällä - aukiolta voi Kiasman taidemuseon lisäksi nähdä Oodin keskuskirjaston (täällä) ja uuden Musiikkitalon sekä vanhempaa helsinkiläistä arkkitehtuuria edustavat vuonna 1931 valmistuneen Eduskuntatalon ja lähes 200 vuotta vanhan Hakasalmen huvilan (täällä).
Arkkitehtuurifriikkien lisäksi Kansalaistorilla viihtyvät myös lapset, joiden iloksi alueelta löytyy pari mukavaa leikki- ja pelikenttää. Ja puutarhaintoilijat, jotka ovat tänä kesänä saaneet ihailla kaupungin istuttamia upeita kesäkukkia.
Richard Serra: Sukellus, 1983
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti