Arkkitehtuurimuseo
Väliin minulle käy taidemuseoissa ja -näyttelyissä niin, että kiinnostun ja ihastun esillä olevaa taidetta enemmän rakennuksesta tai tilasta, mihin taideteokset on asetettu esille. Toisinaan rakennus tai tila taikka niiden sijainti tai sijoittelu ympäristöön yksinkertaisesti vain lumoaa minut. Toisinaan taas rakennuksessa tai tilassa esillä oleva taide ei kosketa tai kiinnosta minua, jolloin huomioni kohdistuu entistä enemmän museorakennukseen tai näyttelytilaan.
Näin kävi taas, kun torstaina olin katsomassa Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisnäyttelyä, joka oli nimetty Garden Futures: Suunnittelua luonnon kanssa. Tykkään puutarhoista ja puistoista ja tykkään kukista, puista ja pensaista, joten menin näyttelyyn odottavin mielin. Mutta… Garden Futures -näyttely ei antanut minulle kovinkaan paljon.
Arkkitehtuurimuseon puolella oli lähinnä irrallisia (ja vaikeasti ymmärrettäviä) valokuvia ja kertomuksia erilaisista puutarhoista ympäri maailmaa, enkä oikein jaksanut niihin tutustua niihin. Näyttelyn nimessä luvattua puutarhojen tulevaisuutta tai suunnittelua luonnon kanssa löytyi, mutta yllättävän vähän eikä ainakaan tavis-puutarhuria kiinnostavassa muodossa. Ehkä Arkkitehtuurimuseon puolella oleva näyttelyosuus oli suunnattu enemmän ammattimaisille puutarhasuunnittelijoille.
Eniten minua kiinnosti museon sivuhuoneessa olleet värikkäät valokuvat ja tarinat helsinkiläisten siirtolapuutarhojen asukkaista. Ne olivat viihdyttävää katsottavaa ja luettavaa :)
Samoin Designmuseon anti oli pertymys. Liian sekavaa ja liikaa näkökulmia. Sekoitettu suuria ja tuiki erilaisia teemoja, kuten puutarhojen historiaa ja puutarhan suunnittelua sekä mm. työkaluja, puutarha-aiheista taidetta ja luontokatoa. En tiedä mitä odotin, mutta jotain selkeämpää ja rajatumpaa - ehkä…
Huomioni kiinnittyikin näyttelyjen sijaan noihin kahteen museorakennukseen, jotka sijaitsivat vierekkäin samalla tontilla, Johanneksen kirkkoa vastapäätä Korkeavuorenkadun ja Kasarminkadun välissä. Kumpikaan rakennuksista ei minua hurmannut, mutta silti ne olivat mielenkiintoisempia kuin niiden näyttelyt :)
Arkkitehtuurimuseo on perustettu 1956. Alkuun museo toimi Kaivopuistossa nimellä Rakennustaiteen museo, mutta vuonna 1981 se muutti Kasarminkadulle. Vuonna 1899 valmistuneen laatikkomaisen rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860-1933), joka oli kuvataileilija Helene Schjerfbeckin veli. Aiemmin rakennus oli tunnettu Tieteellisten seurain talona eli tuttavallisemmin Pöllölänä, kunnes vuonna 1931 tiedeseurojen toiminta siirtyi Säätytalolle ja sieltä 1990-luvulla edelleen Kirkkokadulle nykyiseen Tieteiden taloon.
Alkuun ymmärsin, että Pöllölä-nimi viittaa tiedeseuroihin. Mutta sitten luin netistä, että nimi juontuu rakennuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella istuvasta isosta kivipöllöstä. Taitaa tosin sopia molempiin :)
Tämän jälkeen rakennuksessa toimi Helsingin yliopiston voimistelulaitos 1930-luvulta vuoteen 1974, jolloin laitos siirfettiin osaksi Jyväskylän yliopistoa. Kansan keskuudessa rakennuksen lempinimi oli silloin Jumppa. Minulla on hämärä mielikuva, että olen lapsena osallistunut äitini kanssa tuossa talossa järjestettyyn voimistelukerhoon ja että yhdessä olisimme kiivenneet talon ullakolla olevaan ahtaaseen naisten pukuhuoneeseen.
Arkkitehtuurinuseossa on näyttelytilan lisäksi tutkimus- ja arkistotiloja, joten näin rakennuksesta oikeastaan vain sen julkisivun ja keskusportaikon. Designmuseossa näyttely oli aseteltu ihanan väljästi ja sillä puolen saatoin - komean portaikon lisäksi - ihailla entisen koulurakennuksen upeita korkeita ikkunoita.
Designmuseon näyttelyssä miellyin argentiinalaisen tekstiilitaiteilijan Alexandra Kehayogloun (s.1981) Meadow (Niitty) -nimiseen villaryijyyn vuodelta 2023 ja keraamikko Birger Kaipiaisen (1915-1988) Paratiisi-sarjaan kuuluvaan poikkeuksellisen väriseen seinälautaseen 1970-luvulta.
Ja sivistyin lyhyestä jutusta, joka kertoi Etiopian ortodoksisia (kopti)kirkkoja ympäröivistä, pappien hoitamista kirkkometsistä. Nämä ovat ainoita jäljellä olevia luonnonmetsiä maassa, jossa on noin 130 miljoonaa asukasta. Suurin osa metsistä on raivattu asutuksen ja viljelyn tieltä. Kirkkometsät ovat säästyneet, koska koptiuskonto pitää kirkkonsa ympärillä olevaa luontoa lähes pyhänä.
Vaikka museoiden puutarhanäyttelyt eivät minua järin innostaneet, niin näin ja opin muuta mielenkiintoista. Rakennuksista ja historiasta riittää aina juttua…
Arkkitehtuurimuseon portaikkoa
Onnellinen siirtolapuutarhuri Helsingissä 2023
Desingmuseon upeiden vanhojen ikkunoiden edessä oli
Alexandra Kehayogloun valtava villaryijy (2023).
Designmuseon portaikon ikkunoita
Ilmasta otettu valokuva yhdestä Etiopian kirkkometsästä.
Designmuseossa oli esillä myös puutarha-aiheisia astioita,
kuten tämä Birger Kaipiaisen seinälautanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti