maanantai 15. tammikuuta 2024

Seinen perässä

Paul Signac: Seine, Grenelle, 1899

Frosterus-salissa Amos Rex -museossa (täällä) tajusin, että Sigurd Frosteruksen taidekokoelman merkittävimmät teokset ovat parhaillaan esillä Ateneumin taidemuseossa. Ja juuri ne olisin halunnut nähdä. Erityisesti jäin kaipaamaan Paul Signacin Seine, Grenelle - ja Magnus Enckellin Poikia rannalla -nimisiä maalauksia, josta näin valokuvia taidekokoelman nettisivuilla.

Lauantaiaamuna minulla oli sopivasti luppoaikaa, joten päätin käydä Ateneumissa ja tutustua ainakin Signacin Seineen, joka minulta jäi kokonaan huomaamatta käydessäni lokakuussa museon suositussa Väriä & valoa -näyttelyssä (täällä). 

Ja sieltähän se Seine löytyi. Näyttelyn viimeisestä salista, jonne oli koottu eurooppalaisen impressionistien kaupunkielämää kuvaavia maalauksia. Ranskalaisen Paul Signacin (1863-1935) maalaama, 1800-luvun loppuvuosien Pariisia ja sen läpi virtaavaa Seine-jokea esittävä maalaus. Maalaus on toteutettu taiteilijalle ominaisella pistemaalauksella eli pointillismilla ja taulussa sekoittuu ihanasti sinisen ja lilan lukuisia sävyjä.

Ateneumissa Signacin maalaus oli sijoitettu heti näyttelysalin oven viereen sisääntulon oikealle puolelle. Minulta se jäi ikäänkuin ”piiloon”, koska se ei heti sisään tullessa osunut näkökenttääni. Onneksi tällä kertaa osasin sitä etsiä, sillä tykästyin kovasti. Yhteensä Väriä & valoa -näyttelyssä oli kymmenkunta maalausta Sigurd Frosteruksen kokoelmasta, joista Magnus Enckellin (1870-1925) Poikia rannalla oli ripustettu meri-aiheisten teosten joukkoon. 

Molemmat olivat upeaa värileikkiä. Katselin ja nautin :) 

Magnus Enckell: Poikia rannalla, 1910

2 kommenttia:

  1. Heips Museorotta! Vai luppoaikaa, Menojalka! Olen monta museokäyntiä sinua jäljessä. Sentään Atskissa olen käynyt kaksi kertaa. Kylmyys aiheuttaa sen, että on mielellään sisällä. Linnut sentään ovat saaneet ruokaa. On ilo katsella punatulkkuja, pyrstötiaisia, viherpeippoja etc. Kylmähän siinä valitettavasti tulee ihaillessa kauniita, nopeita ja nälkäisiä lintuja.
    Punavuori-käynnit ovat jääneet, en enää käy siellä keskiviikkoisin. Ehkä törmäämme jossain museossa, kunhan tästä reipastun, ja kevät lämmittää ilman. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentista, MK. Huutajiin ja Raakkujiin (kumpi se nyt oli) en vielä tänä keväänä pääse, sillä olen helmikuun ulkomailla. Mutta minulla on halu osallistua ko kuoron toimintaan edelleen eli pidetään mielessä. Vinkkasit minulle myös Ateneumin ystävistä, johon viimein ehkä saan liitytyksi :) Mukavaa sydän talvea ja tapaamisiin, InnaAnni

      Poista