Laura Jantunen: HAJAaNTUN ee Na, 2019
Taattisten tilalla Merimaskussa avattiin tiistaina kesän kolmas ja viimeinen taidenäyttely. Kyseessä on yhdeksän taiteilijan yhteisnäyttely Solar Noon, joka levittäytyy myös gallerian ulkopuolelle rakennusta ympäröivään luontoon.
Esittelytekstin mukaan näyttely ”kietoo ihmisen osaksi Maan yhteenkudottuja rytmejä: sen kestoja ja toistoja, käsittämättömän laajoja ja häviävän lyhyitä jaksoja”. En ihan saanut kiinni, mitä tällä tällä tarkoitetaan, enkä myöskään pystynyt hahmottamaan esillä olevien teosten luontoyhteyttä.
Tykkäsin Jaakko Pietiläisen vesialtaassa olevasta valkoisesta kivisestä kasvosta, jonka silmistä vesi virtasi hiljakseen - kuin kyyneleet. Pieni allas oli piilotettu Taattisten tilan gallerian ja ravintolan väliselle nurmikolle. Pidin myös tekstitetyistä ryijyistä, joissa perinteisiä ryijyjä oli valjastettu uusin tekstein. Gallerian pienen sivuhuoneen keltainen ryijy loi kivan kokonaisuuden tilassa olevan vanhan voimakoneen kanssa. Ryijyn pinnassa oli teksti: ”Kaikki mikä on tässä on joskus jossain muualla hajaantuneena”.
Näyttely, josta kerrankin on paikallaan sanoa ”ihan kiva”. Usein käytän sanontaa ”ihan kiva”, kun oikeasti tarkoitan ennemmin että ”oikein kiva”. Solar Noon oli oikeasti ihan kiva eli vähän kiva, ehkä noin seiska plus.
Taru Happonen: Honey, 2023
Jaakko Pietiläinen: Mikä nousee ja ei koskaan laske, 2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti