Kun astuin sisään Maskun keskiaikaiseen kivikirkkoon - heinäkuisen kirkkokierroksen (täällä) aloittavaan kirkkoon - huomasin ensimmäisenä punaiset ja harmaat ”verhot”, jotka oli maalattu kirkon seinien alaosiin. Ja toiseksi kuoriosassa olevat vanhat puuovet sekä katon upeat holvikaaret.
Seinien värikkäät, laskostetut ”verhot” on alunperin maalattu 1600-luvulla. Myöhemmin ne peitettiin piiloon kalkilla, mutta paljastettiin uudelleen 1915, jolloin kirkko kauttaaltaan entisöitiin nykyiseen asuunsa. Myös kuoriosan kauniit puuovet ovat 1600-luvulta.
Kirkko on rakennettu 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Tältä ajalta on peräisin iso puinen krusifiksi, joka nykyään on kirkon pohjoisseinällä. Tämä Suomessa valmistettu puuristi oli 1800-luvun alkuun asti kiinnitettynä ns. kuoriseinään eli seinään, joka erotti toisistaan papeille tarkoitetun etuosan - kuoriosan - ja seurakunnalle tarkoitetun keskiosan.
Krusifiksin vieressä ylläolevassa valokuvassa näkyy vaalea ovi. Se takana on kuulemma vanhat kiviportaat, jotka johtavat kirkon ullakolle. Miksi? - sitä en huomannut kysyä. Kirkon keskiaikaista koristemaalauksista on säilynyt ainostaan yksi vihkimäristi, joka näkyy alla olevassa krusifiksikuvassa.
Kaunis, tasapainoinen ja rauhallinen kivikirkko. Ja sopusuhtainen. Tykkäsin - sopivasti väriä ja riittävästi valoa, eikä liikaa krääsää.
Sakastin ovi vuodelta 1695
Papinovi ja papin eteinen
Kuori-ikkunan lasimaalauksen on sommitellut taiteilija Willy Baer ja seurakunnalle
vuonna 1916 lahjoittanut maskulaisen Kankaisten kartanon isäntä Fredrik Aminoff (1875-1918)
alle 30-vuotiaana kuolleen puolisonsa Esterin (1887-1913) muistoksi.
Pohjoisseinän krusifiksi ja sen oikealla puolella 1500-luvulla seinään maalattu vihkimäristi.
Puiden piilossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti