keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Koneen kartano


Olen käynyt useamman kerran entisen Lauttasaaren kartanon puutarhassa olevassa Puhuri-kahvilassa, jossa nykyään kävijöitä kahvittaa Patisserie Teemu Aura. Tykkään sekä paikasta että sen antimista tosi paljon (täällä). Kartanon päärakennuksessa en ole käynyt. Huomasin, että Lauttasaari-Seura järjestää sinne säännöllisiä opastuskierroksia, joten senkin asian aioin korjata lähiaikoina :)

Vuodesta 2015 Lauttasaaren kartano on ollut Koneen Säätiön omistuksessa ja säätiön työntekijöiden toimitilana. Säätiö on kunnostanut pitkään tyhjillään olleen päärakennuksen, vieressä olevan pienemmän puisen huvilan - ns. punaisen tuvan - sekä näiden ympärillä olevan puutarhan. Rahaa on käytetty säästelemättä, ja kaikki on pyritty entisöimään sellaisiksi kuin niiden tiedetään olleen 1920-luvulla.

Punainen tupa oli kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen rakennutti 23-vuotias Mårten Weurlander vuonna 1792. Tämän jälkeen kartano on vaihtanut usein omistajaa. Nykyisen päärakennuksen rakennutti 1837 Claes Wilhelm Gylden (1802-1872), joka toimi pitkään Maanmittaushallituksen ylitirehtöörinä (nyk. pääjohtaja). Viimeinen yksityinen omistaja oli kauppaneuvos Julius Tallberg (1857-1921), joka 1911 osti kartanon kesähuvilakseen. Vuonna 1946 hänen miniänsä brittiläissyntyinen Clara Tallberg (1886-1964) myi tilukset rakennuksineen Allergiasäätiölle, jolta omistus 1978 siirtyi Helsingin kaupungille. 

Nykyään Lauttasaareen pääsee sujuvasti jopa metrolla, kun vuosina 1914-1936 sinne kuljettiin lautalla (täällä), ja sillan valmistuttua autoilla. Lauttamatkasta juontui myös saaren vuonna 1918 käyttöön otettu suomenkielinen nimi Lauttasaari. Ruotsiksi saaren nimi oli jo pitkään ollut Drömsö, minkä todennäköisin alkuperä oli saksilainen, moreeniharjua tarkoittava sana drum.

Kartanon kauniisti entisöity ja hyvin hoidettu puutarha (täällä) on kaikille avoin, samoin kuin kartanon piharakennuksessa toimiva kahvila, josta jo edellä mainitsin. Mukava ja herkullinen piipahduskohde aivan Lauttasaaren metroaseman kyljessä :)

Janne Nabb ja Maria Teeri: Lahopuutarha. Ympäristötaidetta kartanon puutarhassa :)

 
Lauttasaaren kartano vuonna 1930 (Helsingin Kaupunginmuseo, valokuva Sääski Oy)

2 kommenttia:

  1. Kiitos taas kerran tästä yleissivistävästä bloggauksesta. Minulle syntyperäiselle stadilaiselle kaupunkituntemukseni on enemmänkin jähmettynyt itäosiin ja Kallion seutuun. Kulosaari ei saanut esim. nimeä Raitiosaari😉, sillä kulkihan sinne vuosina 1910-1957 raitiovaunu, ensin höyrylautalla vuoteen 1919, kunnes silta rakennettiin. Nykyinen silta on vuodelta 1957, ja raiteet palasivat metron muodossa v. elokuussa 1982. Muistan, miten monet vastustivat sen tuloa. Jotkut olivat kaukaa viisaita. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MK näistä Kulosaari-muistoista. Minähän muutin pois Kulosaaresta jo 1972, jolloin aloin opiskella Oulussa. Metron tullessa 1982 asuin jo oman perheeni kanssa ja takaisin Itä-Helsingissä, mutta Kulosaareen palasin vain vieraillessani Äitimuorin luona lapsuuden kodissani, kunnes hänkin yli 10 vuotta sitten muutti Poikakaverinsa luokse Tapiolaan.

      Mutta Kulosaaressa tykkään käydä edelleen - kävelemässä vanhalla puolella upeita taloja ihaillen ja Leposaaressa - vanhoja muistellen. Terv InnaAnni

      Poista