Tiistaisella kampaajareissulla eksyin taas vanhaan tuttuun ja hyväksi todettuun kahvila Fleuristeen (täällä). Se on toiminut Uudenmaankadulla Otavaa vastapäätä vajaat kymmenen vuotta. Alkuun samoissa tiloissa oli myös kukkakauppa - ja piano, joka seinän vieressä odotti soittajaa. Molemmat ovat vuosien kuluessa kadonneet. Kaipaan molempia, sillä ne toivat pelkällä olemisellaan tilaan väriä, eloa ja iloa.
Nykyään Fleuristen pienissä tiloissa on 6-8 pientä pöytää. Ystävällinen ja lempeästi hymyilevä emäntä esittelee vähäistä tarjontaa - pääosin itseleivottua. Tunnelma on leppoisa ja rauhallinen. Kahvi tarjoillaan pöytiin - joskaan se ei maultaan eroa massapaikkojen tarjonnasta. Tiistaina kahvilan isoimman pöydän oli vallannut englantia puhuva eloisa seurue. Ja vieressäni istunut nuoripari oli syventynyt kahteen paksuun romaaniin. Harvinaista - nykyäänhän useimmat meistä näpräävät kahvitellessaan puhelinta tai tietokonetta.
Fleuristessa - suomeksi kukkakauppias - kahvitellessani aloin yllättäen ikävöidä kevättä ja kukkia. Onneksi ihana kristallikruunu lievitti ikävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti