Hyvä ystävänpäivä

Ystävänpäiväni alkoi oikeastaan jo tiistai-iltana, kun draamaleidit - outo ystäväpoppoo parin vuoden takaa - tapasivat Kampissa. Syötiin thaipöperöitä ja vähän juotiinkin, mutta pääasiassa sukellettiin suoraan sielun syövereihin, kuten tapanamme on ollut. Illan aikana jaoimme iloja ja suruja laidasta laitaan. Yksi oli lähes viisikymppisenä mennyt elokuussa ensi kertaa naimisiin, toinen oli juuri lopettamassa leukemiahoitoja ja kolmannella oli syksyllä todettu muistisairaus. Ilta meni elämää ja ystävyyttä pohtiessa.

Varsinaisen ystävänpäivän aamuna tapasin pitkäaikaisimman (Paras)ystäväni missäs muualla kuin lukutoukka-Siiman lempikahvilassa Akateemisen kirjakaupan Aalto-kahvilassa. Ja mitäs me mummit muuta tilasimme kuin kahvilan perinteisen eli Aallon aamiaisen: kaksi isoa paahtoleipää, voita, hilloa, juustoa, kinkkua, kurkkua ja tomaattia appelsiinituoremehun ja latte-kahvin kanssa. Aamu meni elämää ja ystävyyttä pohtiessa.

Ystävänpäivän kunniaksi Ukki vei minut lounaalle ravintola Vinkkeliin (täällä) Korkeavuorenkadun ja Pienen Roobertinkadun kulmaan. Olin vajaa kaksi vuotta sitten avatussa Vinkkelissä ekaa kertaa, ja ihastuin. Entisen vanhantavarankaupan tiloihin saneeratun, kahteen huoneeseen jaetun ravintolan sisustus viehätti heti silmää - rauhallista ja yksinkertaisen tyylikästä. Kolmen ruokalajin lounasmenu oli hyvä, vaan ei erinomainen. Alkuun tarjoiltu paahdettu porkkana vuohenjuuston kanssa näytti kauniilta ja maistui mieluisalta. Pääruokana kokeilin makrillia pikkelöityjen kurkkusuikaleiden (näyttivät vetelältä spagetilta) ja sienten kanssa - ei ihan makuuni. Jälkkäriksi valitsin kolme pikkuherkkua, joista kotitekoinen macarone oli paras. Lisäksi saimme maistuvaa ja lämmintä Väyrysen leipomon leipää. Hintaan nähden kokonaisuus oli ok - 29 euroa.

Mutta parasta Vinkkelissä oli palvelu. Ihastuin välittömästi meidät pöytiin ohjanneeseen keski-ikäiseen naistarjoilijaan, joka lämpimästi, jopa sydämellisesti toivotti ”pariskunnan” tervetulleeksi ja esitteli lounaslistan. Myös muu henkilökunta oli hurmaavaa ja ystävällistä. Etenkin henkilökohtaisen palvelun takia palaan lähiaikoina Vinkkeliin - pohtimaan elämää ja ystävyyttä.

Iltapäiväksi Ukki ja Mummi oli kutsuttu tutustumaan puolitoistavuotiaan Maxin päiväkotiin. Sulattelimme lounasta ryömimällä lattialla kahdeksan vaippaikäisen perässä muiden isovanhempien kanssa. Rakensimme legoja, syötimme nukkeja, ”maistelimme” muovijuustoa ja kolaroimme muoviautoilla. Ei pohdittu elämää eikä ystävyyttä, vaan sukelsimme elämään ja ystävyyteen.

Hyvää ystävänpäivää.