Kerän päätä etsimässä

Hyvissä ja syvissä ihmissuhteissa on se hieno etu, 

että niissä pääsee tutustumaan myös itseensä paremmin - 

ruttuineen, kupruineen ja hankaluuksineen. 

Lähimmät ihmissuhteemme paljastavat meistä paljon, 

ja juuri siksi läheltä tulevien näkemykselle kannattaa antaa aikaa ja arvoa.

Tämä on lainaus Maarit Kallion blogitekstistä (täällä). Sitä lukiessa jäin miettimään viime päivien sanaharkkaa ja sen jälkeisiä rehellisiä keskusteluja aikuisten tyttärieni kanssa. 

Tyttärissäni on voimaa yrittää tulla lähelle silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai saattaa jopa satuttaa itseä tai toista. Useimmiten yhdessä pystymme kuitenkin löytämään kerän pään, jota seuraamalla sotkuihin saadaan ymmärrystä - puolin ja toisin. Kunhan kukaan ei karkaa tilanteesta - henkisesti tai konkreettisesti, kun itseä tai keskustelukumppania alkaa ahdistaa tai tilanne hetkellisesti tuntuu umpikujalta. Ja osaamme kuulla toisiamme - erilaisuuttamme kunnioittaen.

Kiitos, kun uskalsitte ja osasitte tulla lähelle änkyrä-Äitiä ja nostaa sotkuja pöydälle.