Heinäkuu.

Aarrearkku

Viisivuotias aloittaa huomenna esikoulun. Keväällä lapsia on neuvottu tuomaan syksyllä kouluun aarrearkku, johon on piilotettu kolme kesästä muistuttavaa esinettä. Viikolla Viisivuotias nikkaroi kummitätinsä eli Lontoontytön kanssa tyylikkään pikkuarkun, johon hän aikoo tänään kerätä kesänsä aarteet.

Mitähän aarteita arkusta huomenna löytyy?

30.07 klo 20.07

30.07 klo 04.07

Heinäkuun herkku

Olen haka kuorimaan rapuja - Äitimuorin ja Alma-mummin peruja.

Norsun taika

Salon Aarresaari-kirppiksellä (täällä) oli myynnissä jonkun "mummon" itsetekemä vauvan lököttelypeitto. Valkoinen pitsikoristeinen vanha lakana oli neulottu yhteen vaaleansinisen vauvakankaan kanssa, ja koristeeksi oli tikattu söpö norsu.

En voinut vastustaa isoa (150cm x 150 cm) superihanaa vilttiä, ja kun hintakin oli vain viisi euroa, niin norsupeitto päätynee Opiskelijapojan Vauvelille. Lököttelypeitto näytti käyttämättömältä, joten saattaa jäädä Vauvelinkin kaappiin odottamaan seuraavaa kirpputoria.

Mutta norsu lumosi Mummin, joten ehkä se tehoaa Vauveliinkin...

Vaivaton valssi

Hidas valssi on tällä hetkellä suosikkini - leikkisän foski-fuskusekoituksen ohella. Littoisten lavan treeneissä Kaarinassa on kahdesti peräkkäin ollut hidasta valssia. Jälkimmäinen kerta oli maanantaina rumba-kaksituntisen jälkeen illalla kahdeksasta kymmeneen. Kun sen jälkeen ajoin iltasumussa vielä tunnin matkan mökille, niin johan oli mummi rääkätty.

Sankan sumun takia tarvitsin autossa pitkiä valoja, mutten löytänyt kuplasta oikeaa nappia, joten jouduin koko loppumatkan pitämään vas kädellä vilkkuviisaria yläasennossa, jotta näin kunnolla eteeni. Ja kun kädet olivat jo pitkän tanssirupeaman jäljiltä vähän jäykät.... Lopulta kotona, ja puolen yön jälkeen pehkuissa.

Opinko uutta? Valssissa kakkosaskel astutaan aina päkiällä. Promenadissa kroppaa avataan vain 45 astetta ja nainen voi kääntää päätään menosuuntaan tai jättää kääntämättä. Antti-Villen mielestä on mukavampi, jos nainen ei käännä päätään avauksen suuntaan, vaan pitää päänsä valssin perusasennossa eli katsoo miehen oik olkapään yli vähän omalle vasemmalleen. Jos nainen kääntää päätään, niin myös hänen kroppansa kääntyy helposti liian auki, ja tämä ei ole tarkoitus valssipromenadissa.

Naisen astuessa promenadiasentoon vas jalallaan hän vetää oik jalkansa ensin kiinni vas sääreen astuen oik jalallaan eteenpäin tanssin menosuuntaan kolmosaskeleelle "myöhästyen" ja vasta miehen ohjauksesta.

Näin Littoisissa maanantai-iltana - lähes kolmenkymmenen asteen helteessä.

Lukutoukka

Kirsin päivää

Kakkupohja on leivottu ruotsalaisen Annan keittokirjan ohjeen mukaan, kerma ja mansikat lähikaupasta sekä vadelmat ja mustikat mökin pihasta. Täytteenä kerman kaverina Salon torin tutulta myyjältä ostettua tämänkesäisistä mansikoista tehtyä herkkuhilloa. Ja herkkua tuli kakustakin!

Alkujaan kakku piti koota eilisillaksi, kun juhlistettiin Juniorin synttäreitä Esikoisen uudella mökillä. Viikko sitten hankitulta mökiltä ei löytynytkään vispilää, joten kerma jäi vatkaamatta. Onneksi yksi vieraista oli tuonut mustikkapiirakan, joten emme ehkä kakkua olisi enää jaksaneetkaan.

Ja saipahan Lontoontyttö tänään nauttia herkkukakkua...

Elämä on.

Tanssia Pavilla

Helsingin Pavista jäi viime kesänä huono muisto (täällä). Väkeä ja etenkin naisia oli tuvan täydeltä, enkä kaksituntisen aikana päässyt tanssimaan kuin yhden vaivaisen foksin. Ja sekin meni askelissa sekoillen. Tylsän tanssireissun jälkeen Pavi ei ole kutsunut.

Eilen - vuoden tauon jälkeen - rohkenin uudelleen kokeilla Pavin tanssiparkettia. Mukava kokemus. Oli kivaa, tyystin erilaista kuin vuosi sitten. Sain tanssia koko illan seitsemästä puoli yhteentoista.

Mikä vuodessa on sitten muuttunut? Ensinnäkin olen oppinut lisää tanssitekniikkaa ja seuraamista, ja olen mielestäni selvästi parempi tanssija kuin viime kesänä. Suhtaudun tanssiin nykyään rennommin ja jopa pienellä huumorilla - omissa rajoissani. Myös Pavi paikkana on tutumpi - ja turvallisempi - koska Maijan kesätreenit pidetään Pavin tanssisalissa. Lisäksi eilen paikalla oli useita tuttuja Maijan ja Pirjon tanssitreeneistä, mikä vähensi vierauden tunnetta ja tilanteen outoutta.

Mutta parasta kaikesta oli tanssikumppanini. Ja se että sain tanssia. Maijan treeneissä tuli juhannuksen jälkeen juttua yhden naisassarin kanssa, ja hän kertoi käyvänsä "opettamassa" paria naisoppilasta tanssittamalla heitä oikeilla tanssipaikoilla viejän roolissa. Minähän heti kysymään, josko yksi mummi sopisi joukkoon. Ja niin oli treffit sovittu.

Tanssittiin riehakasta fuskua, sulavaa valssia ja jopa tunnelmallista tangoa ja oudosti soitettua rumbaa - plus pari chachaa. Eli lähes koko osaamani rebertuaari. Mutta kivointa oli tanssia svengaavaa foksin ja fuskun sekoitusta, jota Jaana vei määrätietoisella otteella ja selkelkeästi kokemattomampaakin seuraajaa ohjaten. Välillä istuttiin, juotiin puokkiin puolen litran Novelle-pullo ja juteltiin.

Nautin sydämen ja kropan kyllyydestä. Ja unohdin täysin alkuhuoleni "josko joku ehkä kuikuilee outoa naisparia". Aamulla tanssi-intoni tosin kostautui väsyneellä kropalla ja kipeillä lihaksilla.

Takas lavalle

Eilen aikataulut sopivat ja pääsin toistamiseen Littoisten lavan tanssitreeneihin - ensin pari tuntia plus kuuskymppisten seurassa ja sitten toinen parituntinen sekalaisemmassa porukassa.

Ikäryhmässä harjoittelimme hidasta valssia. Paikalla oli kivasti porukkaa - enemmän kuin pari viikkoa sitten, myös innostuneita miesviejiä (täällä). Alkeisjatkoryhmässä oli edelliskerran tapaan runsaasti treenaajia - sopivasti vähempi osaajia ja pidempään harjoitelleita.

Valssia vietäessä keskityin siihen, että ensiaskel vas jalalla otetaan suoraan taakse vientisuuntaan, ja naisassarin viennissä sain treenata myös kehräkäännöstä. Lopussa Antti-Ville opetti naisen kädenalta viennin: Ensin tanssitaan oikean käännöksen alku (yks, kaks, kol), minkä jälkeen nainen astuu oik jalallaan kanta-askeleen miestä kohti (yks) ja kääntyy päkiöillä vauhdikkaasti puolitoista kierrosta miehen ohi ja editse tämän oik puolelta liikkuen tanssin menosuuntaan (kaks, kol), seisten lopussa miestä kohti selkä menosuuntaan. Liike jatkuu perusaskeleella eli nainen astuu vas jalallaan taakse (yks), oikealla sivulle (kaks) ja yhteen (kol).

Tykkään, että jo alkeisjatkotunnilla Antti-Ville opettaa selkeästi kunkin tanssin tekniikkaa sekä antaa vinkkejä miten löytää ko tanssin luonnetta. Sekä tekniikkaa että tunnetta. Miesviejissä tuntuu olevan enemmän tanssin "treenauksesta" eli askeleiden hiomisesta ja hyvästä viennistä kiinnostuneita kuin Helsingin vastaavissa harkoissa. Minäkin koen oppivani sekä uutta askellusta että ohjaavaa vientiä.

Rumbassa jalkaterät on hieman ulospäin ja painopiste päkiöillä. Lantio tekee kahdeksikkoa, jonka oikea rytmitys on vielä hakusessa. Etenkin paikalla askeltaessa oikea lantionliike tuntuu vaikealta. Vaikka rumban liike näkyy voimakkaimmin lantiossa, se väreilee selkeästi koko kehossa. Eli myös yläkroppa elää, vaikka liike ulospäin on lantiota vaimeampaa. Parin viejän kanssa löysin yhteisen liikkeen, ja tanssin ilo pilkahteli pintaan.

Tunnin automatka Salon mökiltä Littoisten lavalle ei haittaa, kun tietää pääsevänsä kivoihin treeneihin kivaan porukkaan!

Pihanvaltaajat

Mökkipihalla ei ole etania - onneksi! Mutta aurinkoisen etupihan nurkan ovat vallanneet villivadelmat! Koskaan yli 30 vuoden aikana ei ole ollut näin paljon vadelmia. Ikkunoista kurkatessa järven ja mökin väli värjäytyy punaisena verhona. Villivadelmat ovat tosin pieniä, eivätkä tänä vuonna edes hirveän makeita. Mutta omista puskista!

Pihan toinen nurkka metsän reunassa pursuaa mustikoita, jotka tänä vuonna ovat isoja ja meheviä. Ja niitä riittää... Ja kanttarelleja nousee valtavasti, ja paikkoihin joissa niitä ei aiemmin ole näkynyt. Todellista lähiruokaa!

Kokemuksia Relovesta

Koluan mielelläni kirpputoreja, myös matkoilla ollessani. Toiseen blogiini Mummi kirppiksellä (täällä) kirjaan ahkerasti kirppulöytöjäni. Nykyään olen itse harvoin myymässä, pääosin vien vanhempia vaatteitani - useimmat kirppishankintoja - mm. Fidaan ja Emmaukseen. Viime viikolla päätin kokeilla myyntirekkiä uudessa Reloven itsepalvelukirppiksellä Töölössä (täällä).

Varasin viikon myyntipaikan (55 euroa) käydessäni Relovessa kahvilla - varaus onnistuu myös netin kautta. Myyjä saa käyttöönsä 1,5 metrin pätkän pitkästä vaaterekistä, tämän alla olevan kenkätilan ja tarvittavan määrän hyviä vaate- ja housuhenkareita. Tuotteet voi hinnoitella käsin tai netissä, ja valmiit tuotteisiin kiinnitettävät hintalaput saa printattuna myymälästä.

Vein myyntiin noin 50 lähinnä naisten kesävaatteita - ohuita puseroita, housuja, jakkuja ym. - ja kymmenkunta kenkäparia, jotka mahtuivat hyvin minulle varattuun myyntitilaan. Viikon aikana myytiin noin 30 vaatetta, mutta kengistä vain jokunen pari. Useimmat maksoivat 2 - 8 euroa, jotkut hintavammat merkit 10-15 euroa. Myyntituloni oli 240 euroa, josta Relove otti 7 prosentin provision.

Olin tyytyväinen myyntikokemukseen, kuten aiemmin ostokokemukseenkin (täällä). En käynyt paikalla myyntiviikon aikana, mutta kun menin tyhjentämään rekkiä, se oli henkilökunnan puolesta pidetty siistinä.

Varasin uuden paikan talvivaatteille syyskuulle!

Reissun päällä

Tutuksi todettu

Tykkään edelleen kutoa sukkia aiemmin hyväksi toteamallani mallilla (täällä ja täällä) seiskaveikasta ja kolmosen sukkapuikoilla paitsi että toistan kantatilkun oikea/nurja -kerroksia 12 kertaa ja poimin kantatilkun reunasta 12+1 simukkaa. Tämän perusohjeen olen kirjannut muistiin (täällä).

Viimeisimmät sukat tein kahden eri harmaan raidalla lisäten kärkeen kauniin kellertävän raidan Värjärin puodista (täällä) aikoinani ostamallani luonnonväreillä värjätyllä langalla. Harmi, kun Värjärin myyntipöytää ei ole enää näkynyt Salon torilla.

Satanut aamusta asti. Ukki sytytti takkaan tulen harmaan päivän iloksi ja lämmöksi. Takkatulen lisäksi sadepäivän ilopilkku on Henri Konttinen, joka Wimbledonissa taistelee sekanelipelin finaalissa brittiparin kanssa.

Lenkin varrelta

Foksivinkkejä

Torstaina Pavilla kolmetuntinen lavafoksia Maijan ohjauksessa. Tykkään foksista, mutta eilen meno takkusi. Jututtaessani yhtä hyvää miesviejää hän kertoi aloittaneensa tanssin kahdeksan vuotiaana, jolloin vaihtoi painiharrastuksen kansantanssiin. Oli muuten Pohjanmaalta, jossa vaihtoehtoina oli paini tai kansantanssi. Meikäläinen aloitti 60-vuotiaana, joten pieni taso- ja taitoero sallittanee...

Aloitusaskeleeseen mies astuu vas jalallaan takaviistoon, myös vartalollaan. Nainen seuraa liikkeellään miehen vartaloa astuen oik jalallaan etuviistoon (hidas), palaten - viejän ohjatessa - takaisin vas jalalleen (hidas) ja astuen nopnop-askeleet suoraan taakseen tai takaviistoon. Myös lopetusaskel voi olla aloitusaskeleen ensimmäisen askeleen kaltainen, mutta pidempi ja syvempi. Nainen ei roiku miehessä eikä mies kaadu naisen päälle, vaan kumpikin seisovat tukevasti omilla jaloillaan, naisella oik jalka koukussa ja vas jalka sivulle ojennettuna tai seksikkäästi miehen oik jalkaa vasten.

Hitaissa askelissa vartaloa kierretään kuten kävellessä eli kun nainen astuu oik jalalla taakse, hänen tulisi kiertää oik olkapäätä eteen ja päinvastoin. Vartalon kierto korostuu rytmirikossa, jossa astutaan vain hitaita askeleita eli ikäänkuin kävellään eteen- tai taaksepäin.

Yksi viejistä antoi pari vinkkiä: Ota pidempiä askelia ja pidä polvissa pieni koukistus baunssin lisäksi, niin meno ja tasapaino paranee. Viejän mukaan baunssi on merkityksellisempi hitaassa foksissa, eikä välttämätön nopeassa foksissa. Maija muistutti, että jalat eivät saa olla harallaan, vaan reisiä puristetaan tiukasti yhteen.

Aina oppii, tai ainakin löytää vanhoista opeista uusia vinkkejä.

Muru mökillä

Littoisten lava

Turkulainen tanssiseura Sekahaku (täällä) järjestää kesäisin usean kerran viikossa tanssikursseja Littoisten tanssilavalla, joka on pieni perinteinen puulava uimarannan vieressä Kaarinassa. Nuori ja poikamainen Antti-Ville Heikkilä on selkeä opettaja, joskaan ei enää niin innostava ja innostunut kuin pari vuotta sitten, kun Ukin kanssa viimeksi kävimme Littoisten lavatreeneissä (täällä).

Eilen ajoin yksin tunnin matkan mökiltä lavalle tanssiharjoituksiin. Ensin oli kahden tunnin 60+ -ikäisten hitaan valssin alkeiskurssi. Paikalla oli 15 innokasta hyväkuntoista naista ja viisi vähemmän innokasta ja vähemmän hyväkuntoista miestä. Harjoittelin tanssivuorollani hyvin rytmissä pysyvän, mutta valssin askelia vasta opettelevan mukavan miehen kanssa. Kesken tanssimme miehen tanssitauolla oleva vaimo kipaisi ärhäkästi opastamaan miestään: "Taas unohdit sen sivuaskeleen!" Ei ole miehillä helppoa... Muuten aika tylsä ja hitaasti etenevä treeni - tulihan kerrattua perusaskellusta.

Seniorikurssin jälkeen alkoi aikuistreeni "keski-ikäisille". Tämä hitaan valssin alkeisjatkotason kaksituntinen yllätti tylsän "vanhus"tunnin jälkeen erittäin positiivisesti. Väkeä oli satakunta, useita taitavia viejiä ja vain jokunen pariton nainen. Opin täsmällisempää askellusta ja erilaisten viejien seuraamista. Ja nautin!

Hitaassa valssissa polven notku ykkösaskeleelta lähdettäessä on pieni, ja Antti-Villen mukaan sekä ykkös- että kakkosaskel pitkiä. Käännösten suunnat määräytyvät miehen mukaan. Oikeassa käännöksessä astutaan parin jalkojen väliin, mutta ei vasemmassa. Harjoiteltiin kehräkäännöstä ja promenaadia. Kumpikin luontui osaavan viejän ohjauksessa jo lihasmuistista.

Oli kiva fiilis olla treeneissä, joissa ei tuntenut ketään ennestään. Uuden viejän ennakkoasenne tuntui olevan "Osaakohan tuo täti mitään?" Nautin, kun koin yllättäväni viejän. Osasinkin jotain ja seurasin vaikeissakin kuvioissa. Ähäkutti!

Sekahakuun palataan...

Vielä pikkujuttuja

Keväällä yksin mökillä ollessani kirjoitin pari kertaa Pikkujuttuja (täällä ja täällä), joten jatketaanpa samaan tahtiin vaikken enää olekaan yksin, vaan vaihtelevan seurapiirin ympäröimänä.

Tiheät kävelylenkit ja luonnon tiivis tarkkailu ovat jääneet vähemmälle. Mutta joitakin Pikkujuttuja ei vain voi olla huomaamatta. Lahden joutsenpari vartioi huolella viittä poikastaan ja kolme ylvästä kuikkaa sukeltelee lähes päivittäin järven selällä. Pääskynen on rakentanut pesän untuvikoilleen ulkoporstuan räystään päälle.

Tuttu rantakäärme ilmestyi jo toukokuussa köllöttelemään aurinkoiselle tuvan ulkoseinälle ja kaksi uteliasta valkohäntäpeuraa seisoi uteliaana häntäänsä heilutellen mökkitiellä. Juhannuksen jälkeen kanttarellit ilmestyivät saunarantaan...

Matilda ja Teijo

Kaivattiin äksöniä pyhäpäivään ja tehtiin retki Mathildedalin (suomeksi Matilda) ja Teijon ruukkikyliin Perniöön. Mathildedal liittyy sukuni historiaan, sillä Taatani eli isäni isä (täällä) on elänyt lapsuutensa 1900-luvun alussa Perniössä ja Taatan äiti (1874-1963) eli leskeksi jäätyään kymmeniä vuosia yksin pienessä mökissä Mathildedalin kylässä. Korkeasokkelinen mökki seisoo edelleen yksinäisenä, hylättynä ja vähän ränsistyneenä Tullintien varrella kaukana tieltä kallion reunalla.

Minäkin olen viettänyt 1960-luvulla parina kesänä useamman viikon kahden sisarukseni ja kotiapulaisemme kanssa tässä yksihuoneisessa mökissä. Niinä viikkoina lähes asuimme läheisessä Mathilda-järvessä, hypimme paljain jaloin lämpimillä kallioilla ja leikimme siskon kanssa Eija- ja Liisa-nimisillä vauvanukeilla. Koimme myös pallosalaman, joka jysähti takasta keskellemme pikkutupaan, ja laskimme öitä lauantaihin jolloin äiti tuli kaupungista käymään.

Tämänpäiväisellä kesäretkellä söimme täpötäydessä Ruukin krouvissa (täällä), jossa harmiksemme jouduimme odottamaan ruokaa tilauksen jälkeen 1,5 tuntia! Ja Ukin siikakeitto unohtui kokonaan! Keittiö ei tainnut pysyä suositun turistipäivän perässä. Onneksi ravintolapäällikkö hoiti asian hienosti, emmekä joutuneet maksamaan aterioista mitään. Ja kesti vielä asiallisesti Ukin lievän hermostumisen. Mitenköhän muiden odottajien kävi...

Hermoja kiristäneen ruokailun jälkeen kahviteltiin kodikkaassa kahvila Kyläkonttorissa (täällä) ja läheisellä maatilalla tutustuttiin suloisiin alpakoihin. Vyyhti pehmeää alpakkalankaa rentoutti Mummin, ja Ukinkin järkkynyt mieli rauhoittui lämpimällä korvapuustilla.

Läheisessä Teijossa käveltiin vielä ihailemaan Suomen pienintä kivikirkkoa - sisälle ei ikävä kyllä päässyt. Kirkon oven vieressä on seinälaatta, jossa mainitaan parikymmentä sodassa kuollutta Teijon tehtaan työntekijää, joukossa myös Arnold-taatani Tauno-veli, joka kuoli 41-vuotiaana syyskuussa 1941.

Mukana olleet Juniori ja Lontoontyttö ihailivat vanhoja ruukkirakennuksia ja seurasivat lähinnä huvittuneina vanhempiensa ravintolahässäkkää. Hässäkästä huolimatta Mathildedal on kiva kesäinen retkikohde!

Oma mökki

Esikoinen hankki miehensä kanssa eilen oman mökin. Viitisen kilometriä meidän mökistämme - samassa kunnassa ja saman järven rannalla. Autolla huraus, veneellä hetki ja pyörällä tovi! Ihana kuin rakkaat säilyivät lähietäisyydellä, mutta kaikille ehkä hyvä että tarvittaessa voidaan pitää hajurakoa. Saadaan syödä ja touhuta yhdessä, mutta nukkua ja riidellä omissa mökeissämme.

Kaunis mustikkainen rinnetontti, jossa ylämökki ja rantasauna sekä ulkohuussi, notskipaikka ja näköalakivi rannassa.

Hei Heinäkuu

Työssä käydessäni heinäkuu oli lomakuu, jolloin pyrin elämään ilman aikatauluja. Sen huomasi saavuttaneensa, kun ei enää tiennyt mitä viikonpäivää elettiin. Jokainen päivä oli juhlapäivä - tiistai ei eronnut lauantaista. Ukin johdolla valmistauduttiin päivän kohokohtaan - ruokailuun - ja herkuteltiin pitkään ja rauhassa. Aina jälkkärin kera. Usein pöydässä oli myös varhain leskeksi jäänyt Äitimuori ja lasten yökylään tulleita kavereita, välillä Sisko tai Parasystävä perheineen. Aurinko paistoi ja kärpäset pörisi.

Eläkkeellä ollessani heinäkuu ei ajan käytön suhteen merkittävästi eroa helmikuusta. Mutta arkinen elämä kesäisellä mökillä on sosiaalisempaa ja luontohakuisempaa - enemmän ulospäin suuntautunutta. Vieraita käy vähän, mutta aikuiset lapset kumppaneineen ja lapsineen piipahtavat tiheästi.

Sisä- ja ulkotilan välinen raja häviää. Elämä siirtyy ulos - kahvitellaan ja syödään usein pihalla. Pöytäliinat levitetään aamuisin pihapöydille ja riippukeinut ripustetaan pihapuihin. Savustusuuni ja rannan nuotiopaikka ovat ahkerassa käytössä. Ukki ja nuoriso saunovat joka ilta (paitsi tänä kesänä, kun saunaa remontoidaan), Mummi säästeliäämmin. Aamu-uinnit palaavat ohjelmaan, kunhan remonttimiehistä päästään.

Aurinko paistaa ja kärpäset pörisee - edelleen. Ja villiviinit kipuavat punamultaseinää...