Buggia ja rumbaa

Tanssileirin seitsemäntenä päivänä Hanna opetti alkeisjatkossa buggia, Susa rumbaa, Jones tangoa ja Jari foksia. En ole aiemmin oikein älynnyt buggin kuvioita, olen vaan askeltanut ja yrittänyt seurata vientiä - välillä onnistuen paremmin ja välillä huonommin. Ekaa kertaa koin saavani ymmärrettävää buggin opetusta. Kiitos Hanna Tuominen!

Buggin alkuaskelluksessa nainen kiertää oma-aloitteisesti miestä (joka voi askeltaa paikallaan) - joskin mies usein antaa rintakehän pienellä käännöllä naiselle merkin. Jos miehen astento on suorassa, ei nainen voi kääntyä, sillä tarkoitus on pitää rintamalinjat vastakkain. Kiertäessään miestä nainen pyrkii ottamaan nelosaskeleen kohti miestä eikä kiertosuuntaan. Samoin vas käännöksen jälkeen nainen ottaa nelosaskeleen kohti miestä. Oikeaan ohituskäännökseen lähtiessä nainen astuu kolmosaskeleen miestä kohti, ohittaa miehen tämän oikealta (mies astuu sivuun) ja pyörähtää oikealle 1,5 kierrosta eli kaksi tahtia. Jotain tällaista...

Susa antoi selkeitä ohjeita rumban asennosta. Seistään samoin kuin vakiotansseissa eli oikea puoli oikeaa kohti, mutta jalkaterät hieman ulospäin. Aloitusasennossa naisella on paino oik jalalla ja vas jalka irti osoittaen vasemmalle. Naisen vas kämmen nojaa tukevasti miehen oik käsivarren hauikseen ja toiset kädet ovat 90 asteen kulmassa kyynervarret nojaten kevyesti toisiinsa.

Huominen vielä tanssitaan!

Tanssiin hurahtaneet

Viimeistään Valasrannassa hurahtaa tanssiin. Intenssiivistä paritanssin opetusta aamusta iltaan omalla tasolla. Mukavia ihmisiä ja osaavia opettajia.

Hitaassa valssissa vas jalan ykkösaskel astutaan suoraan taakse kurotaen ekstrasti jalkaa ja lisäten askeleeseen lisäsenttejä - ja kakkosaskel oik jalalla sivulle vielä hieman pidemmäksi. Mies ohjaa valssia oik kädellään naisen lapaluun alta.

Tangossa kaikki askeleet (hidas, hidas, nopea, nopea) astutaan yhtä pitkinä. Askeleet astutaan matalina, mutta ei maata viistäen. Ohjauskosketus tulee miehen oik rinnasta, johon nainen nojaa oik rinnallaan. Vaikka jalka ojentuukin askeleeseen, niin naisen kroppa lähtee liikkeeseen vasta miehen kropan työnnöstä. 

Rauhoita ja kuuntele viejää - ja nauti musiikista ja liikkeestä.

Muistijälkiä

Tanssipäivä putkessa. Opin valtavasti, vaikka raskaan päivän jälkeen opit tuntuvat kadonneen muistin uumeniin. Muistijäljet kuitenkin jäävät, ja ekaa kertaa tunnistan vahvasti, että liikeratoja alkaa tallentua myös lihasmuistiin. Jee!

Antti-Ville opetti fuskun alkeisjatkoa. Treenattiin vastetta. Nojataan kevyesti paria kohti (nainen voi halutessaan askeltaa kaikki askeleet päkiöillä) ja taka-askel tunnistetaan vasteen hölläämisestä. Huomaa, että mies voi fuskussakin tehdä rytmirikkona pelkkiä sivuaskeleita ja joskus ohjata naisen nopnop-taka-askeleeseen myös vasemmalle jalalle. Jalkaterät ulospäin, myös taka-askeleessa.

Sari opasti tangon alkeisiin. Asento ja raami tärkeitä. Kädet leveällä, kyynerpäät osoittavat suoraan ulospäin. Jalkaterät suoraan paria kohti ja kropan oik puolet vastakkain. Naisen taka-askeleet lähtevät siten, että jalka ojentuu ensin taakse ja kroppa siirtyy vasta jälkijunassa. Ruuhka-askeleessa mies voi ohjata naisen oik jalan ensin taakse, minkä jälkeen nainen palaa takaisin vasemman päälle (keinuaskel), ja sitten oik jalka sivulle ja vasen tämän viereen.

Jones selvitti rumban askelia ensikertalaisille, ja hyvin tekikin. Äkkäsin monta uutta yksityiskohtaa. Latinalaistanssien suppea asento ja lantion liike. Oik käden oikea asento löytyy siten, että nostaa käden suorana ylös suoraan edessä hartioiden tasolle ja taittaa kyynerpäästä ylöspäin 90 asteen kulmaan - ja se on siinä. Käsien kosketus on hellä ja vähäinen, pääosin sormenpäillä. Jalkaterät kokoajan akuankka-asennossa.

Naisen rumba alkaa hitaalla askeleella vasemmalle sivulle (hiiii-das). Hiiii-tavulla astutaan koko vas jalalle ja das-tavulla vas polvi suoristuu, vas lonkka muljahtaa vasemmalle ja oik jalka vedetään varpaat lattiaa hipoen vasemman jalan viereen. Tämän jälkeen oikealla jalalla astutaan nopeampi taka-askel kokojalalle (hillitty nopea), jolloin etummainen eli vas jalka usein hieman koukistuu, lopuksi palataan vas jalan päälle (hillitty nopea). Kädenalituskäännös tehdään miehen edessä miehen vasemmalla, ei sivulla. Rumbassa voi ottaa myös pysäytysaskeleen: vas hitaan ja taka/etuaskeleen (yyyks, kaks, kol) jälkeen nainen ohjataan hitaaseen askeleeseen naisen oikealle (yyyks) ja pysähdytään (kaks, kol). Oik jalka koukussa ja katsotaan point-asennossa olevaa vas jalkaa.

Lopussa vielä 1,5 tuntia valssia Antti-Villen johdolla. Raami, raami ja raami!

Valssia Valasrannassa

Tänään on valssattu lähes kuusi tuntia! Eilen treenattiin fuskua, foksia ja buggia, joista "helpoin" eli bugg on edelleen epävarmaa. Tanssi-innostukseni vain kasvaa...

Valssia aloittaessa kummankin oik jalan jalkaterä osoittaa parin jalkojen väliin. Naisen vas kämmen on miehen olkapään takana ja vas kyynervarsi on imukuppimaisesti, mutta kevyesti, liimattu miehen oik olkavarteen siten, että molempien kyynerpäät ovat samalla kohdalla, naisen ulkopuolella. Paino etupainotteisesti päkiöiden puolella ja hienoinen etunoja, vaikka nainen tuntee selvän vasteen miehen kädestä joka tukevasti naisen vas lapaluun alla. Ykkösaskel otetaan suoraan (nainen usein suoraan taakse) rintamalinjaan nähden. Jalka edellä!

Perusvalssissa naisen astuu vasemmalla jalalla suoraan taakse vierittäen päkiältä koko jalalle (yks), minkä jälkeen oik vedetään viereen tai takaviistoon nousten oik päkiälle (ei kantapäätä alas) siten että vas jalka nousee vähän ilmaan (kaks). Lopuksi vas jalka astutaan päkiän kautta koko jalalle oik jalan viereen (kol). Eli paino jää vasemmalle ja seuraava askel otetaan oikealla jalalla suoraan taakse (tai eteen).

Hitaassa valssissa oik käännöksen loppuosassa (nel, viis, kuus) mies voi ohjata naisen kääntymään oman oik kautta miehen oik ohi puolitoista kierrosta, minkä jälkeen nainen jatkaa normaalisti vasemmalla taakse. Tai mies voi ohjata naisen kääntymään vasemmana kautta, jolloin nainen ottaa ensin askeleen (nel) menosuuntaan miehen jalkojen väliin, minkä jälkeen pyörähtää pienesti eli vain kierroksen oman vas kautta miehen editse. Muista hitaan valssin pitkä kakkosaskel!

Valasrannan tanssileiri on yllättänyt positiivisesti. Toivon jaksavani perjantaihin asti. Paljon väkeä, mutta ei ruuhkaa. Olen vuoroin alkeis- ja vuoroin alkeisjatkotunneilla. Opettajilla on kannustava ja ammattitaitoinen ote. Kurssilaisia on joka lähtöön, mutta arvioisin, että alkeissa ja alkeisjatkossa yli 50-vuotiaita on enemmän kuin neljännes. Eli en tunne itseäni ikälopuksi enkä kömpelöksi. Ja miehiä on riittävästi, välillä jopa tasaparit!

Tanssiaskeleet tulevat jopa uniin...

Ei kahta ilman kolmatta..

Löysin pari viikkoa sitten Hietsun kirppikseltä Schollin iki-ihanat matalakantaiset perusklipsukengät 2,5 eurolla - vaaleanpunaisella nahkahihnalla (täällä). Oikea koko eli 41 ja sopivat jalassa. Pari päivää sitten törmäsin samalla kirppiksellä samoihin kenkiin, mutta pienellä korolla ja vaaleansinisellä hihnalla.

Myyjä kertoi ostaneensa Schollit työkengiksi - kuten minäkin mennä aikoina - apteekkiin, mutta jostain syystä hän oli käyttänyt niitä vain pari kertaa. Pyysi kengistä 10 euroa ja pienen sopuisan tinkimisen jälkeen myi ne 8 eurolla. Pitihän Schollit ostaa!

Nyt minulla on matalat Schollit mökillä ja korolliset kaupunkikenkinä...

Pirteä polkka

Eilen opettelin polkkaa - ekaa kertaa. Tähän asti olen polkkaa vältellyt, kun olen ajattellut sen olevan vanhalle liian raskasta. Hikistä olikin, mutta hikipyyhe vyötäröllä selvisin. Onneksi ulkona oli heinäkuisen koleaa.

Polkan poljennan oppiminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka opeteltiin hidastetussa musiikissa. Ta-dam, yks, kaks. Nainen aloittaa oik kylki menosuuntaan rintamalinja kohti miestä ja naisen vas käsi miehen oik kädessä. Nainen hypähtää ylös vas jalalla ja palaa maahan samalle vas jalalle (ta) nostaen oik jalkaa ylös ja laskien sen painottomana vas jalan viereen (dam). Päkiöiden kautta. Helpottaa jos painopiste hypähtävän jalan päällä tai asento jopa vähän vinossa tulosuuntaan. Sitten askel sivuun oik jalalla (yks) ja paluu vas jalalle (kaks). Tämän jälkeen sama toistetaan aloittaen hypähdyksellä oik jalalla. Vapaa käsi kansantanssien tapaan koukussa vyötäröllä. Ja sitten vaan seurataan miestä avauksiin ja pyörähdyksiin...

Kolmas tunti oli masurkkaa. Ylväs, peruspolkkaa kevyempi tanssi, mutta siinä rytmin vaihtelu toi ongelmia. Liikkeelle lähdetään rinnakkain kävellen. Aloitetaan ulkojalalla. Yks, kaks, hyppy (jalka koukistetaan kevyesti astuvan jalan säären edessä) toistetaan kolme kertaa, minkä jälkeen nainen askeltaa kolmella askeleella miehen editse tämän toiselle puolelle. Toistetaan sama ja käännytään kolmella askeleella miehen eteen suljettuun asentoon, josta jatketaan polkka-askelilla pyörähdellen.

Välillä pieniä onnistumisia, mutta polkan letkeä poljento ei vielä löytynyt. Jäipähän muhimaan. 

Etta ja Otto ja Russell ja James

Runsas vuosi sitten keräsin blogiini listan kirjoista, joissa käsiteltiin ikääntymistä ja vanhuutta (täällä). Nyt tuntuu, että olen löytänyt uuden suosikkini eli Emma Hooperin kirjoittaman Etta ja Otto ja Russel ja James (Gummerus 2015). Kirja kertoo kasikymppisestä avioparista - Etasta ja Otosta - ja heidän ystävästään Russelista sekä James-kojootista - Etan kävelykaverista. Elämästä ja unelmista nyt ja ennen.

Olen lukenut vasta vajaat sata sivua, mutta olen jäänyt koukkuun. Alkusivuilla parikymppisen Etan ainoa sisko alkoi 1930-luvun Kanadassa odottaa aviotonta lasta. Hänet lähetettiin luostariin, jossa hän kuoli raskausmyrkytykseen. Vanhemmat ja Etta saivat kuolinviestin kirjeellä.

   Raskausmyrkytys. Sana, joka alkaa kovin karhealla äänteellä ja päättyy kovin lempeästi. Sana, jonka Etan äiti kuiskasi isälle ennen kuin heille oli selvinnyt, mitä kaikkea kirjeessä oikeasti kerrottiin. Sana, jonka isä toi varovasti kuin linnunpojan portaita ylös Etan huoneeseen. Hän lausui sen Sana, jonka isä lausui niin hiljaisella äänellä, ettei Etta ollut milloinkaan kuullut hänen puhuvan niin hiljaa. Sana viipyi Sana, joka viipyi hetken Etan korvissa, meni sitten päähän ja sitten yhtäkkiä kauhealla tavalla Etan sisimpään. 
   Äiti puhahti Etan huoneeseen, ja he kaikki kolme ymmärsivät, miten vähän tieto ja totuus merkitsivät. Kesti kauemmin, suunnilleen viikon, ennen kuin he huomasivat, millaisen aukon uusi sana oli tehnyt heidän äidinkieleensä. Ennen kuin he oivalsivat, ettei lapsensa tai sisarensa menettäneellä ole nimitystä.
   Kuukauden kuluttua Etta ilmoittautui opettajakoulutukseen.

Lainauksen korjaukset ovat omiani. Helmasyntini. Näkisinpä alkuperäistekstin... Kumminkin suomennos (Sari Karhulahti) on mukavaa kieltä ja luen mieluummin suomeksi kuin englanniksi. Mitä nyt raskausmyrkytys-sanan (engl. pre-eclampsia) lempeä loppu?

James lauloi mielellään. Se lauloi aina. Kojootin ääni on vähän niin kuin oboen. Ei laisinkaan epämiellyttävä. Välillä Etta lauloi mukana, välillä vain kuunteli. James lauloi enimmäkseen karjapaimenista. Toisinaan se lauloi myös virsiä tai koirilta oppimiaan radiohittejä mutta ei kovin usein. Enimmäkseen se lauloi karjapaimenista.

Jatkan tutustumista 82-vuotiaaseen Ettaan ja kertomusta hänen vaelluksestaan kohti merta - unelmaansa.

PS. Luin loppuun ja nautin. Etan, Oton ja Russelin elämät kietoutuvat kiehtovasti toisiinsa. Little Been tarinan kirjoittajan sanoin "kauniisti kirjoitettu ja viisautta säteilevä kirja".

Lava Lupajalla

Lauantai-iltana ajoimme Ukin kanssa Perniön Hallin lavalle (täällä) tanssimaan. Eka kerta ja positiivinen kokemus. Kahdeksankulmaisella katetulla pienellä puulavalla on tanssittu jo yli 60 vuotta eli vuodesta 1954.

Pertti Niemen Odessa-orkesteri tahditti keski- ja eläkeläisikäisten pariskuntien tanssia - parit tuntuivat nauttivan toistensa seurasta ilman näyttämisen tarvetta. Johtuiko sateisen koleasta ilmasta vai mistä, mutta lavalla ei ollut ruuhkaa ja parit saivat rauhassa kiertää salia omia koukeroitaan harjoitellen. Ukkikin selvitti foksit, tangot ja valssit alkuihmettelyn jälkeen kunnialla - ja nauttien. Kävelyhumpassa uskallettiin jopa leikitellä. Välillä pyyhittiin hikeä ikkunoista avautuvia kauniita ja viljavia länsisuomalaisia peltomaisemia ihaillen. Käymisen arvoiset pihakäymälät!

Onneksi tanssit Hallin lavalla jatkuvat syyskuun alkuun, joten ehdimme toivottavasti vielä toistekin. 

Kesäinen keitto

Perheemme jokakesäinen herkku on kesäkeitto, joka suurustetaan valkokastikkeella ja Aura-juustolla ja johon on piilotettu hurjasti valkosipulia. Kylkiäiseksi Ukin tekemiä ruisleipiä. Ohje 4-5 syöjälle:

2 rkl voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
1 litra täysmaitoa
1 paketti Aura-juustoa
10 valkosipulinkynttä
1/2 litraa vettä
2 kasvisliemikuutiota
30 pientä uutta perunaa
3-4 porkkanaa
1 keskikokoinen kukkakaali
3 uutta sipulia
5 retiisiä
1 litra herneenpalkoja 
kourallinen tuoretta pinaattia
ripaus aromisuolaa
ripaus valkopippuria

Paloitellut vihannekset keitetään vähässä vedessä, johon on lisätty liemikuutiot. Toisessa kattilassa valmistetaan valkokastike, johon murennetaan Aura-juusto ja puristetaan valkosipulit. Varo pohjaan palamista! Valmis kastike lisätään kypsien vihannesten (+ keitinvesi) sekaan. Lisätään pinaatti ja mausteet.

Nautitaan hyvässä seurassa - sunnuntaina hyvänä seurana olivat Äitimuori ja Poikakaveri - sateen ropistessa lasikon kattoon.

Koiran paikka

Murukin rakastaa Muovon (täällä) suomalaista muotoilua. Netistä alennuksella! Kaunis ja kevyt jakkara Ukin jaloille. Onneksi Muru on niin pieni ja kapoinen, että mahtuu Ukin jalkojen viereen.

Sateiset kesäpäivät sujuvat mukavasti koirien kanssa löhoillen....

Mökkipäiviä ja -öitä

Lasikon ikkunasta klo 04.10

Mökkipäivät ja -yöt jatkuvat. Kaksin Ukin kanssa - mitä nyt koirat pyörivät jaloissa: Opiskelijatytön 8-vuotias laiskanpulskea espanjanvesikoira Chloe ja Mummin 2-vuotias valkoinen Muru-käppänä.

Majakkahuone maalattu (lähes kokonaan) ja vajan ulkokatto korjattu (puoliksi), ikkunat pesty (osittain) ja olohuoneen sohva ja matto vaihdettu vaaleampiin (lopulta Ukkikin suostui). Kärsitty reistailevasta vesipumpusta. Istuskeltu Salon torilla ja tehty löytöjä Salon kirpputoreilla (täällä). Herkuteltu savukalalla ja rapsupiirakalla, kuten jo 30 vuotta. Mansikoita syöty vain vähän, sillä riittävän makeita ei ole löydetty. 

Ukki on saunonut joka ilta, Mummin pari kertaa viikossa. Ukki on nauttinut uimisesta - pessyt tukankin järvessä, Mummi on kastautunut vain nopeasti - pikkuisen kirkuen. 

Aurinkovoidetta ei ole tarvittu. Mutta luonto on vihreän rehevä ja kanttarelleja nousee.

Reissupojat

Pikkupojat lähtivät vanhempiensa kanssa pariksi viikoksi Pohjois-Espanjaan tapaamaan tätiään eli Lontoontyttöä. Perhe lensi Barcelonaan, josta jatkavat vuokra-autolla Bilbaon kautta Espanjan luoteiskärkeen La Corunaan - ja takaisin. Nähtävää, merta ja herkkuja riittää.

Onneksi sekä vanhemmat että pikkupojat ovat kokeneita matkustajia.

Oikea kirppis

Salossa - mökkikunnassamme - on monta hyvää kirpputoria. Yksi parhaimmista on Vilhonkadun Aarresaari (täällä) - iso, siisti ja valoisa itsepalvelukirppis, jossa myös jokunen pöytä paikalla myyntiä varten. Aarresaarelta löytyy niin aarteita kuin romua: aikuisten ja lasten vaatteita, mattoja, lehtiä ja astioita eli kaikkea mahdollista. Omat nurkat huonekaluille ja valaisimille sekä tilava kahvio. Ja sovituskopit!

Tänään lähinnä hypisteltiin. Mukaan tarttui hyvät Rukan kurahousut pikkupojille kolmella eurolla ja useampi uusi euron sisustuslehti. 

Nauravat naiset

Esikoisen ristiäiset syksyllä 1981

Alma-mummi, Äitimuori ja minä Esikoinen sylissäni.

Löytö

Mökille on pitkään pitänyt hankkia uusi sohva vihertävän ja täysin palvelleen sohvan tilalle. Sohvan, jonka Ukki on yli 30 vuotta (!) sitten ostanut käytettynä juuri hankkimamme mökin olohuoneeseen. Täytyy myöntää, että sohvan vaihto on ollut enemmän kuin ajankohtainen. 

Sohvan uusiminen kävikin odotettua nopeammin, kun Salon Ekocenteristä (täällä) löytyi tänään hyväkuntoinen, sopivan kapea (leveys 170 cm) ja halpa sohva! Askon valko/harmaaraidallinen sohva maksoi peräti 35 euroa. 

Eikun peräkärrylle ja mökille! Vanha sohvamme ei taida kelvata enää muuta kuin kaatopaikalle...

Poikien viikko

Pikkupojat ovat olleet sunnuntaista perjantaihin isänsä kanssa Mummin ja Ukin mökillä, kun Esikoinen eli poikien äiti oli vielä viikon töissä ennen kesälomaa. Vävypoika rakensi Ukin ja Juniorin kanssa pientä lisähuonetta - nukkuhuonetta pojille - pikkuruiseen vierasmajaan. Viidessä päivässä pääsivät pitkälle, vaikkei ihan valmista tullutkaan. Maalaaminen jäänee Ukille ja Mummille ensi viikkoon.

Rakentaminen on rytmittänyt koko porukan arkea. Päivien kohokohtia on ollut käynti Kitulan rautakaupassa ja iltapäivän juoksulenkki hiekkateitä pitkin Ingan mökille ja takaisin. Edelleen puhumme Ingan mökistä, vaikka lähes yhdeksänkymppinen Inga kuoli jo viitisen vuotta sitten. 

Eilen alkoi kesä! Pikkupojat pääsivät uimaan ilman saunaa. Ja syötiin ekaa kertaa ulkona nautiskellen ja hitaasti - palelematta. Tätä jatketaan ensi viikolla - toivottavasti!

Parempaa Backaksella

Perjantaisen pettymyksen (täällä) jälkeen lähdin lauantai-iltana epämääräisin tuntein Backaksen kartanon latotansseihin. Suunnitelmieni mukaisesti kuitenkin määrätietoisena ja päättäväisenä sekä edellisiltaa rohkeampana.

Alku oli lupaava. Aurinko pilkahteli pilvien välistä, Backaksen kartanoalue yllätti kauneudellaan - laajoja nurmikenttiä, komeita punatiilisiä rakennuksia - ja henkilökunta toivotti ystävällisesti tervetulleeksi. Tuntia ennen tanssia alkoivat chachan treenit, johon osallistui noin 20 miestä ja 40 naista. Valitettavasti tanssiope oli surkea niin opetuksessa kuin ison ryhmän organisoinnissakin. Alkuun meinasi jopa kieltää parin vaihdot, vaikka naisia oli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Onneksi niin naiset kuin miehetkin protestoivat, minkä jälkeen vaihto toimi, vaikka lähinnä tanssijoiden omasta toimesta.

Tanssinopetuksen jälkeen lavalle nousi illan solisti Saska Helmikallio orkestereineen ja tanssit lähtivät välittömästi käyntiin. Kun en enää arastellut yhtä paljon kuin perjaintaina Pavilla, pääsin sopivasti tanssimaankin. Backaksen lavalla oli myös väljempää ja leppoisampaa kuin ahtaalla ja tyrkkyisellä Pavilla.

Tykkäsin myös siitä, että naistenhaku alkoi jo yhdeksältä eli tunti tanssien alkamisesta. Ja päättäväisyyteni jatkui: Uskalsin hakea tuntemattomia tanssimaan - kummemmin valitsematta pokkasin yleensä lähimmälle miehelle. Moni kokenut oli opastanut, että katso kenkiä - tanssikengät viestii taidosta. Kengät jäivät kuitenkin tarkistamatta, sillä näytti siltä, että parhaimmat viejät napattiin heti edellisen tanssivuoron loputtua. Ja siihen ruuhkaan en halunnut lähteä. Silti ainoastaan yksi tanssittajistani oli toivoton viejä, muut ok - ja kaikkien kanssa opin seuraamista. Mikä oli tavoitteenikin.

Mukava ja viihdyttävä ilta. Tanssitila oli ilmava, tilava ja jylhän kaunis, kun auringon valo siilautui seinälautojen raoista. Tanssittajat olivat pääosin miellyttäviä, ja odotellessa uskaltauduin juttelemaan useammankin kivan ikäiseni naisen kanssa. Lähtiessä tanssikenkiä vaihtaessani vieressä istuva keski-ikäinen mies tokaisi: "Täältä puuttuu kokonaan intohimo." Ehkä näin, mutta rohkenin tanssia! Ja se riitti minulle.